torstaina, huhtikuuta 26, 2007

Hiukan insuliinista

**
Tämä kirjoitus perustuu
lääkäri Viljo Weijon esitelmään Savonlinnan seudun lääkäriseuran kokouksessa 3.1.1924. Suomessa otetaan ensiaskeleita diabetespotilaan insuliininhoidossa, sillä kolmisen vuotta ennen tätä esitelmää tämä lupaava lääkeaine (insuliini) on löydetty. Lääketieteen kehityksen myötä suurin osa tämän lääkkeen kohtuukäytöstä on menetetty. Tuntuu jopa siltä kuin järki olisi jäänyt jonnekin Savonlinnan perukoille lääketeollisuuden tuloksentekohuumassa ja sen rynnätessä suinpäin eteenpäin tämän ihmeaineen kehittelyssä. Voitte lukea esitelmän kokonaisuudessaan tästä (PDF). Päästetään Viljo Weijo ääneen:

Insuliinia annetaan ruiskuttamalla ihon alle tai voimakkaampaa ja nopeampaa tehoa tavoiteltaessa laskimoon. Huomattavimpia insuliinin ominaisuuksia on sen kyky alentaa veren sokeripitoisuutta. Veren sokeripitoisuus, joka terveellä ihmisellä on 0,08-0,1 %, mutta sokeritautisella usein yli 0,5 %, saadaan insuliinilla helposti alenemaan 0,035 %:iin ja alemmaksikin. Pian tultiin kuitenkin huomaamaan, että jos insuliinia annetaan niin paljon, että veren sokeripitoisuus vähenee alle 0,035 %, ilmenee melkein säännöllisesti vaikea myrkytystila, jonka oireina mm. ovat: pahoinvointi, huimaus, tuskantunne, tajuttomuus, äkkiheikontuminen ja lopulta kuolema. Tämä ns. hypoglykeeminen myrkytystila, joka joillakin yksilöillä ilmenee joskus vahvemmankin veren sokeripitoisuuden aikana ja esiintyy tavallisesti parisen tuntia insuliiniruiskutuksen jälkeen, tämä myrkytystila on helposti autettavissa parillakymmenellä grammalla sokeria, joko suun kautta nautittuna tai vielä vaikuttavammin ruiskutuksena verisuoneen.

Erikoisen tärkeä ja mielenkiintoinen havainto insuliinihoidossa oli se, että todettiin myös ketoni-aineiden (asetonin, asetetikkahapon ja beeta-oksyvoihapon), noiden sokeritaudin koomamyrkytyksen aiheuttajien häviävän virtsasta, jopa aikaisemmin kuin sokerin. Ja asiaa tarkemmin ajattelemalla onkin odotettavissa, että niin käy. Ketoni-aineethaan syntyvät rasvahapoista. Kun muistamme, että rasvat palavat hiilihydraattien tulessa, so. hiilihydraatit välittävät hapen rasvoille niiden palaessa, hiilihydraatit ovat siis välttämätön sytyke rasvoille, niin käsitämme, että vaikeimmassa sokeritaudissa rasvahapot eivät pala, vaan kudoksiin ja vereen runsaasti kasaantuneena joutavat muuttumaan ketoni-aineiksi syystä, että sokeritautisen kudoksissa eivät myöskään hiilihydraatit pala, joten tuo rasvojen palamiselle välttämätön sytyke (hiilihydraattien liekki) puuttuu. Mutta niin pian kun insuliinin vaikutuksesta sokerin palaminen syntyy, alkaa rasva-ainekin palaa ja ketoni-aineiden muodostuminen lakkaa.

Lievissä tapauksissa, joissa potilas sietää jotenkin huomattavan määrän hiilihydraatteja, on insuliinin käyttö tarpeeton, jopa vähemmän suotava. Keskivaikeissa, verrattain vähäisen hiilihydraattimäärän sietävissä tapauksissa voidaan insuliinin avulla mukavasti hankkia ruokajärjestykseensä ehkä hyvinkin kyllästyneelle sairaalle oikeita juhlapäiviä, jolloin sairas saa mielensä hyväksi nauttia kielletyn puun hedelmiä, palatakseen kohta jälleen jokapäiväiseen arkiruokaansa. On nimittäin muistettava, että insuliini jo luonteensakin perusteella vaikuttaa ainoastaan niin kauan kun sitä löytyy ruumiissa, jotenka, jos sokeritautinen tahdotaan yksistään insuliinin avulla aina pitää sokerivapaana, on hänen ruiskutettava insuliinia läpi elämän joka päivä. Siis luulo, että sokeritautinen insuliinin keksinnön kautta on päässyt täysin vapaaksi ruokajärjestelmän kahleista, on harhaanviepä. Päinvastoin on insuliinihoidonkin mahdollisimman tehoisan vaikutuksen ehtona määrätty, jos kohtakin entistä lievempään ruokajärjestykseen perustuva hoito. Sitäpaitsi on todettu insuliinilla pitempään hoidettaessa, että toisinaan potilaan kyky sietää hiilihydraatteja kohoaa, niin että insuliiniannosta on voitu vähentää, jopa joksikin päivää jättää kokonaan pois, ilman että potilaan ainevaihdos siitä kärsii. Tähän kai on syynä haimassa, insuliinin sille suoman levon aikana, tapahtunut uudismuodostuminen.

Insuliini ei ole mikään sokeritautia lopullisesti parantava lääke, vaan on ainoastaan erinomaisen voimakkaasti ja ominaisesti vaikuttava ruokajärjestyshoidon apuaine. Ruokajärjestys näyttelee yhä edelleenkin pääosaa sokeritautisen hoidossa ja ainoastaan järkiperäisen ruokajärjestyshoitotavan turvin on insuliinin suurenmoinen teho saavutettavissa.


Tähän jätämme lääkäri Viljo Weijon ja jäämme ihmettelemään missä vaiheessa insuliinista tehtiin sokeritautiselle jatkuva aihe viettää niitä juhlapäiviä. Diabetesliiton suositukset ovat oikeastaan lähes päinvastaiset kuin lääkäri Weijon suositukset: Diabeetikon ruoka on laadultaan samaa kuin koko väestölle suositellaan: se sisältää vähän rasvaa, sokeria ja suolaa, mutta runsaasti kuitupitoisia ruokia ja ruoka-aineita. Se voi olla itse valmistettua tai valmisruokaa. Nykyisten hoitomenetelmien ansiosta diabeetikon ruokavalio on yksilöllinen ja joustava. Diabeetikolle suositeltava ruoka sopii kenelle tahansa, mutta mikä tahansa ruoka ei ole hyväksi diabeetikolle. Diabeteksen takia on syytä valita syötävänsä harkiten, vaikka erikoisruokaa ei tarvitakaan. Diabeetikon ruokavalinnat sisältävät yksilöllisesti sopivan määrän ruokaa kulutuksen ja painotavoitteen mukaan. Leipää, puuroja, mysliä ja muita viljavalmisteita mielellään täysjyväviljasta valmistettuina vaikka joka aterialla. Runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Perunaa, riisiä tai makaronia pääaterioilla. Kohtalaisesti rasvattomia tai vähärasvaisia maitotuotteita. Leivällä rasiamargariinia tai kevytlevitettä kohtuullisesti tai niukasti vähärasvaisia ja vähäsuolaisia leikkeleitä tai juustoja, lihaa, kanaa ja kalaa. Ruuanvalmistukseen ja leivontaan öljyä tai muita pehmeitä rasvoja. (http://www.diabetes.fi/)

Kommentteja saa tulla.

Liian moni kuntoilija käyttää dopingaineita

**
Olen mukana asiantuntijana
tutkimushankkeessa Kehon manipulointi kulttuurisena ilmiönä Suomessa. Tutkimushankkeen toteuttaa Elämä On Parasta Huumetta -yhdistys. Pirteä tutkija Tuuli Salospohja teki syksyllä 2006 kyselyn kuntosaleilla vierailijoille. Hän sai 1 319 henkilöä vastaamaan kyselyyn.

Dopingaineiden käyttö on luultua yleisempää tavallisten kuntoilijoiden keskuudessa. Tutkimuksen mukaan 16 prosenttia 15 - 35 -vuotiaista kuntosalilla kävijöistä käyttää terveydelle haitallisia dopingvalmisteita. Pelkästään dopingaineita käyttäviä miehiä on noin 32 000, kun aiemmin lääkeaineilla suoritustaan parantavia urheilijoita on arvioitu olevan noin 10 000.

Naisten osalta tutkimus on vain suuntaa antava, sillä vain 20 prosenttia kyselyyn vastanneista oli naisia. Vastanneista naisista 13,6 prosenttia sanoi kuitenkin käyttävänsä aineita.

Yleisimmät käytetyt aineet olivat efedriini ja anaboliset hormonit. Rahaa aineisiin käytetään keskimäärin yli 100 euroa kuukaudessa. Kuntoilijat saavat tietoa dopingista lähinnä internetistä ja muilta käyttäjiltä. Vain kahdeksan prosenttia vastanneista oli konsultoinut lääkäriä asiasta.

Lähde: YLE Uutiset, 26.4.2007

keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2007

Mikä lääkäreitä vaivaa?

*
Käväisin kakkosleirissä tänään.
Siellä on nyt kova kuhina, sillä kolesterolikriitikot ympäri maan piirin ovat kokoontuneet ihmettelemään näitä kolesteroliasioita. Itse olen tässä kolesterolikysymyksessä jossain puolivälissä kahta leiriä. Rasvaa en pelkää ja seuraan tiiviisti kriitikoiden ja puolestapuhujien (ykkösleiriläiset) kiistelyä siitä kannattaako niitä statiineja (kolesterolilääke) ottaa ja onko kolesteroli vaarallista sydänterveydelle.

Kolesterolihypoteesin kova kriitikko Uffe Ravnskov on saanut LEO-palkintonsa. Palkintogaalassa pidettiin tietenkin puheita. Selailin muutamia ruotsalaisia blogeja. Jotain pientä referaatinpoikasta niistä löytyi. Lisää tulee varmaan päivän mittaan. Ykkösleiriläiset voivat suuttua tästä referaatista. Suuttukoot! Minä en enää jaksa jatkuvasti olla varuillani. Tänään päästetään ykkösleiriläisten kritiikki valloilleen.

Lars-Erik Litsfeldt oli mukana palkinnonjakotilaisuudessa. Ennen palkinnon jakamista puhujakoroke oli vilkkaassa käytössä. Litsfeldt on tällä hetkellä kirjoittamassa yhteenvetoa puheista ja nyt hän jo tarjoaa lyhyitä välähdyksiä siitä mitä tuleman pitää.

Michel de Lorgeril, sydänlääkäri Ranskasta: Hänen mielestään kolesteroliarvojen mittaaminen on tavattoman helppoa ja pillereiden tarjoaminen korkeita kolesteroliarvoja vastaan on yhtä helppoa. Koska se on helppoa, lääkärin ei tarvitse asiaa sen kummemmin miettiä. Mitään väärää käytännössä ei ole ja jos itse uskoo tähän kolesterolihypoteesiin ei ole mitään syytä muuttaa käytäntöjä.

Professori Richard Feinman, Nutrition & Metabolism -lehden päätoimittaja: Professori Feinman oli luennoinut suurelle joukolle sydänlääkäreitä ja pyytänyt heitä äänestämään nimettöminä mitä mieltä olivat vähähiilihydraattisesta (VHH) ruokavaliosta. Vastaukset olivat yllättäviä: 50% piti VHH:ta parhaimpana, 25% noudatti parhaillaan VHH:ta, mutta ainoastaan 2% suositteli VHH:ta potilailleen. Lääkärit sovelsivat siis mieluusti tätä ruokavaliota, mutta eivät sitä olleet valmiita suosittelemaan potilailleen.

Peter Langsjoen, sydänlääkäri USA:sta: Lääkärit seuraavat jäykkiä hoitosuosituksia ja joutuvat suuriin vaikeuksiin taloudellisesti ja oikeudellisesti jos jotain ikävää tapahtuisi jos poiketaan hoitosuosituksista.

Uffe Ravnskov, tanskalais-ruotsalainen lääkäri ja LEO-palkinnon saaja: On vaikea myöntää olleensa väärässä jos liian pitkään on noudatettu tiettyä asennetta.

Professori Paul Rosch, USA: Rahasta tässä puhutaan. Lääkärillä ei ole varaa menettää mainettaan kulkiessaan vastavirtaan. Useimmat lääkärit käyttävät itse statiineja, joten niihin uskotaan. Moni lääkäri nostaa palkkaa lääkeyhtiöiltä ja tämän maksukanavan he luonnollisesti haluavat säilyttää.

Tällaista tänään kakkosleirissä. Kommentteja?

tiistaina, huhtikuuta 24, 2007

Aspartaami aiheuttaa syöpää koe-eläimille

*
Hyvin yleisestä makeutusaineesta
, aspartaamista, on julkaistu uusi tutkimus. Aspartaamia käytetään makeutusaineena erittäin monissa elintarvikkeissa: kevytlimsoissa, purukumeissa, makeisissa, jälkiruoissa, jugurteissa, lasten lääkkeissä jne. Italialaisen Ramazzini-säätiön tekemän tutkimuksen mukaan aspartaami aiheuttaa jatkuvasti käytettynä syöpää koe-eläimillä, vaikka päiväannos olisi pieni.

Noin 400 laboratoriorottaa uhrautui tieteelle. Niille syötettiin sikiöajasta elämän loppuun asti jatkuvasti aspartaamilla makeutettua ruokaa. Annos oli suhteessa eläimen painoon joko kaksinkertainen tai puolet siitä, mitä sallitaan ihmisille painokiloa kohti päivässä. Hätkähdyttävä tulos oli, että aspartaami aiheutti tilastollisesti merkittävän lisäyksen useissa syövissä. Suuri annos lisäsi syövän riskiä enemmän kuin pienempi. Aiemmin kokeissa on käytetty todella suuria aspartaamimääriä ja päädytty samanlaisiin johtopäätöksiin: aspartaami aiheuttaa syöpää joillakin koe-eläimillä. Aspartaamin sallivampaa linjausta noudattavat ovat puolustautuneet sillä, että annokset ovat koe-eläimillä olleet niin valtavia. Nyt annokset olivat todella pieniä.

Tutkimuksissa vahvistunut syöpäriski ei ainakaan toistaiseksi ole saanut EU:n terveysviranomaisia hätkähtämään. Suosituksia aspartaamin käytön suhteen ei muuteta. Jokainen voi tietenkin omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen mitä makeutusaineita suostuu nauttimaan. Itse en saa tästä tiedosta paniikkireaktiota, mutta ymmärrän kyllä sellaisia ihmisiä, jotka haluavat aspartaamilla makeutettuja elintarvikkeita kokonaan välttää. Se on muuten aika vaikeaa, sillä aspartaamia on vähän kaikkialla. Suurennuslasi mukaan kauppaan! Jos löytyy koodi E951, tuote ei sisällä erityisen tehokasta E-vitamiinia, vaan se on aspartaamin virallinen lisäainekoodi. Muita tarvikkeita kauppareissua varten voit myös tarvita: 10 m mittanauha, polvisuojukset ja korvatulpat.

Lähde: Tiede -lehti, 24.4.2007

maanantaina, huhtikuuta 23, 2007

Superkompensaatio säilyttää lihasglykogeenin korkealla tasolla jopa 5 päivää

**
Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan
superkompensaatiolla aikaansaatu hiilihydraattilataus (85% hiilihydraattia, 8% proteiinia, 7% rasvaa) säilyttää lepäävissä urheilijoissa lihasglykogeenin muuttumattomana jopa 5 päivää. Tämä on tärkeä tieto, sillä on ollut epäselvää miten kauan hiilihydraattitankkauksen hyödyt säilyvät.

Ainakin tutkimukseen osallistuvilla 17 pyöräilijöillä lihaksista otetut näytepalat osoittivat latauksen säilyvän yllättävän kauan pelkällä ylläpitoravinnolla (60 % hiilihydraatteja) ja levolla.

Koe suoritettiin ihan kuten tässä superkompensaatiomallissa yleensä on tapana, eli pyörän polkimia pyöritettiin sen verran tiheään tahtiin ja tomerasti, että pyöräilijät olivat ihan kuitteja ja elimistön hiilihydraattivarastot tyhjenivät. Välittömästi kovan treenin jälkeen pyöräilijät rupesivat mättämään hiilareita ihan urakalla (kuten asiaan kuuluu!). Porukka jaettiin eri ryhmiin ja seurattiin mitä tapahtui lihastasolla (vastus lateralis, osa nelipäisestä reisilihaksesta) 3-, 5- ja 7-päiväisen lekotteluvaiheen aikana.

Vasta 7 päivää lekoteltuaan alkoi lihasglykogeeni huomattavissa määrin vähetä. Tämä on mukava tieto monelle maratoonarille, pyöräilijälle ja kestävyyslajin harrastajalle. Ei muuta kuin kunnon treeni 3-5 päivää ennen kisaa, sitten armoton hiilareiden mättö ja lötköttely sohvalla. Kisapäivänä ovat lihakset täynnä energiaa ja juoksu, pyörä tai sukset kulkevat!

Lähde: Arnall DA, Nelson AG, Quigley J, Lex S, Dehart T, Fortune P. Supercompensated glycogen loads persist 5 days in resting trained cyclists. Eur J Appl Physiol 99 (3): 251-256, 2007

Jyrkkä ei palmuöljyplantaaseille!

Palmuöljyn energiakäytöllä voidaan parhaimmillaan säästää huomattavia määriä energiaa ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, toteaa Maailman Ympäristöjärjestö WWF:n raportti. Hyöty riippuu kuitenkin tuotantotavasta: luonnonmetsien raivaaminen palmuöljyplantaaseiksi kiihdyttää ilmastonmuutosta. Biopolttoaineiden käytön kasvun on ennustettu jopa nelinkertaistavan öljypalmuplantaasien pinta-alan Indonesiassa ja kaksinkertaistavan Malesiassa. WWF:n raportti Rainforests for Biodiesel osoittaa, että palmuöljyn kasvihuonekaasutase on biopolttoaineiden parhaimmistoa, mutta tämä edellyttää plantaasien perustamista joutomaille. Tuotannossa olisi myös otettava käyttöön kestävästi toteutettu jatkuva viljely, mikä lisää satoisuutta ja vähentää tarvetta raivata luonnonmetsiä plantaaseiksi. Näillä reunaehdoilla palmuöljyn energiakäytöllä voidaan saavuttaa 15 prosentin energiansäästö ja 60 prosentin kasvihuonekaasupäästöjen vähennys verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin. Mainitut käytännöt eivät kuitenkaan ole tyypillisiä palmuöljytuotannossa, huomauttaa WWF. Näin palmuöljynkäyttöön sisältyykin huomattavia riskejä: metsänraivaus palmuöljyviljelmien alta tuhoaa luonnon monimuotoisuutta.

Erään blogikirjoitukseni kommentissa vihjaistaan, että elintarviketeollisuus voisi olla kovinkin kiinnostunut lisääntyneestä palmuöljyn tuotannosta. Onhan palmuöljy todella edullinen raaka-aine (naftan hintaan verrattavissa!) ja sopii erinomaisen hyvin eineksiin ja muihin liukuhihnapöperöihin. Ikävällä tavalla palmuöljystä johdettu palmitiinihappo kuitenkin lisää kolesterolia. Korkeaa kolesterolia pidetään sydän- ja verisuonitautien merkittävänä riskitekijänä. Tosin kaikki tutkijat eivät tähän kolesteroliväitteeseen usko.

Elintarviketeollisuus herätys: Älkää kurjistako elintarvikkeitamme tällä kuvottavalla palmuöljyllä! Valmistakaa meille oikeata ruokaa voita tai läskiä käyttämällä. Steariinihappo voisi olla kova sana! "Siirtykää käyttämään kovetettuja kasviöljyjä, joissa palmitiinin sijaan on steariinia", sanoo nuori "kansankynttilä" ja tohtoriksi väitellyt Saska Tuomasjukka Turun Yliopistosta.

Lähde: Verkkouutiset, 23.4.2007

Appelsiini voittaa C-vitamiinipillerin

**
Ikuinen kiistakysymys
, onko pilleripurkin C-vitamiini yhtä hyvä kuin luonnon oman tuotteen vitamiini, saa mielestäni uuden käänteen tuoreen italialaistutkimuksen myötä. Vaikuttaa vahvasti siltä kuin appelsiini voittaisi pillerin. Ainakin tällä kertaa!

Appelsiinin antioksidanttivaikutus näyttää tohtori Serena Guarnierin (Milanon yliopisto) mukaan olevan selvästi parempi kuin pelkkien C-vitamiinivalmisteiden. Tätä asiaa tutkittiin yksinkertaisella kokeella. Koehenkilöt jaettiin kolmeen ryhmään, josta yksi nautti veriappelsiinimehua, toinen c-vitaminoitua vettä ja kolmas sokeroitua vettä. Sekä mehussa että vitaminoidussa vedessä oli 150 mg C-vitamiinia.

Verikokeista tutkittiin ensin C-vitamiinipitoisuudet, jotka olivat kohonneet odotetusti mehua ja vitaminoitua vettä nauttineilla. Tämän jälkeen verikokeet altistettiin vetyperoksidille, jonka tiedetään hapettamisen kautta aiheuttavan DNA-vaurioita. Tulokset osoittivat, että vaurioita oli selkeästi vähemmän mehua nauttineiden verikokeissa, kuin kahden muun joukon näytteissä. Guarneri ounasteleekin tutkimuksen perusteella, että C-vitamiini ei ole appelsiinin ainoa antioksidanttina toimiva kemikaali.

Tutkimus julkaistiin British Journal of Nutrition -lehdessä.

Lähde: Verkkouutiset, 23.4.2007

torstaina, huhtikuuta 19, 2007

Hieno näyttö omega-3-rasvojen terveyshyödyistä

**
Tieteellinen näyttö
omega-3-rasvahappojen terveyshyödyistä on ollut varsin vaatimatonta ja ristiriitaista kovasta hehkutuksesta huolimatta. Kun lukee tohtori Tolosen sivuja saa sellaisen käsityksen, että koko lääkärikunta on kalaöljyjä vastaan ja medikalisaation puolesta. "Eikö olekin merkillistä, etteivät lääkärit määrää sydänpotilailleen yleisesti halpoja omega-3:a ja karnosiinia, vaan järjettömän kalliita statiineita, jotka aiheuttavat vakavia sivuvaikutuksia osalle potilaista?" kysyy tohtori Tolonen. Tolosen sivuja ja keskustelukanavilla jatkamaansa mainontaa kannattaa lukea kriittisesti ottaen huomioon, että hän kaupittelee omia kalaöljyjään ihmeaineina kaikkiin mahdollisiin sairauksiin. Oma mielipiteeni on, että nämä kalaöljyt ovat erinomaisia terveystuotteita ja vahvistavat monien sydänlääkkeiden tehoa. Mikäli ei jostain syystä syö rasvaista kalaa vähintään 2-3 kertaa viikossa, voi suositella kalaöljyjen nauttimista erityisten kalaöljyvalmisteiden muodossa. Markkinoilla olevat kalaöljyvalmisteet eivät kovin paljon eroa toisistaan. Kannattanee hankkia se edullisin tuote.

Kalaöljyjen kannattajilla on aihetta riemuun, sillä nyt on julkaistu huomattavan laaja tieteellinen tutkimus Japanissa. Tutkimuksessa löytyy selkeä näyttö siitä, että kalan sisältämä eikosapentaeenihappo (EPA) vähentää sydänsairauksia 20 prosenttia sydänlääkkeiden lisäksi käytettynä.

Uppsalan yliopiston kliinisen ravitsemustieteen professori Tommy Cederholm on innostunut tutkimuksesta. Tutkimus on riittävän laaja, vastaa monia vuosia esitettyihin kysymyksiin ja on ilmeisen pätevästä tutkimuksesta kysymys.

Tutkijoita on kiinnostanut EPA hyvin pitkään. Ilmeisen hyödylliset terveysvaikutukset kyseenalaistettiin irlantilaisessa vuonna 2003 julkaistussa Dart-II-tutkimuksessa, joka yllättäen osoitti pitkäaikaisen omega-3-rasvahappojen käytön lisäävän kuolleisuutta! Tämä tieto otettiin huomioon vuonna 2004 julkaistussa puolueettomassa Cochraneinstituutin omega-3-rasvahappoja käsittelevässä katsauksessa. Näyttö kalaöljyjen terveyshyödyistä erityisesti sydän- ja verisuonitaudeissa jäi vaatimattomaksi instituutin mielestä.

Paljon on vettä virrannut Aurajoessa sen jälkeen ja tiedeyhteisö on malttamattomana odottanut tutkimustuloksia JELIS-tutkimuksesta Koben yliopistossa. Tässä tutkimuksessa on tarkkaan seurattu japanilaisia (jotka muutenkin syövät paljon kalaa!) sydänpotilaita viiden vuoden ajan. Kun 18 000 japanilaista syö statiinilääkkeen lisäksi 1,8 g EPAa kapseleina, heillä todetaan 20% vähemmän sydänsairauksia kuin kontrolliryhmässä, joka syö vain statiineja. Statiineja syötiin korkeiden kolesteroliarvojen takia.

Professori Cederholmin mukaan Cochraneinstituutin on nyt pakko uudelleenarvioida varsin kielteistä suhtautumistaan omega-3-rasvahappoihin näiden uusien tutkimuslöytöjen valossa.

Tätä EPAa saa monista rasvaisista kaloista kuten esimerkiksi lohesta, sillistä, silakasta ja tonnikalasta.

Lähde: Dagens Nyheter, 19.4.2007

Ruokaöljyissä nykyisin valinnanvaraa

**
Ihminen elää ja voi hyvin
kun hän nauttii monipuolisesti sekä eläin- että kasviperäisiä rasvoja. Tässä jutussa puhutaan kasvirasvoista.

Ruokaöljyjä on saatavilla erivärisinä, makuisina ja eri käyttötarkoituksiin sopivina. Ruokaöljyjen terveellisyydessä on myös eroja. Halvin ei ole paras vaihtoehto ruokaöljyäkään valittaessa.

Ruokaöljy kannattaa valita valmistettavan ruoan sekä tietenkin oman maun mukaan. Öljyjen mauissa on huomattavia eroja. Kotimaiset rypsiöljyt soveltuvat moneen käyttötarkoitukseen ja ovat samalla terveellisiä. Rypsiöljy on terveellistä, koska sen tyydyttyneiden rasvahappojen eli ns. kovien rasvojen määrä on alhainen. Rypsiöljy sisältää puolestaan paljon pehmeitä rasvoja, jotka ovat ihmisille hyödyllisiä. Rypsi on merkittävä öljykasvi Euroopassa sekä tärkein Suomessa viljeltävistä öljykasveista. Siinä on runsaasti elimistölle tärkeitä rasvahappoja kuten omega-3-alfalinoleenihappoa. Sen on todettu tieteellisesti alentavan myös veren kolesteroliarvoja ja edistävän sydämen terveyttä. Erikoisrypsiöljyssä on runsaasti hyödyllisiä ainesosia kuten antioksidantteina tärkeitä tokoferoleja, kasvisteroleja ja -fenoleja, flavonoideja sekä K- vitamiinia.

- Toiset öljyt ovat ikään kuin parempia kuin toiset. Niiden rasvahappokoostumuksessa on eroja. Kotimainen rypsiöljy on tieteellisesti todistettu terveelliseksi. Ruokien valmistuksessa on hyvä suosia kotimaisia ja laadukkaita rypsiöljyjä, koska ne edistävät terveyttä ja hyvää oloa, kertoo ruokatoimittaja Kati Nappa.

Hintahaarukka vaihtelee eri öljyjen kohdalla. Edullisimmat öljyt ja rasvat käyvät uppopaistamiseen.

- Salaatteihin, majoneeseihin ja leivontaan suosittelen laadukkaita öljyä kuten erikoisrypsiöljyä, mutta uppopaistamiseen sitä en käyttäisi. Siihen tarkoitukseen käy edullisemmatkin öljyt, sanoo Nappa.

Ihminen tarvitsee öljyä päivittäin. Öljy on hyödyksi aivoille ja voiteluainetta koko keholle. Ruokaöljyjä ei kannata kuitenkaan nauttia litroittain.

- Ruokaöljy hoitaa ihoa, kynsiä, silmiä ja hiuksia. Jokaisen ihmisen pitäisi saada öljyä joka päivä vähän. Muutama ruokalusikallinen riittää hyvin, neuvoo Nappa.

Perinteisten rypsiöljyjen ohella tarjolla on myös monia erikoisöljyjä. Valmiit maustetut erikoisrypsiöljyt soveltuvat erinomaisesti käytettäväksi silloin, kun halutaan jotain tiettyä makua ruokaan. Lisäksi kokki pääsee niiden avulla helpommalla. Maustetut öljyt sopivat mainiosti esimerkiksi salaatteihin, paistamiseen ja marinointiin.

- Sitruunaöljy tai yrttiöljy käy hyvin vaikkapa kalan paistamiseen. Ne antavat mukavan maun kalalle. Herkkutattiöljy on puolestaan aika kiva marinoinnissa ja salaateissa, selvittää Nappa.

- Kypsän kalan päälle voi myös pirskottaa kaunista keltaista väriä sitruunaöljyllä. Öljyn pirskottaminen kalan pinnalle on hyvä niksi varsinkin silloin, kun kyseessä on vähärasvainen kala. Samalla siitä saa öljyn sisältämiä ja elimistölle hyvää tekeviä rasvahappoja, lisää Nappa.

Erikoisrypsiöljyjä voi käyttää myös grillauksen yhteydessä. Ne ovat käyttökelpoisia grilliruokien marinadeissa. Lisäksi grillattavat kasvikset voi sipaista kevyesti erikoisöljyllä.

- Grillatessa on muistettava, ettei käytä öljyä liikaa. Se alkaa helposti kärytä ruuan pinnalla, toteaa Nappa.

Valmiit maustetut öljyt ovat helppo ja nopea salaatinkastike. Sen voi pirskottaa salaatin joukkoon. Salaattikastikkeeseen saadaan happoisuutta lisäämällä hieman sitruunamehua tai balsami- tai viinietikkaa sekä ripaus maustesuolaa ja mustapippuria.

Mildola Oy on valmistanut kasviöljyjä jo vuodesta 1958 lähtien. Yritys on Suomen johtava rypsiöljyjen valmistaja sekä merkittävä korkealaatuisten rypsiöljytuotteiden toimittaja EU:ssa. Yritys työllistää tällä hetkellä noin 36 henkilöä ja sen liikevaihto oli 40,6 miljoonaa eroa vuonna 2006. Midola Oy: n valikoimista löytyy maustetut sekä naturel NEITO® erikoisrypsiöljyt. Makuina ovat sitruuna, yrtti ja herkkutatti. Lisäksi yritys valmistaa käyttövalmista leivonta- ja paistoöljyä. Tuotteille on myönnetty joutsenlippu.

Lähde: Deskin uutispalvelu ravintotoimittajille, 19.4.2007

keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2007

Tutkimusskandaali muhii Ruotsissa

###
Ruotsissa on eilen ja tänään
kohistu paljastuneen tutkimusvilpin takia. Kyseessä on niinkin arkinen asia kuin kasvien kukinta. Sanomalehdet kertovat ruotsalaisen tutkimusryhmän kirjoittaneen Science -lehden vuoden 2005 numerossa löytäneensä vastauksen biologeja askarruttaneeseen ongelmaan: Mikä on se signaali joka saa kasvit kukkimaan?

Jo vuonna 1937 tohtori Mikhail Chailakhyan löysi kasveista florigeniksi nimetyn aineen, jota muodostuu lehdissä. Sieltä se kulkeutuu kukka-aihioon ja saa kasvin kukkimaan. Siihen tieto sitten mystisesti oli loppunut. Sitä puuttuvaa tietoa, mikä florigeni on ja miten se voi saada kukinnon aikaiseksi, oli hämärän peitossa.

Sitten Uumajan yliopistoon saapuu kiinalainen vieraileva tutkija ja maailman sensaatiomaisimpia koesarjoja tehdään. Tämä kiinalainen tutkija onnistuu ruotsalaistutkijoiden kanssa eristämään kasvista FT -nimisen kasvigeenin, jonka lähetti-RNA on se signaali, joka saa kasvit kukkimaan! Siihen asti oli joissakin harvoissa tutkimuksissa löydetty tämä FT -geeni, mutta vain sellaisena yleisenä kasvutekijänä. Ilo on ylimmillään Uumajassa ja tulokset päätetään julkaista parhaimmassa mahdollisessa tiedelehdessä.

Sensaatiomaisen löydön ja hyvän jatkon uralleen saanut kiinalaistutkija matkusti kotiin ja hänen tilalleen tuli toinen kiinalainen tutkija, joka jatkoi kukkien parissa. Ongelmana oli vain se, että hän ei millään onnistunut toistamaan edellisen kiinalaisen tutkijan tuloksia! Ruotsalaiset tutkijat huolestuivat ja tekivät omia tarkistuksiaan todetakseen kauhukseen, että tutkimuslöydös perustui petkutukseen. Tuo kiinalainen tutkija oli tahallaan parantanut koetuloksia jälkikäteen ja jättänyt pois epäonnistuneita tai epäselviä koetuloksia.

Ruotsalaistutkijat pyysivät Science -lehteä mitätöimään tutkimuksen ja se mikä saa kasvit kukkimaan on siis edelleen mysteeri. Tilanne on kiusallinen. Huomionarvoista tässä on se, että niinkin arvovaltainen tiedelehti kuin Science, julkaisee tällaisen väärennetyn tutkimuksen. Se osoittaa mielestäni miten helppo on puijata tiedeyhteisöä. Tiede perustuu pitkälti luottamukseen. Julkaisun tarkistaneet tiedemiehet luottivat siihen, että tutkimustuloksia ei ollut peukaloitu ja Uumajan yliopistosta oli ennenkin tarjottu eri tiedelehtiin julkaistavaksi suurta alan tietämystä osoittavia tutkimuksia. Todennäköisesti koko tutkimusryhmä oli valmis uskomaan suuren haaveensa toteutuneen vihdoinkin ja Uumajan yliopisto saisi paljon lisää kansainvälistä julkisuutta ja mahdollisesti sitä kipeästi kaivattua rahoitustukea tutkimuksilleen. Ei voitu olettaa, että sinänsä sensaatiomainen löydös olisi vilpillä aikaansaatu ja olihan asian suhteen jo odotettu pitkään näitä tämän tyyppisiä edistysaskeleita. Julkaisun tarkistusvaiheessa oli taatusti käytössä kaikki tarpeellinen tieto ja johtopäätökset olivat linjassa datan kanssa. Vaikea siinä oli havaita tutkimusvilppiä.

Professori Ove Nilsson on murheen murtama, katkera mies tällä hetkellä! Ja sen ymmärtää.

Lähde: Dagens Nyheter, 17.4.2007

tiistaina, huhtikuuta 17, 2007

50

Puoli vuosisataa täyttyy tänään. Kiitos kaikista saapuneista onnitteluista!

Muita huomattavasti merkittävämpiä syntymäpäiväsankareita:
Lähde: Wikipedia, 17.4.2007

maanantaina, huhtikuuta 16, 2007

Pysyvätkö bonusurheilijamme puhtaina?

**
Huomaan Suomen Urheiluliiton uudistavan
tänä kesänä Eliittikisojen bonusjärjestelmää. Sijoitusten perusteella maksetaan rahapalkintoja (rahabonuksia). Nyt ne ovat ensi kertaa avoinna myös ulkomaisille urheilijoille. Tavoitteena on lisätä kisojen kiinnostavuutta ulkomaisten urheilijoiden suuntaan.

En tahdo olla ilonpilaajana, mutta tuo järjestelmä houkuttelee vilppiin, varsinkin jos vielä ulkomailta tulee rahapalkintojen jakajia. Mihin minä perustan tämän ajatuksen vilpin lisääntymisestä? Joo, lukekaa seuraava kirjoittamani pitkähkö juttu ihan ajatuksella:

Nyt elämme vuotta 2007. Yhä edelleen urheilijoiden voitta­misen himo on yhtä kova kuin vuonna 1994. Mitä tapahtui vuonna 1994?

Vuonna 1994 tapahtui jotain aivan merkittävää suoritusta parantavien menetelmien suhteen. Nyt ei tullut markkinoille mitään ihmeainetta vaan ihme henkilöityi tohtori Goldma­niin. Hän teki olympiatason urheilijoille kaksi nerokasta kysymystä. Näistä ensimmäinen kuului näin:

1) Jos sinulle tarjottaisiin kiellettyä suoritusta parantavaa ainetta, joka takaisi sinulle olympiamitalin ja sinua ei voitaisi saada kiinni aineiden käytöstä, käyttäisitkö tätä ainetta?

Hämmästyttävää oli todeta, että 195 urheilijaa 198:sta vastasi myöntävästi! He käyttäisivät kiellettyjä aineita, jos saisivat kotiin vietäväksi olympiamitalin. Pelkään pahoin, että palkintorahat ja muu menestys kiinnostavat Eliittikisojemme sankareita niin paljon, että "harmaa alue" ylittyy, ehkä mennään jopa selkeästi kielletylle alueelle.

2) Ottaisitko kiellettyä suoritusta parantavaa ainetta jos et jäisi kiinni. Ainetta ottamalla voittaisit kaikki kilpailusi 5 seuraavan vuoden aikana, mutta siten kuolisit aineen aiheuttamiin sivuoireisiin?

Nyt aavistat varmaankin, että eihän tuollaisia urheilijoita voi kovinkaan monta löytyä, jotka vaarantaisivat oman henkensä urheilumenestyksen eteen? Istutko tukevasti? Hyvä, sillä nyt paljastan vasta­uksen:

Yli 50% urheilijoista ilmoitti haluavansa kokeilla tuota ainetta vaikka tietäisivät kuolevansa aineen aiheuttamiin sivuoireisiin!! Tämä on se syy miksi minä ja monet muut pidämme vuotta 1994 niin merkittävänä ajankohtana. Urheili­jat ilmoittavat voittamisen olevan niin tärkeää, että sen edestä voi jopa uhrata elämänsä. Tunne siitä että on maail­man paras on näin voimakas! Tunne siitä, että saa jotain vaivanpalkkaa aherruksensa eteen, on niin voimakas, että luisutaan kiellettyihin aineisiin.

Urheilijat teke­vät mielettömän paljon työtä menestyksensä eteen. Normaali-ihminen ei tajua miten paljon on esimerkiksi 1200 tunnin harjoittelurupeama vuodessa. Tiedän monen urheilijan haluavan kokeilla rajojaan ilman suoritusta parantavia menetelmiä, mutta todennäköisesti yritys päättyy ainoastaan häntä itseään tyydyttävään ratkaisuun. Urheilu­lehden sivuilta hänen saavutuksiaan ei välttämättä löydä. Hän ei välttämättä saavuta stipendiurheilijan tai bonusurheilijan asemaa vaan pistää omaa rahaa likoon. Hän saattaa satunnaiselle urhei­lutoimittajalle tokaista, että hän urheilee sen takia, että se on hieno harrastus. Mutta yksikään urheilujohtaja ei ole hänestä ylpeä, sillä hän on niin paljon perässä maailman kärkeä, että hänen pitäisi oikeastaan hävetä, että ei pysty parempaan. Urheilujohtajat eivät juurikaan soittele hänelle ja kysy, miten menee? Mieluummin olisivat ohjaamassa hänet radoilta ja kentiltä pois lajin mainetta pilaamasta.

Tiedättekö mitä? Minä olen tällaisesta puhtaasta urheilijasta erittäin ylpeä! Jos minä joskus rikastun (erittäin epätodennäköistä), tulen perusta­maan rahaston josta puhtaat, jalon urheiluaatteen omaavat urheilijat voivat saada urheilijastipendejä. Heille asetan vain yhden ainoan kysymyksen: Jos minä lupaan sponsoroida sinua urheilu-urallasi, jotta sinun ei tarvitse juosta rahapal­kintojen ja kyseenalaisin menetelmin hankitun kunnian perässä, lupaatko minulle että et käytä suoritusta parantavia aineita? Löytyisiköhän Suomen maasta urheiluaatteen sokai­semia stipendiaatteja? Onko sellaisia joiden kantti kestää kun ”naapurin poika” vuodessa tai kahdessa aloittaa armot­toman harjoittelun ja yllättäen nousee maailmanluokan täh­deksi ja pääsee lehtien sivuille kertomaan miten mahtava urheilija hän onkaan?

Suoritusta parantavissa valmis­teissa ja menetelmissä liiku­taan lähellä mm. Mika Myllylän mainitsemaa "harmaata aluetta", joten on tärkeää varmistua siitä, että käytetty valmiste ei ole kielletty menetelmä urheilussa. Yhä nuorempien siirtyessä käyttämään suoritusta parantavia valmisteita ja menetelmiä, korostuu valistuksen tarve. Hieman pelottavalta vaikuttaa, että tuoreiden ame­rikkalaisten tutkimusten mukaan nuorten suosituimmat "ergogeenit" ovat: anaboliset steroidit, steroidien esiasteet (esim. androstendioni ja DHEA), kasvuhormoni, kreatiini ja efedriinijohdannaiset. Anabolisten steroidien ja kreatiinin käyttöön liittyy lihaskasvun voimistuminen mutta aineet eivät ole riskittömiä. Steroidien esiasteiden, kasvu­hormonin ja efedriinin tuomat lisähyödyt urheilijalle ovat edelleen kiistanalaisia asioita. Yksimielisyyttä sen sijaan esiintyy näiden aineiden elimistölle aiheutetuista riskeistä.

Kaikenlaisten aineiden käyttö ei ole mikään uusi ilmiö. Jo niin aikaisin kuin 776 ennen ajanlaskumme alkua kreikkalaisilla olympiatason urheilijoilla oli käytössä mm. kuivattuja viikunoita, erilaisia sieniuutteita ja strykniiniä. Tilannetta ei tietenkään voi verrata nykyhetkeen, johon on päästy askel askeleelta tieteessä tapahtuneiden edistysaske­leiden myötä. Hyvin tärkeänä pidetään vuotta 1889 kun tohtori Brown-Sequard ilmoitti tieteellisessä kokouksessa Pariisissa löytäneensä aineen, joka poistaa 72-vuotiaan po­tilaan kaikki vaivat. Hän kertoi itse ruiskuttaneensa itseensä koiran ja marsun kiveksistä valmistamaansa uutetta siinä uskossa, että se parantaisi hänen vaivansa ja hän saisi lisää voimaa. Tämä rohkea tiedemies ja hänen erikoinen esityksensä ei jäänyt tiedeyhteisöltä huomaamatta. Alkoi kuumeinen tutkimustyö ympäri maailmaa ja tohtori Brown-Sequardin ihme-uutteesta alkaa hormonien valtakausi vuonna 1905 ja suunnattomien ponnistelujen jälkeen eristettiin uutteesta sen tärkein ai­nesosa, testosteroni, vuonna 1935. Ei aikaakaan kun urhei­lijat löysivät nämä ihmeaineet. Ehkä ensimmäisenä testoste­ronin teho näkyi neuvostoliittolaisissa painonnostajissa 1950-luvulla. He olivat täysin ylivoimaisia ja heidän salais­ten menetelmien paljastuttua, muut urheilijat seurasivat perässä.

Hattu kourassa urheilujohtajat kävivät eri maiden tiedemiesten juttusilla, olisiko tarjolla jotain vielä parempaa. Olympialaiset ovat tulossa ja oman maan urheilijat ovat aivan surkeita verrattaessa neuvostoliittolaisiin. Yhdysval­loissa ei seisty tumput suorana. Siellä keksittiin testosteronia paljon tehokkaampi tuote, eli synteettinen anabolinen ste­roidi nimeltään Dianabol. Johan rupesi jenkkipojan raudat nousemaan! 1950-luku oli villiä aikaa laboratorioissa. Syn­tyi yksi ja toinen mukava, pieni steroidi ja kaikenlaiset pi­risteet valtasivat alaa. Urheilujohtajien ja urheilijoiden kä­sityskyky pimentyi siinä määrin, että käsitys jalosta urhei­lusta oli kaukana.

Ensimmäiset vakavasti otettavat yritykset kitkeä urheilusta epäoikeudenmukaisuudet (tässä vaiheessa terveyden näkö­kulma ei ollut vielä kovin paljon esillä!) alkoivat ja 1960-luvulla kansainvälinen Olympiakomitea kielsi steroidien käytön ja aloitti näiden aineiden testaamisen urheilijoilla. Kesti oman aikansa ennen kuin testaaminen saatiin käyntiin ja bioteknologinen laitekehitys sellaiseen jamaan, että tes­teihin voitiin luottaa ja tuloksia ei tarvitsisi odottaa tolkut­toman kauan. Voidaankin sanoa, että vasta 1980-luvulla steroidien testaaminen oli saavuttanut jonkinlaisen arvostuk­sen. Alkoi tulla raportteja positiivista testituloksista, urhei­lijoita saatiin kiinni dopingin käytöstä. Kiinnijääneitä oli 2% ja 50% välillä vähän riippuen siitä suoritettiinko testit yllät­täen vaiko urheilijaa etukäteen tästä varoittaen. Tunnetuin seurauksin alkoi arvokisoissa yhä useampi huippu-urheilija jäämään kiinni dopingista.

Esimerkiksi vuonna 1988 Sou­lissa vietiin kanadalaisten ylpeydeltä Ben Johnsonilta 100 m kultamitali hänen jäätyä kiinni dopingtestissä. Vuorenvar­masti loppukilpailussa oli myös muita dopinginkäyttäjiä, mutta Ben-poika jäi kiinni.

Vanha huumori on sitä parasta huumoria

Makuasioista ei pidä kiistellä, mutta minun makuuni sopivat 1970 -luvulla televisiossa näytetyt aivan loistavat viihdeohjelmat. Ei ole mitään syytä siirtyä digisovittimen käyttäjäksi. Ylen Elävästä Arkistosta löytyy aina katsottavaa ja kuunneltavaa, joka on monin verroin parempaa kuin nykyään tuotetut ns. viihdeohjelmat.

Katsokaa esimerkiksi Ilkamat -sarjaa!

"Otitko sinä suihkun aamulla? En onko se kadonnut?" Kysyy blondi toiselta blondilta Ilkamien "hipoissa". Ilkamien lyhyet välisketsit olivat puujalkavitsien aatelia.

Kenneth Ekdahlin teesit

**
Olen kääntänyt Suomen kielelle
minun mielestäni aivan erinomaisen Kenneth Ekdahlin kirjoituksen tutkimusprosessin etenemisestä.

Näin kirjoittaa Kenneth Ekdahl:

Pidän mahdollisena, että jotkut ammattiryhmät ovat lähiaikoina sankoin joukoin synkentämässä työttömyystilastoja. Esimerkiksi ne ravitsemusterapeutit ja ravintoneuvojat, jotka kreationistien (luomisoppia kannattavat) tapaan pitävät kiinni vanhoista opinkappaleista paremmasta tietämättä. Tämä pitää paikkansa myös niiden tutkijoiden suhteen, jotka eivät ota onkeensa sitä tieteenfilosofiaa, jota kaikki vakavasti otettava tutkimustyö noudattaa.

Kaiken kriittisen tutkimuksen pitää noudattaa näitä sääntöjä:

1) Esitä hypoteesi
2) Yritä itse kumota hypoteesi
3) Mikäli et onnistu, julkaise hypoteesi niin, että muut tutkijat voivat yrittää kumota sen
4) Mikäli hypoteesin kumoaminen ei onnistu, sitä voidaan pitää totena kunnes se joskus tulevaisuudessa kumotaan ja palataan uudestaan kohtaan 1.

Tutkijan pitää siis aina olla valmis kyseenalaistamaan, hänen pitää jopa pyrkiä kumoamaan omia hypoteesejaan! Valitettavasti tämä tieto puuttuu monelta, varsinkin maallikoilta, mutta myös niiltä jotka maksavat tutkimuksen kulut sekä valitettavasti myös joiltakin tutkijoiksi itseään nimittäviltä.

Siksi meidän vakavasti otettavien tutkijoiden on yhdessä pyrittävä siihen, että tutkijoiden loukkaamattomuus turvataan.

Ehkä meidän tutkijoiden olisi perustettava oma aktiivinen edunvalvontayhdistys, ammattiyhdistysten tapaisen, jotta voisimme yhdessä vaatia käyttämään tutkimuksissa sellaisia menetelmiä joita edellytetään vakavasti otettavalta tieteeltä. Yksittäisen tutkijan on vaikea ryhtyä tähän kamppailuun, hänellä olisi vaikeuksia saada rahoitusta tutkimukselleen ja hän saattaisi joutua vaihtamaan työpaikkaa. Jos kuitenkin yhdessä ja solidaarisesti tukisimme tätä asiaa, voisimme odottaa, että vanhoillisten ryhmittymien olisi pakko hyväksyä tämä.

Lähde: Fettskrämd, Kenneth Ekdahlin kommentti, 16.4.2007

Kovaa tekstiä kovista rasvoista

Ihmeiden aika ei ole ohi. Mediuutisten toimitus kirjoittaa liiemmälti mollaamatta kovien, eläinperäisten rasvojen vaikuttavan edullisesti joihinkin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Kyseessä on filosofian maisteri Saska Tuomasjukan väitöstutkimuksesta ja sen tulosten tulkinnasta.

Väittelijä Tuomasjukka on todennut, että veren rasvapitoisuus aterian jälkeen on merkittävästi pienempi silloin, kun aterian rasva on tyydyttynyttä. Aterian jälkeen verestä mitattu runsas rasvapitoisuus on äskettäin todettu tärkeäksi sydän- ja verisuonitautien riskitekijäksi.

Kaikki kova rasva ei ole haitallista. Esimerkiksi suklaassa ja eläinrasvoissa runsaana esiintyvä tyydyttynyt steariinihappo laskee veren kolesterolipitoisuutta, Tuomasjukka sanoo. Tutkimuksissa on vedetty yhteen ravinnon erilaisten rasvojen vaikutuksia veren rasvapitoisuuksiin. Yli 50 tutkimuksen yhteenveto osoitti, että pitoisuudet ovat suurimmillaan tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävän aterian jälkeen. Hetkellisesti korkeimmat pitoisuudet syntyivät öljyhaposta, jota on runsaasti esimerkiksi oliiviöljyssä ja rypsissä. Nopeasti imeytyvä hiilihydraatti voi edelleen suurentaa huippuarvoja.

Tuloksia ei voi kuitenkaan tulkita siten, että tyydyttymätön rasva olisi epäterveellistä. Vaikutukset muihin riskitekijöihin on myös huomioitava. Steariinihapon kohdalla huolta aiheutti havainto sen taipumuksesta tuottaa verenkiertoon hyvin pieniä rasvahiukkasia, jotka saattavat edistää sydän- ja verisuonitauteja, Tuomasjukka toteaa. Pitkäketjuisten tyydyttyneiden rasvahappojen edulliset vaikutukset on aiemmin selitetty niiden huonolla imeytymisellä. Tuomasjukka mittasi tämän takia erään runsaasti steariinihappoa sisältävän synteettisen rasvan imeytymistä ja havaitsi, että steariinihappo imeytyi normaalisti. Kyseinen tuote on äskettäin hyväksytty EU:ssa vähäenergiseksi rasvakorvikkeeksi, yhtenä perusteena nimenomaan sen sisältämän steariinihapon heikko imeytyminen. Tutkijat esittävätkin tuotteen ravintoarvon uudelleen arviointia!

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä elintarvikkeita tai ruokavalioita, jotka ehkäisevät sydän- ja verisuonitautien etenemistä. Veren rasvapitoisuus pysyy kurissa, kun ruokavalio sisältää kohtuullisesti rasvaa (35-40 prosenttia kaikesta energiasta), josta osa voi olla steariinihappoa, ja runsaasti hitaasti imeytyvää hiilihydraattia. Tuomasjukka on erityisen huolissaan jalostetuissa ruoissa yleisesti käytetystä palmitiinihaposta. Vinkiksi elintarviketeollisuudelle Tuomasjukka ehdottaa, että palmuöljyn sijasta käytettäisiin steariinihapon ja jonkun juoksevan rasvan seosta.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia suuremmasta rasvamäärästä voisivat hyötyä erityisesti sellaiset riskiryhmät kuten lihavuudesta tai kakkostyypin diabeteksesta kärsivät henkilöt.

Väitöskirja Strategies for reducing postprandial triacylglycerolemia (Aterianjälkeisen lipemian alentaminen) tarkastetaan 20.4.2007 Turun yliopistossa.

Minä olen suositellut tyypin-2 diabetespotilaille harkittavaksi ruokavaliota, josta karsittaisiin pois hiilihydraatit ja panostettaisiin rasvan ja proteiinin laatuun. Minun mielestäni voidaan myös lopettaa voin vastainen propaganda. Margariineista ei juurikaan löydä paljoa hyvää sanottavaa. Tehokkaasti markkinoitu tuote kieltämättä.

Lähde: Mediuutiset (Erpo Pakkala), 16.4.2007

perjantaina, huhtikuuta 13, 2007

Väittelyä ravinnon ja sokeriaineenvaihdunnan yhteyksistä

*
Katriina Ylösen tuore väitöstutkimus
tuo esiin perimän vaikutuksen rasvahappojen ja sokeriaineenvaihdunnan yhteyksiin. Tutkimus myös tukee käsitystä, että runsas kuidun saanti on hyödyllistä sokeriaineenvaihdunnan kannalta ja siten tärkeää tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Kasvisten, hedelmien ja marjojen nauttiminen on niin ikään suositeltavaa, sillä niiden sisältämät väriaineet, karotenoidit, saattavat vaikuttaa myönteisesti sokeriaineenvaihduntaan.

Tutkimuksessa tehtiin havaintoja henkilöistä, joilla on perimänsä perusteella suuri vaara sairastua tyypin 2 diabetekseen. Tutkimustulokset ravinnon ja sokeriaineenvaihdunnan yhteyksistä ovat ristiriitaisia. Väitöstutkimuksen tulosten mukaan tämä voi osittain johtua siitä, että perimä saattaa muokata ravinnon vaikutuksia aineenvaihduntaan.

Ylösen tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että joidenkin rasvahappojen yhteydet sokeriaineenvaihduntaan saattavat olla erilaisia perimän mukaan. Esimerkiksi ravinnossa runsaimmin esiintyvällä tyydyttyneellä rasvahapolla, palmitiinihapolla, todettiin yhteys korkeampaan paastoglukoosiin vain niillä naisilla, joilla oli tutkitun geneettisen tekijän harvinaisempi muoto. Korkea paastoglukoosi ennakoi tyypin 2 diabeteksen kehittymistä. Myös runsas kalarasvahappojen saanti oli yhteydessä parempaan sokeriaineenvaihduntaan vain toisessa geneettisessä ryhmässä. Tutkimuksessa havaittiin, että runsas kuidun saanti on yhteydessä parempaan insuliiniherkkyyteen. Tulos tukee nykysuositusta lisätä kuidun saantia tyypin 2 diabeteksen ehkäisemiseksi. Karotenoidien saannin ja veren glukoositasojen välillä havaitut yhteydet viittaavat siihen, että runsas kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö voi myös olla hyödyllistä taudin ehkäisyssä. Sen sijaan E-vitamiinin yhteys sokeriaineenvaihduntaan on edelleen epävarma.

Väitöksen tuloksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että tutkimus tehtiin suuren diabetesriskin henkilöillä. Poikkileikkaustutkimusasetelman vuoksi päätelmiä syy-seuraussuhteista ei voida tehdä. Tulokset osoittavat kuitenkin, että perimä, samoin kuin sukupuoli, voivat muokata ravintotekijöiden ja sokeriaineenvaihdunnan yhteyksiä. Ylösen mukaan aiheesta tarvitaan runsaasti lisätutkimuksia.

ETM Katriina Ylönen väittelee 21.4.2007 kello 10.15 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Fatty acids, fibre, carotenoids and tocopherols in relation to glucose metabolism in subjects at high risk for type 2 diabetes - a cross-sectional analysis". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, Auditorio XII, Unioninkatu 34. Vastaväittäjänä on professori (emer.) Bengt Vessby, Uppsalan yliopisto, ja kustoksena on professori Marja Mutanen.

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 13.4.2007

Mikä mahtaa olla totuus kolesterolista?

*
Tätä kirjoitusta olen täydentynyt
Katjuskan erinomaisen kommentin innostamana. Pistän uuden tiedon tänne alkuun:

Nimimerkki Katjuska kommentoi ja kysyy: Kiva, kun jaksat tutkia, monia meitä on, keitä kiinnostaa, mutta uupuu jo pelkän ajatuksen edessä, että pitäisi sitä tutkimusten sekamelskaa käydä pistämään järjestykseen. Perustelit kirjoituksessasi epäluuloasi kolesterolin ja sydäntautikuolleisuuden, tai kovien rasvojen ja nousseiden kolesteroliarvojen yhteydestä muutamilla ranskalaisilla viivoilla. Minulle heräsi niistä kysymyksiä, joihin kaipaisin vastausta.

Veteraaniurheilija kommentoi: Erinomaisen mukava saada sinulta palautetta koskien käsitystäni siitä mikä mahtaa olla totuus kolesterolista. Yritän tähän selventää näkemystäni. Nämä ovat vaikeita asioita!

Katjuska: Olen ollut lukion terveystiedon ja yliopiston terveystiedon aineopintojen pohjalta tähän päivään asti siinä uskossa, että korkeiden kolesteroliarvojen ei ole pätevästi todistettu aiheuttavan kolesterolin kertymistä verisuonten seinämiin, mutta että sen sijaan tyydyttyneiden rasvahappojen olisi todettu nostavan pahan LDL-kolesterolin määrää, joka hapettuneena puolestaan on tärkeä tekijä verisuonten tukkeutumisen tiellä.

Veteraaniurheilija: Olet ihan oikein aavistanut, että korkeat veren kolesteroliarvot eivät vedenpitävästi ole sidottu kolesterolin kertymiseen verisuonten seinämiin. Tätä lääketehtaat, lääkärit ja monet tutkijat rummuttavat kuin ainoana totuutena asiasta. Siinä tehdään silloin sellainen yleistys, joka on todella epäviisasta. Yritän selittää tämän ihan lyhyesti, rehellisesti ja mahdollisimman selkeästi täsmäkysymystesi yhteydessä.

Katjuska: Minusta "virallinen" oppi on ollut se, että kolesteroli yksin ei ole vaarallista, mutta (etenkin hapettunut) LDL on se olennainen tekijä. Mitä mieltä olet tästä? Meneekö puurot ja vellit sekaisin, jos puhuu vain kolesterolin haitallisuudesta, vai pitäisikö aina puhua nimenomaan LDL:stä. Ja onko tyydyttyneillä todettu olevan mitään yhteyttä tuohon "hapettumiseen" (mitä ikinä se lieneekään)? Tämähän koskee sinun tapauksessasi esim. tuota runsasta voin käyttöä. Osaisitko vinkata, miten tätä LDL-tekijää on tutkittu (eli olenko hakoteillä tietoineni?)?

Veteraaniurheilija: Olen varma siitä, että sydän- ja verisuonitautien tutkimuksia suoritetaan eettisesti oikein ja pyritään pitämään tutkimuksen tekovaiheessa mahdolliset sponsoroinnit taka-alalla. Tutkijat vapauttaisin syytteistä ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Sen sijaan laajamittaista mielipideilmaston muokkausta tapahtuu lääkeyhtiöiden pressikeskuksissa. Kun suoritetuista tutkimuksista tiedotetaan maailmalle, sieltä tiputetaan pois ne tutkimustulokset, jotka eivät tue rasvateoriaa ja painotetaan niitä merkittäviä tai vähemmän merkittäviä tuloksia, jotka tukevat rasvateoriaa. Sitten median edustajille (Mediuutiset on näistä kaikkein ala-arvoisin kanava! Pyydän välttämään heidän sepustuksiaan!) toimitetaan valmiiksi kirjoitettu lehdistötiedote, jota sikäläinen ravintotoimittaja sitten ryydittää omilla tokaisuillaan. Ja uutinen leviää Suomen muihin lehtiin ja muihin viestintävälineisiin kulovalkean tavoin: Taas on ukulelea soittavilla havaijilaisilla todettu korkeita kolesteroliarvoja veressä heidän syötyään konserttien jälkeen runsaasti maapähkinöitä. Riskianalyysin perusteella heillä on 12,6% suurempi riski sairastua ateroskleroosiin kuin kitaraa soittavat havaijilaiset. Tai jotain muuta vastaavaa hölmöilyä.

Nimenomaan tuo hapettunut LDL on se murheenkryyni. Pitäisi nimenomaan puhua tuosta LDL:stä eikä niinkään kolesterolin haitallisuudesta. Kolesterolia pidän erittäin hyödyllisenä ihmiselle. Ilokseni olen pistänyt merkille, että lääketieteessä sellainen yltiöpäinen kolesterolin hehkuttaminen esimerkiksi valtimonkovettumataudissa, on vähentynyt. Nyt jaksetaan korostaa muita verisuonen seinämässä tapahtuvia muutoksia kuin pelkkä kolesterolin kasaantuminen. Verisuonen ahtautumiseen tarvitaan erilaisia tekijöitä, kuten kohonnut verenpaine, tupakoinnista johtuva valtimon seinämän vaurio, tulehdusreaktio. Nämä muutokset mahdollistavat sitten kolesterolin pääsyn valtimon seinämään. Tästä alkaa sitten hidas tapahtumaketju, joka johtaa kolesterolikertymän eli plakin aiheuttamaan valtimon seinämän ahtautumiseen (AstraZenecan valistusmateriaalin mukaan). Statiinit korjaavat luotettavina pidettyjen tutkimusten mukaan verisuonimuutoksia siten, että kolesteroli siirtyy pois vaurioalueelta, tulehdus paranee ja veri virtaa taas normaalisti. Olen sitä mieltä, että ravintorasvat eivät ole keskeisessä roolissa tässä valtimonkovettumataudissa. Paljon tärkeämmässä roolissa on tupakointi, liikkumattomuus, diabetes, omega-3- / omega-6-rasvahappojen epätasapaino, vähäinen hedelmien syönti, stressi, vyötärölihavuus jne.

Suomessa rasvan kulutus on tasaisesti laskenut, mutta sydänsairauksien määrä kasvanut. Runsaskaan voin käyttö ei ole haitaksi. Ravinnon kolesteroli nostaa kolesteroliarvoja hyvin vähän. Maksa säätelee omaa kolesterolintuotantoaan sen mukaan, miten sitä ravinnosta saamme. Mitä enemmän syömme kolesterolia, sitä vähemmän maksa sitä valmistaa. AstraZenecan valistusmateriaalin mukaan elimistön kolesterolista 70% tulee maksan kautta ja vain 30% ravinnosta. Statiinit leikkaavat nimenomaan maksan omaa kolesterolituotantoa.

Katjuska: Ymmärtääkseni kolesterolista ja tyydyttyneistä rasvoista on varoiteltu jo ennen kuin kolesterolilääkkeet kehitettiin ja firmat takoivat niillä rahaa. Firmat siis takovat rahaa, koska ensin keksittiin, että kolesteroli-arvoja täytyy alentaa. Luulen myös, että kansan hyvinvointi tulee valtiolle halvemmaksi kuin muutaman tutkijan työllisyys ja muutaman firman konkka. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että niitä lääkkeitä syödään liikaa, kun elämäntavoillakin voisi asiaan vaikuttaa.

Veteraaniurheilija: Olet ihan oikeassa! Kolesteroliteorian (-hypoteesin?) alkusävelet soitettiin hyvissä ajoin ennen statiinien ilmaantumista markkinoille. Elettiin vuotta 1953 kun tohtori Ancel Keys julkistaa tutkimuksensa rasvan kulutuksesta ja sydänsairauksista eri kansoilla. Tohtori Keys tuli siihen johtopäätökseen, että mitä enemmän rasvaa ruoassa oli, sitä suurempi riski oli sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin (SVT). Hämmästyttävän hienolla tavalla hän sai tämän yhteyden esille tutkimuksissaan.

Nyt tulee sitten paljastus, joka saattaa olla todella kiusallinen monelle tiedemiehelle, elintarviketeollisuudelle, lääkäreille ja asiantuntijoille: Vasta jälkeenpäin havaittiin, että tohtori Keys oli hyvin valikoivasti tulkinnut aineistoaan saadakseen näin selkeän näytön rasvan ja SVT:n välille. Hän oli suorastaan väärentänyt tuloksia! Tohtori Keys käytti saatavissa olevista 22 maan tiedoista yllättäen vain seitsemän maan aineistoja! Hän jätti ulkopuolelle peräti 15 maata. Miksi? Joo, sen takia kun nämä maat eivät sopineet yhteen teorian kanssa.

Nyt minun pitää olla varovainen kun kritisoin tohtori Keysin tutkimuksia, sillä Kansanterveyslaitos on nostanut tämän tohtorin kunnia-asemaan vailla vertaa ja Suomi on Keysin väitteiden varsinainen mallimaa. Suomen Akatemia myönsi Ancel Keysille akateemikon arvon vuonna 1980 hänen pitkäjänteisestä työstään, joka osaltaan antoi tärkeän perustan menestykselliselle sydän- ja verisuonitautien ehkäisylle Suomessa. Tästä syystä suurimmalla osalla tutkijoista on suu visusti supussa tämän tohtori Keysin suhteen. Näyttö vilpistä on valitettavasti täysin aukoton ja kaikkien tiedossa, mutta paheksuntaa ei sallita, sillä käsitys tämän tohtorin nerokkaasta löydöksestä on niin syvälle juurtunut suomalaiseen ja kansainväliseen ravintotutkimukseen, että ollaan valmiita antamaan tämä hetkellinen hairahdus anteeksi.

Joka tapauksessa, vilppiä tämä tohtori Keys siis harjoitti: Hän valitsi yhteenvetotaulukkoonsa ja –kuviinsa vain ne maat, jotka tukivat hänen rasvateoriaansa. Jos hän olisi käyttänyt kaikkien maiden aineistoja, tutkimuksen johtopäätökset olisivat olleet paljon monimutkaisemmat. Hänen mielestään oli parempi jättää pois kokonaan esimerkiksi Meksiko. Meksikossa syötiin yhtä paljon rasvaa kuin esimerkiksi Suomessa, mutta Suomessa oli peräti seitsemän kertaa enemmän sydänkuolemia kuin Meksikossa. Kätevämpi oli jättää Meksiko käsittelemättä, kuin ajatella rasvateorialle jokin uusi selitysmalli. Japani oli toinen murheenkryyni tohtori Keysille. Siellä syötiin ennätyksellisen vähän rasvaa 1950-luvulla, mutta riski sairastua sydänsairauksiin oli Suomen luokkaa, eli 6-7x korkeampi kuin Meksikossa. Keys ratkaisi tämän ongelman jättämällä Japanin pois. Lue lisää tästä ihmeellisyydestä vaikkapa Varpu Tavin kirjoituksessa.

Tohtori Keys valitsi tutkimukseensa mukaan Hollannin, Israelin, Ranskan, Ruotsin, Saksan, Suomen ja Sveitsin. Näin hän sai tutkimustulokseksi, että runsas tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia. Tilanne olisi ollut täysin päinvastainen mikäli hän olisi valinnut esimerkiksi nämä maat: Hollanti, Italia, Jugoslavia, Kreikka, Suomi, USA ja Japani. Silloin rasvateoria olisi ollut seuraavanlainen: mitä enemmän ravinnossa oli tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia, sitä pienempi oli sydänsairauksien riski! Ajattelepa sitä hetkisen!

Poliittisen juonittelun, "ostettujen" tutkijoiden, lääketeollisuuden ja Amerikan Sydäntautiliiton avulla tieto levisi ympäri maailmaa. Lääketeollisuuden toivoma tulkinta voitti ja ennennäkemätön rasvan ympärille kehitelty medikalisaatio sai alkunsa.

Pallo lähti pyörimään erityisesti lääketehtaitten nähtyä tässä suuria taloudellisia hyötyjä (statiinilääkkeet). Siellä lähdettiin voimakkaasti panostamaan tutkimustyöhön ja elintarviketeollisuuden rooliksi tuli muuttaa tuotevalikoimansa rasvattomuutta suosivaan suuntaan. Olen elänyt nämä vaiheet läpi monien muiden suomalaisten tavoin, olen ne vaiheet nähnyt omin silmin. Tällä hetkellä ruokakaupan hyllyt ovat täynnä rasvattomia tuotteita, toista oli ennen! Tämä rasvattomuuden hekumallinen ylistysviesti ja sen suurimittainen toteutus ei olisi ollut mahdollista ilman laajaa yhteisymmärrystä tieteen, kaupan ja lääketeollisuuden välillä.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että elämäntavoilla hoidetaan tehokkaasti terveyttä. Ongelmana on se, että elämäntapavalistuksella on tavattoman vaikea tehdä menestyksellistä bisnestä! Statiinit ovat hyvä bisnes ja elintarviketeollisuuden panostus rasvattomuuteen on iso bisnes. Anteeksi kun olen näin kyyninen asian suhteen!

Katjuska: En todellakaan ole mikään historiantuntija, mutta eikö "aikoinaan" ihmiset nimenomaan kuolleet nuorempina kuin nykyisin? Plus että silloin ei todellakaan tutkittu, että mihin ihmiset kuolivat. Aivan hyvin he ovat voineet kuolla sydäntauteihin. Ja silloin "aikoinaan" tod. näk. syötiin sitä, mitä oli, tuskin he edes miettivät sitä, mitä ruoka saattaa heille aiheuttaa pitkällä tähtäimellä.

Veteraaniurheilija: Sydän- ja verisuonitaudit kehittyvät hyvin, hyvin hitaasti. On mahdollista, että joitakin satoja vuosia sitten kuoltiin huonon hygienian aiheuttamiin komplikaatioihin ennen sydänsairauksia. Nykyään kun lääketiede on tullut meidän avuksemme, me kuolemme erilaisiin sairauksiin kuin esimerkiksi 1500-luvulla. On kiehtovaa lukea lääkäri Arno Forsiuksen lääketieteen historiasta kertovia kirjoituksia! Häneltä olen oppinut paljon sairauksien luonteesta historian perspektiivissä.

Katjuska: Mutta ennen seitkytlukua ja kiisteltyä Pohjois-Karjala-projektia nimenomaan viisikymppiset miehet sairastuivat sydäntauteihin huolestuttavissa määrin. Nyt, suolan, rasvojen ja kasvistenkäytön muututtua virallisten tahojen suosituksia paremmin vastaaviksi (kasvikset +30%, suola -25%, tyydyttyneet-50%), sydäntaudit ovat vähentyneet ja siirtyneet myöhäisempään ikään. Ja ymmärtääkseni me emme kuole "yhä useammin" sydäntauteihin, vaan sydäntautikuolleisuus on kolmessakymmenessä vuodessa vähentynyt 70%. Tällaista.

Veteraaniurheilija: Valitettavasti sydäntautikuolleisuus ei osoita vähenemisen merkkejä. Tuon Pohjois-Karjala –tutkimuksen merkittävin saavutus oli liikunnan lisääntyminen, tupakoinnin vähentyminen ja se merkittävä seikka, että suomalaiset miehet rupesivat syömään enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Se, että joku Pekka Puska korostaa meijerivoin merkitystä sydäntautien aiheuttajana on sitä edellä kuvailemaani politikointia. Hän edustaa margariiniteollisuutta ja voi on kilpaileva tuote. Jos löytyy jokin mahdollisuus kytkeä voi sydänsairauksiin, niin se käytetään häikäilemättä hyväksi. En ole lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunut löytämään yhtäkään tutkimusta missä todettaisiin, että voi aiheuttaa sydänsairauksia. Sen sijaan löytyy kyllä tutkimuksia missä varoitetaan margariinien ja sydänsairauksien yhteyksistä. Tätä jälkimmäistä asiaa ei vain haluta tuoda julkisuuteen. Olen vienyt Raision ravitsemusterapeutit lähes raivon partaalle pyytäessäni lisäselvityksiä margariinin terveyshaitoista. Ja Valio vaikenee kuin muuri voitutkimuksistaan. Jälkimmäinen on käsittämätöntä. Uskokaa nyt Valion porukka, että me ravintotoimittajat janoamme tietoa voin terveysvaikutuksista! Jos voita ei tutkita Suomessa, sekin voitaisiin meille kertoa.

Tässä tuli rohkea vastaus hyvään kommenttiisi! Lisäkommentit tervetulleita!

Tämä on kovin epätäydellinen kirjoitus. Tätä ei alunperinkaan olisi pitänyt kirjoittaa, mutta kolesteroli ei jätä minua rauhaan. Minä mietin kolesterolia päivät ja yöt. Tästä minun on kirjoitettava nyt jopa mielenrauhan saavuttamiseksi. Voivatko Antti Heikkilä, Uffe Ravnskov, karppaajat ym. olla oikeassa väitteissään, että ravinnon kolesterolilla ei ole mitään tekemistä sydän- ja verisuonitautien kanssa?

Vastaus on: En tiedä, en todellakaan tiedä.

Lääkärikunta, lääketeollisuus, elintarviketeollisuus, Kansanterveyslaitos, Sydänliitto jne. ovat sitä mieltä, että syömällä kolesterolipitoista ruokaa on vaarassa kuolla sydän- ja verisuonitauteihin. Asiaa pidetään aivan päivänselvänä totuutena. Innokas kyseenalaistaja Jari Ristiranta on tätä asiaa kysynyt ja saanut kuulla, että harva asia lääketieteessä on niin varma asia kuin juuri tuo kolesterolin ja sydän- ja verisuonitautien yhteys. Jos syö liikaa kovia eläinperäisiä rasvoja saa tuon taudin. Jos veren kokonaiskolesteroli on jatkuvasti yli tietyn riskirajan, sinulle suositellaan ruokavaliomuutoksia ja jos se ei riitä, sinulle suositellaan kolesterolia alentavia lääkkeitä (statiineja).

Lääketieteen ja kirurgian tohtori Matti Uusitupa vastaa seuraavaan tapaan Jari Ristirannan kyselyyn mikä on asiantuntijan näkemys tyydyttyneistä (kova eläinperäinen rasva) rasvoista ja terveydestä: Jo 1960-luvulla tehtiin kolme klassista tutkimusta, joissa osoitettiin tyydyttyneen rasvan vaikutus paitsi veren kolesteroliin myös valtimotautisairastuvuuteen. Kova rasva suurensi kolesterolitasoa ja lisäsi sairastuvuutta ja kuolleisuutta pehmeään rasvaan verrattuna. Sitten 1980- ja 1990-luvuilla tehtiin koko joukko tutkimuksia, jotka osoittivat kovan rasvan olevan haitallista suurentaessaan kolesterolitasoa. Hänen mukaansa kolesterolitaso on keskeinen valtimotautiriskin kannalta, joten kolesterolitasoa nostava ruokavalio on haitallinen. Ravintosuositukset pohjautuvat laajaan tutkimustietoon, ja niitä päivitetään tiedon tarkentuessa.

Samaisessa Jari Ristirannan kyselyssä Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska kertoo, että tyydyttynyt rasva lisää voimakkaasti veren LDL-kolesterolia ("paha" kolesteroli). Näyttö tästä on hirveän laaja ja vahva. Lääketieteen ja kirurgian tohtori Pekka Puskan mukaan vanha professori Ancel Keysin Seitsemän maan tutkimus antoi erittäin kauniin yhteyden (korrelaation) tyydyttyneen rasvan ja sepelvaltimotautikuolleisuuden ja -sairastavuuden välillä.

Moni muu asiantuntija sanoo aivan samaa. Valistusilloissa pyydetään jättämään pois eläinrasvat ja korvaamaan ne kasvirasvoilla. Kasvirasvojen nimeen vannotaan tällä hetkellä ja kalan rasvoja pidetään erittäin terveellisinä. Mutta voita sinun ei esimerkiksi pidä syödä.

Nyt takaisin ahdistukseeni. Mitä jos tämä kaikki tieto kolesterolista on pelkkää harhaa ja taitava lääketeollisuuden kampanja? Nyt puuhataan esimerkiksi kolesterolilääkkeiden suosittelemista jopa lapsille ja aikuisille joiden kokonaiskolesteroli ylittää 4,5 mmol/l (on tällä hetkellä 5 mmol/l, oli aiemmin 6,5 mmol/l). Nämä lääkkeet ovat erittäin kalliita, niiden kehittelyyn on uponnut rahaa aivan tolkuttomasti. Nyt halutaan kalliit investoinnit saada moninverroin takaisin määräämällä näitä statiinilääkkeitä lähes jokaiselle suomalaiselle. Lääkärin sanaan uskotaan ja kun kampanja perusteellaan tarpeeksi hyvin, niin mehän syömme noita lääkkeitä. Eivät kaikki suomalaiset lähde lukemaan lääketieteellisiä julkaisuja tarkistaakseen onko omalla lääkärillä nyt varmasti viimeisin tieto lääkkeen tarpeellisuudesta. Lääke otetaan ja siinä selvä!

Biologina ja biokemistinä minä uskallan asettaa kyseenalaiseksi ravinnon kautta saatavan kolesterolin merkityksen sydän- ja verisuonitaudeissa. Perusteluni ovat seuraavat:
  • yhteys ravinnon kolesterolin ja sydän- ja verisuonitautien välillä ei ole vedenpitävästi todistettu tieteellisissä tutkimuksissa. Jos yhteys olisi olemassa ei saisi olla tutkimustuloksia, jotka osoittavat yhteyden puuttumista. Todistustaakka on kolesteroliväitteen esittäjillä. Tarvitsemme sellaisia "veret seisauttavia" tutkimustuloksia ravinnon kolesterolin ja sydän- ja verisuonitautien välillä. Toivottavasti niitä on tulossa. Muuten tilanne on todella kiusallinen.
  • ihmisen ahneus voi olla kaiken tämän kolesterolihysterian takana. On niin helppo nähdä miten kovaa vääntöä esiintyy liike-elämässä. Ei ole mahdotonta, että tässä käydään kulissien takana todella veristä ahneuden siivittämää kamppailua sinun ja minun rahoistani. Jos kolesterolihypoteesi osoittautuu vääräksi, siinä menee konkurssiin aika moni lääketehdas. Todennäköisesti aika moni elintarviketoimittaja joutuu myös tosi tiukoille ja pidän mahdollisena, että muutama tutkija saattaa menettää työnsä. Voi siis olla tarvetta pitää kolesterolihypoteesia hengissä mahdollisimman pitkään oman toimeentulon turvaamiseksi. Yksittäisen ihmisen terveys ei kovin paljon paina osakeyhtiöiden palavereissa.
  • biologina tiedän, että esi-isämme eivät syöneet kevyttuotteita kuten 0,1% jugurttia tai rasvatonta maitoa. He söivät pyydystämiensä eläinten lihat rasvoineen päivineen. Ihmiset pysyivät aikoinaan hengissä syömällä kananmunia, kirnuamalla itse voinsa, söivät tuon pyydystämänsä metsälinnun rasvoineen kaikkineen. Ei siinä ajateltu niitä verisuonien mahdollisia riskitekijöitä, tärkeintä oli tyydyttää nälkä ja pysyä terveenä.
  • voisiko olla niin, että ihminen elää nykyään niin vanhaksi (kiitos lääketieteen ja parantuneen hygienian!), että sen takia me kuolemme yhä useammin sydän- ja verisuonitauteihin?
  • en ole ääripäiden kannattaja. Uskon monipuoliseen ravintoon, jossa on kohtuullisia määriä eläin- ja kasviperäisiä rasvoja, kohtuullisia määriä hyvälaatuisia valkuaisaineita (proteiinia) ja runsaimmin määrin (ei kuitenkaan liioitellen) hiilihydraatteja (sokeria).
Joku tolkku tähän varmaan aikanaan saadaan. Sitä odotellessa minä syön nyt ruisleivän, jonka päälle sivalsin oikein paksun kerroksen maistuvaa voita.

torstaina, huhtikuuta 12, 2007

Ensi viikolla ei tuhlata!

Ensi viikolla on nuukuusviikko. Valtakunnallisen Nuukuusviikon eli jokakeväisen luonnonvarojen säästämisen teemaviikon tämän vuoden teemana on onnea ostamatta. Viikon tarkoituksena on tuoda esille sitä, miten vähemmälläkin materian kulutuksella voi olla onnellinen. Nuukuusviikon järjestää 19 eri kansalaisjärjestöstä koostuva Kierrätysliike.

Vaikka varallisuus ja sitä myötä kulutus ovat varsinkin länsimaissa kasvaneet viime vuosikymmeninä, ihmisten onnellisuus ei ole lisääntynyt vastaavaan tahtiin. Nuukuusviikolla pohditaan kuluttamisen kohtuullisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä kannustetaan kulutuksen vähentämiseen erilaisten tapahtumien yhteydessä ympäri Suomea. Mukana on muun muuassa eri järjestöjä, kouluja ja kirjastoja. Nuukuusviikon verkkosivuilta saa lisää tietoa Nuukuusviikon tämän vuoden tapahtumista. Sivuilta löytyy myös oppimateriaalia kouluihin ja opintopiireihin sekä erilaisia toimintaideoita.

Nuukuusviikon avajaistilaisuus on Helsingissä Kirjasto kympissä (Pääpostitalo, Elielinaukio 2 G) maanantaina 16.4. klo 14. Tilaisuuden ohjelmassa on muun muassa vauraudesta ja ajasta kirjoittaneen Osmo Soininvaaran puheenvuoro.

Nuukuusviikon valtakunnallinen päätapahtuma järjestetään Helsingin rautatieaseman länsihallissa maanantaista keskiviikkoon. Lisäksi näyttelyitä ja erilaisia tapahtumia järjestetään eri puolilla kaupunkia koko viikon ajan.

Lisätiedot:

Nuukuusviikon projektisihteeri Katja Ristola, katja.ristola (at) luontoliitto.fi, puh. 09 684 44 241, 050 545 3509.
Luonto-Liiton ympäristöpoliittinen sihteeri Hanna Kaisa Hellsten, Hanna.Hellsten (at) luontoliitto.fi, puh. 044 257 0174

Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 12.4.2007

Kurt Vonnegut 1922-2007

Kurt Vonnegut kuoli eilen. Elämää rikastuttamaan hän jätti jälkeensä paljon luettavaa. Kaivelin kokoelmistani mitä lyhyitä Kurtin luomia sanaleikkejä ja aforismeja minulla sattui olemaan. Minä pidin hänen kirjoituksistaan. Toivottavasti sinäkin pidit?

Esimerkiksi nämä:

Voit nauraa tai itkeä turhautuessasi tai uupuessasi. Minä itse pidän parempana nauraa, sillä siinä on vähemmän siivottavaa jälkeenpäin.
Todellista terroria on herätä eräänä aamuna ja huomata yläasteen luokkakaverisi johtavan maata.
Tiede on toimivaa magiaa.
  • All persons, living or dead, are purely coincidental, and should not be construed.
  • All this happened, more or less. The war parts, anyway, are pretty much true.
  • Any reviewer who expresses rage and loathing for a novel is preposterous. He or she is like a person who has put on full armor and attacked a hot fudge sundae.
  • Be careful what you pretend to be because you are what you pretend to be.
  • Beware of the man who works hard to learn something, learns it, and finds himself no wiser than before.
  • Call me Jonah. My parents did, or nearly did. They called me John.
  • He is full of murderous resentment of people who are ignorant without having come by their ignorance the hard way.
  • Here we are, trapped in the amber of the moment. There is no why.
  • High school is closer to the core of the American experience than anything else I can think of.
  • Human beings will be happier - not when they cure cancer or get to Mars or eliminate racial prejudice or flush Lake Erie but when they find ways to inhabit primitive communities again. That's my utopia.
  • I really wonder what gives us the right to wreck this poor planet of ours.
  • I tell you, we are here on Earth to fart around, and don't let anybody tell you different.
  • I want to stand as close to the edge as I can without going over. Out on the edge you see all the kinds of things you can't see from the center.
  • If people think nature is their friend, then they sure don't need an enemy.
  • If you can do a half-assed job of anything, you're a one-eyed man in a kingdom of the blind.
  • It is a very mixed blessing to be brought back from the dead.
  • Laughter and tears are both responses to frustration and exhaustion. I myself prefer to laugh, since there is less cleaning up to do afterward.
  • Life happens too fast for you ever to think about it. If you could just persuade people of this, but they insist on amassing information.
  • Like so many Americans, she was trying to construct a life that made sense from things she found in gift shops.
  • Maturity is a bitter disappointment for which no remedy exists, unless laughter could be said to remedy anything.
  • Peculiar travel suggestions are dancing lessons from God.
  • People don't come to church for preachments, of course, but to daydream about God.
  • People have to talk about something just to keep their voice boxes in working order so they'll have good voice boxes in case there's ever anything really meaningful to say.
  • Science is magic that works.
  • Some jerk infected the Internet with an outright lie. It shows how easy it is to do and how credulous people are.
  • Still and all, why bother? Here's my answer. Many people need desperately to receive this message: I feel and think much as you do, care about many of the things you care about, although most people do not care about them. You are not alone.
  • The universe is a big place, perhaps the biggest.
  • The year was 2081, and everyone was finally equal.
  • There is no reason why good cannot triumph as often as evil. The triumph of anything is a matter of organization. If there are such things as angels, I hope they are organised along the lines of the Mafia.
  • This is a tale of a meeting of two lonesome, skinny, fairly old white men on a planet which was dying fast.
  • To whom it may concern: It is springtime. It is late afternoon.
  • True terror is to wake up one morning and discover that your high school class is running the country.
  • We are what we pretend to be, so we must be careful what we pretend to be.
  • We could have saved the Earth but we were too damned cheap.
  • What should young people do with their lives today? Many things, obviously. But the most daring thing is to create stable communities in which the terrible disease of loneliness can be cured.
  • Who is more to be pitied, a writer bound and gagged by policemen or one living in perfect freedom who has nothing more to say?