**
Nuorten syömishäiriöt nousivat eniten esille äsken päättyneellä lähes viikon kestäneellä Lapin keikallani. Juttelin kouluissa täysille saleille syömishäiriöistä ja ideoimme paikallisten opettajien ja ammattinsa puolesta muuten nuorten parissa liikkuvien kanssa miten tästä vaikeasta asiasta pitäisi nuorille kertoa.Pyrin toteuttamaan kansalaisopistojen ja koulujen kanssa tällaisia keikkoja jatkossakin varsinkin kun saamani palaute on ollut hyvin rohkaisevaa. Ilmeisesti olen jotakin olennaista pystynyt sisällyttämään 45 min esitykseeni. Uusilla keikoillani kokeilen ihan uutta lähestymistapaa, josta en tässä vaiheessa paljasta yhtään tämän enempää. Teidän pitää se itse kokea sitten aikanaan kouluissa!
Kirjoitan parhaillani juttua Kunto & Terveys -lehteen syömishäiriöistä (ilmestyy joulukuussa 2008). Siitä tulee taatusti erilainen juttu syömishäiriöistä mihin olette tottuneet. Toivottavasti erilainen lähestymistapa lisää ymmärrystämme tästä vaikeasta sairaudesta.
Vaikka minulla on koossa varsin runsaasti omakohtaista tietoa syömishäiriöistä, otan kiitollisena vastaan kommentteja siitä miten sairastuitte syömishäiriöön, miksi niin moni mielestänne sairastuu syömishäiriöön, millaista se elämä oli kun ruoka oli suuri ongelma, miten tervehdyitte?
Voitte kertoa kokemuksistanne nimettöminä tässä blogissa tai lähettää minulle luottamuksellisesti tarinanne sähköpostilla: christer.sundqvist (at) ravintokirja.fi
Olen aiemmin kirjoittanut jonkin verran syömishäiriöistä tässä vaatimattomassa blogissani:
Syömishäiriöt (22)
- Anoreksia – voiko siitä parantua?
- Anoreksiaa sairastavien kuolleisuus vähentynyt
- Anorektikon vanhemmilla ei ole helppoa
- Hapetusstressi on ylipainoisen suuri ongelma
- Ei makeaa mahan täydeltä
- Ei mikään vähäinen ravintokirja
- Epäterveitä laihdutusvinkkejä
- Eroon makeasta!
- Liian lihava röntgentutkimuksiin
- Makeaa mahan täydeltä kun on stressi?
- Mielihyvää tuottavaa ruokaa miehille ja naisille eri perustein
- Nuorten lihavuus usein kytköksissä masennukseen
- Oletko riippuvainen suklaasta?
- Parturi paljastaa syömishäiriön
- Pro ana ja pro mia - ei kiitos!
- Sokeririippuvuus - onko olemassa?
- Stressi ja nälkä tuottaa ruoan ahmijoita
- Syö riittävän usein
- Syömishäiriöiden vaikutus nuoruusiän kehitykseen
- Syömishäiriöt geeneissä?
- XXL johtuu liian vähäisestä ZZZ:stä
- Ylipaino ahdistaa
Tiedän montakin tapausta, jossa ennen diagnoosia on annettu - äkillisen laihtumisen (myrkytysoireita alunperin) takia anorexia. Toisilla se on jäänyt pysyväksi, eikä etovaa oloa ole saatu pahoinvointipillereillä (lisää myrkytystilaa todellisuudessa) pois. Ruokamyrkytyksiä ei ole olemassakaan, sanoo lääkärit, mutta eläimellä syömättömyys on aina merkki jostakin sopimattomasta tai sairaudesta, maksa ja munuaiset ei kaikkea kestä (usein noilla nuorilla syynä ei ole alkoholi) eikä pysty toimimaan kunnolla joka tilanteessa. Etova olo jatkuu eikä silloin pysty syömään. Laihtunut ihminen saa kiitosta ympäristöltä, vaikka ei ole edes terve - siitä vaiva voikin jatkua anorexiana pitkäänkin:-(
VastaaPoistaPaulatäti, kieltämättä hieman outo lähestymistapa nuorten syömishäiriöihin. Voin toki ymmärtää, että ortoreksia saa alkunsa esimerkiksi myrkkyjen välttelystä. Siten, että ympäristömyrkkyjen välttelyn myötä ruokavalio tulee tavattoman yksipuoliseksi ja niukaksi.
VastaaPoistaTuota lääkäreiden sanomaa "ruokamyrkytyksiä ei ole olemassakaan" saat mielelläsi avata hieman enemmän varsinkin minulle yksinkertaiselle ihmiselle. Onhan toki lääkäreiden (ja muiden) mielestä olemassa bakteeriperäisiä ruokamyrkytyksiä. Ajattelitko jotain erityistä myrkytytksen lähdettä ruoassamme?
Minusta tuntuu, että anoreksia on ajan myötä jakautunut tietynlaisiin ”luokkiin”. Anoreksiasta on valitettavasti monen teinin kohdalla tullut ns. trendisairaus. Tämän ryhmän voi tunnistaa siitä, että he ilmoittavat olevansa ns. pro-anoja. Heille on jopa olemassa tietynlainen rannekoru, joka paljastaa pro-anauden.
VastaaPoistaTällaista ei ollut, kun sairastuin itse anoreksiaan noin 16-vuotiaana (olen nyt 32 vuotta ja säännöstelen edelleen syömisiäni). Silloin anoreksia ei ollut niin yleinen eikä siitä juuri kirjoitettu lehdissä saati että olisi kerrottu jollekin. Silloin sitä (anoreksiaa) yritettiin enemminkin salata viimeiseen asti.
En voi tietenkään puhua kuin omasta puolestani, mutta koska anorektikko usein on jollakin tasolla tietoinen tilastaan ja sairaudestaan, hän kyllä yrittää usein etsiä siihen liittyvää materiaalia. Itse olin lähinnä kirjaston surkeiden valikoimien varassa, koska netti ei oikeastaan vielä silloin ollut käytettävissä – ainakaan laajalle yleisölle.
Kirjoitin pitkät pätkät omasta anoreksiastani, mutta enpä kykenekään sitä jakamaan. Liian arka aihe minulle nähtävästi vieläkin.
VastaaPoistaSyömishäiriö ei parane laitosruoalla, olen nähnyt muiden blogeista ja jutuistakin ja tutuista 30 vuoden takaa, mutta laitosruoasta mulla ei ole kokemusta kun en koskaan syö ruokaloissa. Mitään syömishäiriötä mulla ainakaan ei ole, vaikka luen tarkkaan tuoteselosteet pysyäkseni terveenä. Crohnikot saavat usein diagnoosiksi anorexian, ainakin alkuun. Siitä päättelen, mutta enhän voi tietää, mitä kaikkea ne muut syö. Kovin huonoa on ruoka, jos ei itse pääse valitsemaan.
VastaaPoistaYmmärrän sinua Elegia. Se merkitsee paljon minulle, että kirjoitit noinkin paljon. Olet oikeassa anoreksian muuttuneesta luonteesta!
VastaaPoistaMikäli luotat minuun, voit lähettää tarinasi sähköpostilla minulle. En jaa tarinaasi eteenpäin.