perjantaina, toukokuuta 29, 2009

Alakarppauskeskustelut karahtaneet kiville

#
Kommentointi on vilkasta!

Mittani alkaa olla täysi näiden erilaisten alakarppausta tukevien keskustelufoorumeiden kanssa. Ennen kuin päästään asiaan, ensin muutaman termin määritys ja muutama muukin selitys.

Mikä on alakarppaaja?
Alakarppaaja on sellainen henkilö, joka syö hyvin vähän hiilihydraatteja. Ruokavalionsa hän perustaa rasvan ja proteiinin varaan. Syö hän myös paljon vihanneksia, mikä on hyvä asia ja vitamiineja ja hivenaineita hän saa runsaasti. Heti paikalla hän ei myöskään kuole sydänkohtaukseen.

Onko alakarppaaminen viisasta?
Monella asiaan vihkiytymättömällä ensireaktio voi olla kauhunsekainen toteamus, että noin ei voi syödä ja elää. Rasva tukki suonet. Lihominen on varmaa koska läskissä on niin paljon energiaa. Onko näin? Mielestäni ei. Hiilihydraatteja voi turvallisesti nauttia vähemmän kuin "laki" määrää (Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset). Tieteestä löytyy tukea monien ihmisten havainnoille, että rasvaa ja proteiinia enemmän syömällä voi pysyä terveenä, jopa laihtua. Harvat ravitsemusasiantuntijat ovat valmiita tällaiseen myönnytykseen. Se saattaa johtua siitä, etteivät ole tutustuneet alan kirjallisuuteen ja laukovat tästä ilmiöstä mielipiteensä saamansa opetuksen perusteella. Välillä joku Kelan, Diabetesliiton, Kuopion yliopiston tai valtion laitoksen tutkija, laukoo jotain hämmästyttävän tyhmää tästä alakarppauksesta. Parempi olisi pitää suu kiinni ja sormet poissa näppäimistöltä. Ensin heidän/meidän pitäisi tutustua aiheeseen ja vasta sitten laukoa jotain ulkoaopittuja mantroja tai sukkeluuksiksi mahdollisesti tarkoitettuja kuolemattomia lauseita kuten esimerkiksi: "Rasva tukkii suonet".

Pitäisikö kaikkien alakarpata?
Alakarppaaminen saattaa siis olla sopivaa joillekin ihmisille ja heidän käyttämälleen ruokavaliolle löytyy tieteellinen perusta. Pitäisikö kaikkien alakarpata? Ei minun mielestäni. Jääköön tämä ilmiö yhä kasvavan harrastajaryhmän elämää ylläpitäväksi voimaksi. En usko alakarppaamisen maailmanvalloitukseen. Uskon kylläkin siihen, että alakarppaamisen yhteydessä esille otetut seikat kuten esim. perinneruokien kunnioitus, luonnonmukaisuus, kulinaariset nautinnot jne. ovat jääneet pysyviksi arvoiksi terveyskeskusteluumme. En millään voi ymmärtää miksi ihmisen pitää tunkea sisuksiina jotain iljettäviä kevyttuotteita tai jonkun tehtaan valmistamaa margariinia kun noille tuotteille on olemassa luonnon omia tärveltymättömiä tuotteita. Mutta kaikkien ei siis pidä alakarpata.
Miksi tämä avoin tilitys?
Aiheen tähän kirjoitukseen sain kuultuani hyvän ystäväni dosentti Mikael Fogelholmin kommentin tällä viikolla (27.5.2009) eräässä terveyskeskustelussa. Kommentti meni suunnilleen näin:

- Internet antaa mahdollisuuden kontrolloimattomaan nettiyhteisöön, joka voi olla kaikkea muutaman henkilön suuruisesta mielipiteiden laukaisukanavasta aina tuhansien henkilöiden muodostamaan foorumiin asti. Jos internettiä ei olisi, eivät alakarppaajat olisi saaneet niin vahvaa jalansijaa Suomessa.

Nyt päästiin sitten "asiaan"!
Tämän kommentin kokenut terveyskeskustelija laukoi ilmeisesti siitä syystä, että minä istuin yleisön joukossa. Tottuneena Fogelholmin tapaan keskustella ja tuoda asioita esille, olen lähes varma, että tällä myös on jokin syvempi merkitys meidän kahdenkeskisessä yhteistyössämme, mutta siitä en halua enempää jutella arvostamieni lukijoitteni kanssa. Olen ihan samaa mieltä kuin Mikael tässä asiassa, että alakarppaajien näkyvä missio olisi ollut mahdoton ilman internetin keskustelupalstoja, mutta näen tässä alakarppajien toiminnassa toki myös myönteisiä seikkoja. Fogelholm tietää, että minä olen paljonkin pohtinut alakarppaajien ideologiaa, tutustunut alakarppausta tukevaan kirjallisuuteen ja myös ahkerasti vieraillut noilla hänen tarkoittamillaan keskustelupalstoilla.

Tapaani keskustella leimaa avoimuus
Harva teistä tietää miten paljon olen joutunut pistämään aikaa, rahaa ja viitseliäisyyttä likoon muodostaakseni käsityksen tästä alakarppaamisesta. Olen avoimesti lähtenyt tätä omaa tietomäärääni kasvattamaan ja jakanut tietojani rehellisesti eteenpäin. Keskustelen terveysasioista päättävien kanssa myös alakarppaamisesta ja pidän näitä keskusteluja erittäin suuressa arvossa. Olen esimerkiksi pääjohtaja Pekka Puskan kanssa jo pitkään käynyt tästä ilmiöstä rauhallista vuoropuhelua. Me olemme monista asioista tosi paljon eri linjoilla, mutta sivistystä meillä ilmeisesti on molemmilla sen verran, että emme anna näiden eri käsitysten pilata hedelmällistä keskustelua. Julkisuuteen leviää ihan näinä päivinä Pekan ja minun välinen keskustelutuokio hiilihydraateista. Löydätte keskustelun 1.6.2009 lähtien apteekkilehdessä Terveydeksi! Emme päässeet kansikuvaan, mutta useita sivuja tekstiä ja kuviakin on lehdessä näytillä meidän keskustelutuokiostamme. No, mehän jatkamme keskusteluja Pekan kanssa. Tulee vielä se päivä jolloin ollaan kansikuvassa (heh!).

Keskustelukanavilla alakarppauskeskustelu on ongelmallista
Alakarppaamisesta keskustellaan muutamassa keskustelufoorumissa:
Kaikilla näillä keskustelukanavilla olen vieraillut ja muutamiin jopa kirjautunut joko omalla nimelläni tai "veteraaniurheilija" nimimerkillä. Todennäköisesti alakarppauskeskustelua käydään muissakin paikoissa. En ole niin hyvin perillä netin saloista.

Eniten minulla on kokemusta hiilaritietoiset foorumista. Minulle suotiin joitakin vuosia sitten sinne oma osio, jossa kävin tätä avointa keskusteluani esimerkiksi alakarppaamisesta ja hiilihydraattitietoisuudesta. Olen likimain ensimmäisiä foorumikirjoittajia. Taisin olla neljäs tai viides foorumille rekisteröitynyt ihminen. En kirjoita enää tällä foorumilla kolmesta eri syystä:
  1. Minulla on porttikielto foorumiin! Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakiin, avoimuuteni on tulkittu niin suureksi vaaratekijäksi alakarppaus -ilmiölle (hiilihydraattitietoisuus), että minulta on evätty pääsy foorumiin. Monenlaisia nöyryyttäviäkin tapahtumia on tuota porttikieltoa edeltänyt aika tuonut esille elämässäni. Turha niitä on tänne tuoda.
  2. Minulla ei enää ole omaa osiotani siellä. Veteraaniurheilijan palsta suljettiin yllättäen kokonaan ehkä noin vuosi sitten (en tarkkaan muista ajankohtaa). Foorumin vastuuhenkilöille tuli ylivoimaiseksi sietää avoimmuuttani. Kirjoitin mielelläni alakarppausta koskevista kiistoista ja epäselvyyksistä. Tämä oli kuitenkin liikaa. Haluttiin säilyttää ajatus puhtaudesta. Likaisia ajatuksia ei hyväksytty.
  3. Se muuttui joidenkin foorumilaisten omaksi markkinavälineeksi. Siellä tuodaan aika selvästi esille muutaman ahkeran foorumilaisen kirjallisia tuotteita ja on suuri etikettivirhe ihmetellä ääneen miksi noita tuotteita pidetään niin näkyvästi esillä.
Ajattelin myös kokeilla kirjoittelua karppaus.info:ssa. Siellä jouduin heti nimettöminä esiintyneiden foorumihenkilöiden mielivallan kohteeksi. Kirjoituksiani sensuroitiin, aloittamiani keskusteluketjuja katkaistiin sitten kun oli vaara, että yleinen mielipide kääntyy puolelleni ja sittemmin minulle on annettu myös ikuinen porttikielto foorumiin! En ymmärrä miksi en saa kirjoittaa foorumilla sen takia, että haluan tietää enemmän tästä alakarppausilmiöstä. Hiilaritietoiset -foorumissa ollessani moderaattorina selvisi miksi on tarvetta kahdelle kovin samantyyppiselle foorumille, mutta en voi sitä puida julkisesti asioiden arkaluonteisuuden takia ja on minulla myös tarve ja kyky pitää salassa minulle uskottuja asioita. Karppaus.info osoittautui varsinaiseksi fanatismin pesäkkeeksi. Jalo karppausaate ei siellä saa joutua millään muotoa epäsuotuisaan asemaan. Antti Heikkilä on siellä arvoasteikossa heti jumalista seuraava. Tragikoomisia piirteitä saaneita keskusteluketjujani saattaa vieläkin olla jäljellä muutamia. Kaikkia ei ole sensuroitu tai vääristelty pilalle.

Suomi24-palsta on sitten ilmiönä tosi hauska. Siellä riehuu lehtimyyjä Kari J Mattila, joka kopioi palstalle harva se päivä jotain Antti Heikkilän tekstejä. Äijä pitäisi heittää sieltä pihalle, mutta se ei ilmeisesti käy päinsä. Halutaan pitää hänet siellä riehumassa, jotta hän ei levittäytyisi koko nettiin. Porukka sitten joko ylistää Mattilan teesejä maasta taivaaseen tai lyttää alimpaan helvettiin. Meno on hilpeää ja palsta on tietenkin tietoarvoltaan mitätön. Välillä sinne ilmestyy joku järkevien mielipiteiden kera, mutta pian hänet on savustettu pois yhteisöstä. Huumori siellä kukkii jossain määrin ja sen takia olen kirjoittelun lopetettuani, käynyt siellä satunnaisesti. Tein siellä sen virheen, että esiinnyin omalla nimelläni ja olin koko ajan täysin rehellinen kirjoituksissani. Se ei sopinut laisinkaan palstan luonteeseen. Palsta elää kaikenlaisen hölmöilyn ja häiriköinnin varassa. Harmillista mutta totta.

Lopuksi sitten vielä tosi outo ilmiö: Kauppalehden keskusteluissa on usein esillä ruokateema ja erityisenä suosikkiaiheena siellä näyttäisi olevan, yllätys - yllätys, alakarppaaminen! Keskustelu on yllättävänkin siistiä ja älykästä. Ehkä se on tarpeeksi outo paikka käydä ravitsemuskeskustelua, jotta kirjoittajat voivat vapautuneesti tuoda esille ajatuksiaan.

Ei tämä kirjoitus tullut valmiiksi yhdellä istumisella, jatkan sitten joskus kirjoittelua. Nyt pitää välillä tehdä töitä.

Ihmetelkää ja kommentoikaa tätä alakarppausilmiötä, mikäli asia kiinnostaa.

Kunnon hyppyjä


***
Veteraaniurheilussa tapaa mielenkiintoisia henkilöitä. Yksi heistä on kovasti kunnioittamani urheilu- ja juttelukaverini Kunto Viiru. Jo etunimi velvoittaa terveellisten harrastusten pariin. Nyt on erittäin suuri syy juhlia Kunnon saavutuksia. Hän on nimittäin osallistunut elämänsä 900. korkeushyppykisaan. Kisan järjesti urheiluseura Helsingin Pomppu-Ukot. Ohessa Kunnon kirje.  

Lämmin kiitos Pomppu-Ukoille!

Olen iloinen, että saavutin järjestämässänne korkeushyppykilpailussa urheilu-urani tärkeän merkkipaalun. Arvostan seuranne erinomaista ja takuuvarmaa työtä, jota johtaa arvostamani korkeushyppyveteraani Kyösti Laaksonen. Kiitokset kaikille seuran johtotehtävissä toimiville intomielisille henkilöille. Teette mahtavaa työtä lajikulttuurimme hyväksi. Siitä pääsee nauttimaan kaikki eri-ikäiset urheilijat, joten tällaisen  toimintatavan soisin vahvistuvan koko yleisurheiluperheemme piirissä. Jatkakaa samaan malliin!

Parhaimmat kiitokset hienosta urheilutoveruudesta kaikille viime keskiviikon kisan järjestäjille ja kilpakumppaneilleni. Oli hienoa kohdata rakkaan urheilun parissa maineikkaassa urheilupyhätössämme. Pidetään jatkossakin aidon urheilun lippua korkealla!

Osaltani asiat hoidettiin viimeisen päälle, kun vielä kilpailujen päätyttyä urheilulegendamme Olavi Niemi saattoi minut isällisesti Pasilan asemalle. Tässä yhteydessä palasi mieleeni se, kun sotaveteraani ja -invalidi-isäni vei minut moottoripyörällä 15.6.1962 Saarijärven rautatieasemalle (noin 70 km kotoani), josta lähdin hänen kannustavien sanojensa saattelemana varusmiespalvelukseen ja ensimmäiselle rautatiematkalleni. En tuolloin vielä tiennyt, mitä elämä tuo tullessaan enkä sitä, että juna vei minut kotiseudultani myös pysyvästi maailmalle. Tämän jälkeen olen saanut reissata runsaasti kotimaan rajojen sisä- ja ulkopuolella erityisesti  urheiluun liittyvien asioiden vuoksi. Lukuisat matkat ovat antaneet elämääni laatua ja
 sisältöä!

Ohessa on tiedoksi raportti, jonka laadin juhlakisani innoittamana.

Takana on 900 korkeushyppykilpailua!

Helsinki. Piirikunnalliset korkeushyppykilpailut Eläintarhan kentällä 27.5.2009

M65: 1) Kyösti Poutiainen HKV 146, 2) Kunto Viiru KajKi 133

Kerron lisäksi muutamia ajatuksiani ja faktatietoja pitkästä kilpailu-urastani, joka sai alkunsa 1950-luvulla Karstulan Kivan Mustapuron alaosaston kilpailuista ja koululiikunnan parista. Tuolloin koulu-urheilu ja urheiluseuratoiminta kulkivat hienosti käsi kädessä. Niiden piirissä urheilu oli arvostetussa asemassa. Kaiken lisäksi sotien jälkeisinä aikoina urheiluinnostus oli valtava, vaikka ei ollut taloudellista vaurautta! Sain eväät ja pysyvän kipinän urheiluun, kun oivalsin säännöllisen liikunnan ja urheilun myönteiset asiat ja vaikutukset elämälleni. Tämän vuoksi urheilusta ja sen hyväksi tehtävästä järjestötyöstä on tullut minulle elämänkaaren mittainen asia. Lapsuudessa syttynyt urheilukipinä ei ole päässyt sammumaan missään vaiheessa. Tuskin se hiipuu elämänkaareni loppupäässäkään!

Urheilullisuus vei minua eteenpäin myös työelämässä Kainuun Prikaatin palveluksessa. Urheilu antoi upeasti uskoa menestymismahdollisuuksiin, vaikka lähtökohdat olivat moniin muihin verrattuna paljon vaatimattomammat. Sain edetä työurallani itseäni tyydyttävällä tavalla, kun puolustusvoimien nousujohteinen koulutus ja työssäoppiminen kehittivät taitojani palvelusurani loppuun saakka. Tästä olen esimiehilleni ja puolustusvoimille erittäin kiitollinen. Tuntuu edelleen tosi hyvältä, että luotettiin ja kannustettiin upeasti!

Korkeushyppyurani 900:s kisa on suoritettu 27.5. Helsingissä. Juhlistin sitä Helsingin Pomppu-Ukkojen piirikunnallisessa korkeushyppykilpailussa hyvien kavereitteni seurassa legendaarisessa Eltsussa.

Tuhannen kilpailun määrä on mahdollista saavuttaa noin viiden vuoden kuluttua, joten uusi haaste on jo edessäni! Saavutan sen, jos vain terveys ja toimintakykyni pysyvät hyvänä.

Aloitin 55. perättäisen kilpailuvuoteni ulkoratakauden viime lauantaina Leppävirralla veteraanien TUL:n mestaruuskilpailuissa tuloksella 134. Juhlakisassa ylitin 133 kosteassa 12 asteen kelissä.

Jatkan sunnuntaina Kajaanissa Suomen suven kilpailukautta erittäin innostuneena, vaikka sitä ennen teen kuluvalla viikolla kaksi junamatkaa Helsinkiin. Kausi on vilkas ja se tarjoaa minulle monia mieluisia haasteita kansallisesti ja kansainvälisesti, urheilun ja järjestötyön osalta.

On hienoa jatkaa urheilun parissa, kun se tarjoaa koko elämänkaaren ajaksi iloa, terveyttä, kuntoa ja toimintakykyä hyvien ystävien seurassa, joka muodostaa upean ja tervehenkisen sosiaalisen ihmissuhdeverkoston. Aito urheilu on mitä parhain ystävyyden lähde! Sen parissa toimivat ihmiset ovat minulle tärkeitä ja runsaasti elämäniloa tuottavia. Ilman heitä elämästä puuttuisi paljon.

Listaan joitakin pitkäjänteiseen korkeushyppyuraani liittyviä tietoja:
- ennätys 198 1965
- 26 senttiä yli oman pituuden (172) 1965
- 900 kilpailua 1955-27.5.2009, tavoite 1000 kilpailua: viiden vuoden kuluttua!
- 55. perättäinen kilpailuvuosi menossa
- 50 vuotta eri ikäluokkien piirinmestaruuskilpailuissa (nuoret, miehet ja veteraanit) 1960-09
- Suomen B-mestaruuskilpailut 1962
- 26 Kainuun Prikaatin mestaruuskilpailua: 1962-63, 1966 ja 1968-90
- 11 Puolustusvoimien mestaruuskilpailua: 1963-64, 1966, 1967-73 ja 1976
- Suomen mestaruuskilpailut, Kalevan Kisat 1966
- Pohjois-Suomen Kalottimaaotteluedustaja 1966
- 25 vuotta peräkkäin kilpailuissa yli oman pituuden (172) 1960-84
- 41 vuotta vähintään 150 vuosina 1958-98
- 50 vuotta vähintään 140 vuosina 1957-06

Veteraanien kansainväliset ja kansalliset mestaruuskilpailut:
- 6 MM-kilpailua, Lahden kisat ovat seitsemännet: 1991, 1999, 2001, 2003, 2005 ja 2007
- 3 MM-hallikilpailua: 2004, 2006 ja 2008 (osallistunut kaikkiin MM-hallikilpailuihin)
- 10 EM-kilpailua: 1984, 1986, 1988, 1990, 1998, 2000, 2002, 2004, 2006 ja 2008
- 7 EM-hallikilpailua: 1997, 1999, 2001, 2003, 2005, 2007 ja 2009 (osallistunut kaikkiin EM-hallikilpailuihin)
- 15 PM-kilpailua: 1979, 1981, 1983, 1985, 1987, 1989, 1991, 1993, 1995, 1997, 1999, 2001, 2003, 2005 ja 2007 (osallistunut kaikkiin PM-kilpailuihin, Huddingessa 2009 on 16. kilpailu)
- 5 PM-hallikilpailua: 2000, 2002, 2004, 2006 ja 2008 (osallistunut kaikkiin PM-hallikilpailuihin)
- Latvian avoimet hallimestaruuskilpailut 1991
- 30 SM-kilpailua peräkkäin: 1979-08 (Jyväskylässä 2009 on 31. kilpailu)
- 30 SM-hallikilpailua peräkkäin: 1980-09 (osallistunut kaikkiin SM-hallikilpailuihin)
- 9 TUL:n avointa mestaruuskilpailua: 1996, 1999-02, 2005-07 ja 2009

Suuri toiveeni näyttää toteutuvan veteraanien MM-kisojen suomalaisosanoton osalta, kun keskiviikkoon mennessä heitä on ilmoittautunut noin 900! Suomalaiset näyttävät ottavan haasteeni hienosti vastaan. Minulle tuottaa suurta iloa se, että he lähtevät täysillä mukaani ja kamppailemaan samalla mitalitilaston kärkipaikasta!

Tanhuvaarassa mietin, miksi ensimmäisen kerran veteraanijuoksijoittemme määrä laski SM-maastojen osalta, kun koko 2000-luku on ollut tasaista kasvun aikaa. Tunteeni olivat saman tapaiset kuin sodanajan jalkaväkirykmentin komentajalla, joka oli menettänyt miehiä taistelussa eikä heti ollut luvassa täydennystä.

Olen saanut varmuuden siitä, että rivimme ovat kunnossa edettäessä kohti Lahden MM-kilpailuja. Ehkä SM-maastot olivat vain pieni tappio, joka antoi uutta potkua vuoden päätapahtumaamme varten. Aitoa urheilua rakastavia ja intomielisiä urheilijoitamme on upeaa johtaa kansainväliseen menestykseen tulevassa supertapahtumassamme!

Korkeushyppyterveisin,

Kunto Viiru
Kapteeni evp.
SVU:n puheenjohtaja
SUL:n liittovaltuutettu

torstaina, toukokuuta 28, 2009

Terveyden edistämisen barometri näyttää matalapainetta

**
Liikunnan suhteen
ei näytä hyvältä. Liikunta on tärkeä osa terveyden edistämistä ja keskiviikkona 27.5.2009 julkistettu Terveyden edistämisen barometri ohjaa ajatuksia vahvasti liikunnan suuntaan. Valitettavasti barometri osoittaa melkoista matalapainetta.

Nuori Suomi ry:n ja Olympiakomitean selvitys paljasti hiljattain, että vain puolet urheilevista nuorista liikkuu terveytensä kannalta tarpeeksi. Seuratoiminta ei yksin riitä, toteaa Nuoren Suomen 12 - 15 -vuotiaiden kilpaurheilun kehityspäällikkö Manu Kangaspunta.

- Seura- ja lajiharjoittelun pariin tulevilla lapsilla oli ennen lihaskunto olemassa ja peruskuntotaso suht hyvällä mallilla. Perustaidot ovat tällä hetkellä hukassa, kun omatoiminen liikunta on vähentynyt jatkuvasti, Kangaspunta sanoo.

Urheiluseurojen merkitys nimenomaan terveyden edistämisessä on kuitenkin suuri. Seuroilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa jäsentensä ruokavalioon ja päihteiden käyttöön, huomauttaa Nuori Suomi ry:n toiminnanjohtaja Teemu Japisson.

Arkiliikuntaa ei monikaan saa työssään entisaikojen malliin. Saadakseen päivän aikana askelia mittariin pitää nimenomaisesti paneutua niiden keräämiseen. Ellei voi kävellä tai pyöräillä koko työmatkaa, onnistuu monelle se, että pysäköi auton mukavalle kävelyetäisyydelle tai jää julkisesta kulkuvälineestä paria pysäkkiä matkan päätepistettä aiemmin ja kävelee loppumatkan. Sama koskee lapsia ja nuoria.

Lasten vähäinen liikunta nousi puheenaiheeksi myös Terveyden edistämisen ajankohtaispäivän keskusteluissa, joista blogissani on erillinen juttu. Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikön johtaja Mikael Fogelholm nosti avainrooliin koulumatkat, joiden taittaminen omin voimin takaisi hyvän päivittäisen liikunta-annoksen.

- Lasten liikkumiseen pitää keskittyä kunnissa. Koulumatkoille tarvitaan turvallisia pyöräteitä. Sen sijana autolla liikkumista voisi hankaloittaa. Esimerkiksi koulun pihaan ei tarvitse päästä autolla, vaan jokainen joutuu kävelemään vähintään viimeiset 500 metriä, Fogelholm visioi.

Lehdistötilaisuudessa yksittäisen kunnan mallia esitellyt Ypäjän kunnanjohtaja Sinikka Malin oli samoilla linjoilla.

- Meidän täytyisi rohkaistua ehdottamaan vanhemmille, että lapset kulkisivat koulumatkan omin voimin. Usein on kyse siitä, miten lapsi opetetaan liikkumaan. Myös taksimatkojen myöntämisperusteita voitaisiin kiristää, Malin sanoi lehdistötilaisuudessa.

Ypäjällä on muun muassa rakennettu kunnan omin varoin kevyenliikenteen silta, joka parantaa koulumatkojen turvallisuutta. Koulupäivien aikana lapsia liikuttavat nykyään päivittäiset liikuntatuokiot, jotka syntyivät kouluterveydenhoitajan ja opettajien yhteistyössä. Hevospitäjässä urheiluharrastuksen pariin kannustaa myös kunnan oma hevonen.

Monessa perheessä lasten harrastukset edellyttävät massiivista autoilua illat pitkät. Manu Kangaspunta ehdottaa uutta toimintamallia:

- Työpäivän jälkeen voisi sohvalle lysähtämisen sijaan toimia sporttisena esikuvana ja pyöräillä lapsen kanssa harjoituksiin.

Aikuisia on Ypäjällä kannustettu liikkumaan kolmivuotisessa LIKSU-hankkeessa. Keski-iän ohittaneille riskiryhmiin kuuluville kuntalaisille tarjottiin henkilökohtaista kunto-ohjelmaa. Siihen kuuluivat testit sekä tapaamiset ohjaajan kanssa, joka vei tutustumaan kiinnostaviin lajeihin - siitä sana taluttaja. 

Lähde: Ruokatiedo uutiset, 28.5.2009

Kurvit kuntoon ja tekstit ojennukseen Mervin tapaan

**
Iltalehdessä 17.2.2009 laihdutuksestaan kertonut toimittaja Mervi Mäki-Neste kävi kuuntelemassa luentojani Keski-Suomessa ja haastatteli minua paikallislehteä varten. Toinen luennollani ollut lähetti minulle kopion jutusta. Kiitos!

Hauskasti kirjoitetusta jutusta ja onnistuneesta valokuvasta olin niin mielissäni, että pistän teille vähän Mervin tarinaa tulemaan:

Ravintovalmentaja, filosofian tohtori Christer Sundqvistin kiinnostus ravintoon heräsi, kun hän tutki minkkejä väitöskirjaansa varten. Ravinnolla oli suuri vaikutus minkkien turkin kuntoon, ja hän kiinnostui myös siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen laittaa jotain suuhunsa.

- Siirryin sitten ihmisten ilmoille, naurahtaa hyväntuulinen Sundqvist.

- Kiinnostuin jo nuorena poikana suomalaisesta perusruoasta ja puhtaista raaka-aineista eli rakkaudella kotona valmistetusta ruoasta. Olin lapsena siinä onnellisessa asemassa, että äiti jäi kotiin lasten kanssa ja päivän kohokohta oli kun saimme kotona tehtyä ruokaa.

Valmiita ruokaratkaisuja oli jo tarjolla 1970-luvulla kotiruoan rinnalle.

Sundqvist surkuttelee sitä, että kotiruokakonsepti ei istu nykyiseen kiireiseen yhteiskuntaan.

- Pitää äkkiä saada jotain ruokaa. Ehkä maksalaatikkoa voi silloin tällöin nauttia. Minulla on tapana sanoa, että kun mikro sanoo bling, niin silloin on kaikki toivo mennyt. Einekset ovat nuorten tapa ruokailla. Me heidät siihen olemme opettaneet, ei olisi pitänyt antaa periksi.

Sundqvistin ravintotietoisuutta ohjaa hiilihydraattitietoisuus, jossa pyritään kontrolloimaan hiilihydraattipitoisten ruokien osuutta ravinnosta.

- Liikuntaa hyvin vähän harrastavat syövät aivan liikaa hiilihydraatteja. Niitä ei tarvitse poistaa kokonaan ravinnosta, vaan tärkeintä on parantaa niiden laatua.

Hän nostaa esille hitaasti verensokeria nostavia hiilihydraatteja, kuten vihanneksia, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, palkokasveja, täysjyväviljoja sekä muita juureksia perunaa lukuun ottamatta.

Sundqvist käynnisti viime vuonna nettiblogissaan suuren lisäainemetsästyksen.

- Jotain on pielessä, jos lisäaineita on paljon. Jos E-koodeja on tuotteessa yli viisi, sitä ei kannata ostaa.

Epävirallista Suomen ennätystä pitää makeissekoitus, josta löytyi peräti 32 E-lisäainetta. Lähes kaikki Sundqvistille lähetetyt löydökset olivat kahdesta tuoteryhmästä, karkeista ja leivonnaisista, etenkin valmiskakuista.

Sundqvist yhdistää luennoillaan huumorin ja asian. Viime vuonna hänellä oli 100 luentotilaisuutta. 

Ravintovalmentajan omat lempiruoat ovat uunissa hiljaa kypsynyt äidin valmistama kaalilaatikko, jossa on runsaasti kaalia ja jauhelihaa. Toinen suosikki on printeisesti valmistettu hernekeitto, jossa on sianlihaa joukossa.

- Syökää rauhallisesti ruokaa kunnioittaen, Christer Sundqvist muistuttaa. 

Laihtua voi monella eri tavalla

**
Kirjoitettu 26.2.2009, lisäys tekstiin tehty 27.2.2009 ja 28.5.2009.

Tutustuttuani teidän arvokkaisiin ja rohkeisiin kommentteihin (KIITOS!) uskallan pohtia tätä alla esiteltyä tutkimusta hieman vapaammin. Olen myös lukenut uudemman kerran tuon tutkimuksen. Siitä enemmän tietoa tässä uusimmassa päivityksessä. 

Ravitsemuskeskustelun ilmapiiri on muuttumassa Suomessa. Siihen on saattanut vaikuttaa omalta osaltaan Suomen Akatemiassa 9.2.2009 järjestetty keskustelutilaisuus ja lukuisten paikalla olleiden toimittajien arviot ja kirjoitukset keskustelujen annista. Tilaisuudessa esiintyivät vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavat ja kannattavat yhdessä maamme johtavien ravitsemusasiantuntijoiden kanssa. Keskusteluun valikoitui juuri sopiva kokoonpano.

Nyt tässä yhden totuuden maassa voi avoimemmin pohtia miksi tässä laajassa ruokavaliotutkimuksessa ei ollut yhtään todella vähähiilihydraattista vaihtoehtoa. En ole nähnyt tämänsuuntaista arviota vielä, mutta olisikohan syynä vähähiilihydraattisen vaihtoehdon poissaoloon se, että tässä tutkimuksessa lähtökohtana oli nimenomaan runsashiilihydraattisten ruokavalioiden laihdutusvaikutuksen pohdinta. Tulokseksi saatiin, että runsaasti hiilihydraatteja nauttimalla voi toki laihtua jos on sinnikäs! 

Aikaansa seuraava ruotsalaislääkäri Andreas "kostdoktorn" Eenfeldt on tänään (27.2.2009) myös kirjoittanut vääristyneestä tutkimusasetelmasta ja lisäksi hän on raivostunut kuultuaan Ruotsin TV:n ajankohtaisohjelman aiheesta.

Me tarvitsemme ihan erilaisen tutkimusasetelman jos aiomme selvittää laihtuuko vähähiilihydraattisella Atkinsin tyyppisellä ruokavaliolla yhtä hyvin vaiko vielä paremmin. Tutkijoilla täällä Suomessakin pitäisi olla rohkeutta toteuttaa seuraavanlainen koeasetelma:

Ryhmä 1. Laihduttaa ravitsemusterapeutin ja lääkärin ohjauksessa kahden vuoden ajan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeilla.
Ryhmä 2. Laihduttaa Atkinsin ruokavalion avulla lääkärin (esimerkiksi ortopedi Antti Heikkilä) ja asiaan vihkiytyneen ravitsemusterapeutin ohjauksessa kahden vuoden ajan.

On tulos sitten mikä tahansa, niin saataisiin selvyys onko tuo Atkinsin ruokavalio (Hys hys -ruokavalio) niin hyvä kun väitetään esim. karppaajapiireissä. Tämä asetelma sopisi erinomaisesti väitöskirjaprojektin yhteydessä toteutettavaksi hankkeeksi. Tutkimusasetelma ei ole mielestäni millään tavalla epärealistinen. Lisäksi saisimme ehkä vastauksia monia tutkijoita askarruttavaan kysymykseen: Voiko Atkinsin ruokavalion toteuttaa kahden vuoden ajan kyllästymättä "yksipuoliseen" ruokavalioon, jossa syödään niin paljon rasvaa koko ajan? Saako sillä ruokavaliolla tyydytettyä suojaravintoaineiden saannin ja mitä tapahtuu veren rasvaprofiilille?

Pistetäänkö töpinäksi professori Matti Uusitupa? Onko sinulla väitöskirjaprojektiaan käynnistävää ravitsemustutkijaa tarjolla?

Suomessa käynnistyy Jyväskylän ammattikorkeakoulussa kesäkuussa 2009 fysioterapiaa opiskelevien Heikki Laatikaisen ja Johanna Joutsenen toimesta pienimuotoinen tutkimus vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksesta laihtumiseen, vointiin, mielekkyyteen, nälänhallintaan, terveyteen jne. Olen luvannut toimia opinnäytetyön yhteyshenkilönä ja asiantuntijana.
     
Äskettäin (26.2.2009) ilmestyneessä
New England Journal of Medicine lääkärilehdessä on tutkittu erilaisia laihdutusruokavalioita kahden vuoden ajan. Arvostettu ja tunnettu tutkijajoukko päätyy tällaiseen johtopäätökseen: Yhdelläkään laihdutusdieetin kannattajalla ei ole syytä röyhistellä rintaansa. Laihtua voi millä dieetillä tahansa. Tärkeintä on ammattimainen lähestymistapa, dieetin oikeaoppinen noudattaminen ja sinnikkyys. Dieetistä täytyy pitää kiinni riittävän pitkään. Kannattaa liikkua paljon.

Tutkimus pyrki siis löytämään vastauksen kiihkeänä vellovaan dieettisotaan. Yli 800 ylipainoista tai lihavaa amerikkalaista seurattiin kahden vuoden ajan. Käytössä oli neljä eri laihdutusdieettiä. Kaksi dieettiä, joissa syötiin paljon rasvaa ja rajoitettiin hiilihydraattien saantia. Kaksi dieettiä, joissa vähennettin rasvan saantia ja syötiin enemmän hiilihydraatteja. Dieeteissä pyrittiin noin 750 kilokalorin energiavajeeseen viikossa. Kaikki osallistujat saivat ammattiapua ja heitä kehotettiin harrastamaan liikuntaa 90 minuuttia viikossa (tosi vähän!).

Puolen vuoden kuluessa dieetin aloittamisesta oli keskimäärin menetetty 6 kiloa eri dieettiryhmissä. Ryhmien välillä ei ollut mitään eroa. Vuoden kuluttua lähes kaikki olivat saaneet todeta kilojen hiipineen takaisin. Niinpä kahden vuoden kuluttua saatiin hyvin vaatimaton 3-4 kilon laihdutustulos. Vain 15 prosenttia laihduttajista oli laihtunut 10 prosentin verran (esim. 100 kiloa painava oli laihtunut 10 kiloa) ja älyttömän harva (4 %) oli laihtunut enemmän kuin 20 kiloa.

Parhaiten onnistuivat ne laihduttajat, jotka osallistuivat säännöllisiin ryhmätapaamisiin. Tutkijat saivat esiin 0,2 kilon laihdutusvaikutuksen jokaista tapaamiskertaa kohti. Ryhmässä kannattaa siis laihduttaa.

Tutkijoiden mukaan salaisuus ei siis löydy vähentyneistä hiilihydraateista, rasvoista tai proteiineista. Salaisuus löytyy vähentyneestä ruoan mukana saadusta energiasta. Dieettien epäonnistumisena tätä on pitkälti pidettävä. Suosittujen dieettikirjojen ja internetin keskustelukanavien ylläpitämä ajatus energiaravintoaineiden keskinäisten suhteiden tärkeydestä, lepää aika hataralla pohjalla. Esimerkiksi vähähiilihydraattiset ruokavaliot, joissa syödään virallisia suosituksia huomattavasti enemmän rasvaa ja proteiinia, ovat saavuttaneet suuren suosion. Tärkeämmäksi kriteeriksi laihdutustuloksen pysyvyyden suhteen näyttäisi jäävän se miten laihduttaja pystyy ylläpitämään kalorivajetta riittävän pitkään ja laihdutustuloksen saavutettuaan motivoituu jatkamaan valitsemallaan tiellä. Monilla erityyppisillä dieettiratkaisuilla laihdutus onnistuu. Laihdutustuloksen pysyvyys jää suurimmaksi ongelmaksi.
 
Tutkijat pitävät hyvänä sitä asiaa, että vähärasvaisuuden mantra saa rinnalleen muita ratkaisumalleja, kuten näitä vähähiilihydraattisiakin virityksiä. Sillä kyllä vähähiilihydraattisella ruokavaliolla laihtuu, se on tutkijoiden mielipide. Tämän seikan kieltäminen on sulaa hulluutta.

Monia laihdutustutkimuksia leimaa lyhytaikaisuus. Yli vuoden kestäviä tutkimuksia on todella vähän. Tässä referoitavana olevassa tutkimuksessa ylipainoiset koehenkilöt noudattivat dieettiään 2 vuotta. He saivat monipuolista, yksilöllistä ja riittävää tukea koko laihdutuskauden ajaksi.

Laihtuminen johti parempiin veriarvoihin. Mielenkiintoista oli havaita, että hiilihydraattien rajoitus paransi (lisäsi) hyvää HDL-kolesterolia ja rasvojen saantia rajoittavat dieetit paransivat (laskivat) pahaa LDL-kolesterolia. Kaikilla laihduttajilla insuliiniarvot paranivat, paitsi niillä laihduttajilla, jotka söivät paljon hiilihydraatteja. Korkeana pysyttelevä insuliini on diabeteksen riskitekijä. Tulkitsen tämän sillä tavalla, että hiilihydraattien rajoitukselle on näyttöä myös tämän tutkimuksen pohjalta.

Tyly juttu: Laihduta millä dieetillä tahansa ja varaudu vaatimattomiin tuloksiin.

Ainoat varmat asiat: Laihtua voi vain jos vähentää energiansaantiaan ja harrastaa enemmän liikuntaa.

Yksilötasolla voidaan varmasti saavuttaa parempiakin tuloksia. Tärkeää on valita sellainen laihdutusdieetti, jolla voi olla lopun elämäänsä. Hiilihydraattitietoisuus on suuri etu. Rasvoilla ei pidä läträillä ja liian kevyesti (rasvattomasti) elämisellä ei saavuteta minkäänlaisia hyötyjä. 

Olisikohan syytä syödä ruokaa sillä tavalla, että nälkä pysyy hyvin loitolla (täysjyvää, kananmunia, lihaa, luonnollisia rasvoja), välttää makeita välipaloja, liikkuu paljon ja varautuu siihen, että laihdutus on koko elämää käsittävä projekti?

Mitä mieltä olet?

Lasten diabetes kovassa kasvussa

**
Tyypin 1 diabetes
(lasten sokeritauti) on Suomessa yleisempi kuin muualla maailmassa. Sairauden tarkkaa syntymekanismia ei tunneta, väittää lääketieteellisen väitöskirjan tekijä Johanna Lempainen 2.6.2009 Turun yliopistossa. Alle 5-vuotiaiden diabetestapaukset tulevat kaksinkertaistumaan Euroopassa vuoteen 2020 mennessä, kertoo Lancet -lääkärilehti tänään 28.5.2009 nettiversiossaan.

Kaksi ikävää uutista, jotka muistuttavat siitä, että terve lapsi ei ole mikään itsestäänselvyys. Olkaa kiitollisia jos lapsenne on terve. 

Lancet -lehden tutkimus perustuu diabetesrekisterien tarkkaan seurantaan Euroopan maissa. Christopher C Patterson, Gisela G Dahlquist, Eva Gyürüs, Anders Green ja Gyula Soltész keräsivät tiedot vuosina 1989-2003. Tänä aikana 29 000 lasta ja nuorta sairastui diabetekseen. Diabetes lisääntyi kaiken kaikkiaan noin 3,9 prosentilla joka vuosi. Vastasyntyneiden lasten diabetes aina 4-vuotiaiksi asti lisääntyi kaikkein eniten (5,4%) kun taas varhasinuorilla (10-14 -vuotiaat) diabetes laukkasi 2,9 prosentin vuosivauhdilla. Näiden tietojen pohjalta tutkijat ovat arvioineet miten monta lasta sairastuu diabetekseen ennen vuotta 2020. Tulokseksi tuli häkellyttävä noin 70 prosentin lisäys diabetestapauksissa, jos tämä ikävä trendi jatkuu. Tämä tarkoittaa sitä, että 160 000 lasta sairastuu diabetekseen vuonna 2020 (vuonna 2005 vastaava määrä oli 94 000).

Lancet -lehdessä kirjoittavat tutkijat pitävät mahdollisina syinä lisääntyneeseen diabetekseen lapsilla, muutoksia elinolosuhteissa ja yleistyneitä keisarinleikkauksia. Väitöskirjaansa puolustava Lempainen pitää syinä lasten muuta sairastelua ja äidinmaidonkorvikkeita.

Johanna Lempainen tutki väitöskirjaansa varten eri tekijöiden – varhaislapsuuden virusinfektioiden, lehmänmaitopohjaisen äidinmaidonkorvikkeen ja perinnöllisen alttiuden – merkitystä tyypin 1 diabetekseen liittyvän autoimmuniteetin syntymisessä. Lempainen tutki lapsia, joilla oli kohonnut perinnöllinen riski sairastua diabetekseen.

Johannan tutkimuksessa huomattiin, että varhaislapsuudessa sairastettu sytomegalovirus- tai enterovirusinfektio ei yksinään lisännyt autoimmuniteetin riskiä. Ennen puolen vuoden ikää sairastettu rotavirusinfektio sen sijaan lisäsi autoimmuniteetin riskiä hieman. Autoimmuniteetilla tarkoitetaan tilaa, jossa immuunipuolustus virheellisesti hyökkää elimistön omia kudoksia vastaan. Tässä tapauksessa tuhoutuu haimakudosta.

Tarkemmissa tutkimuksissa osoittautui, että enterovirusinfektio oli autoimmuniteetin riskitekijä niillä lapsilla, jotka olivat saaneet lehmänmaitopohjaista äidinmaidonkorviketta ennen puolen vuoden ikää.

Lempaisen väitöskirja osoittaa, että tutkittaessa yksittäisen ympäristötekijän merkitystä autoimmuniteetin kehittymisessä pitäisi ottaa huomioon myös eri ympäristötekijöiden ja perinnöllisen alttiuden yhteisvaikutus. Lancet -lehdessä julkaistu artikkeli aukaisee silmät todella vaikealle ongelmalle: lasten diabetekselle.

Suomen Lääkärilehti kirjoitti Johanna Lempaisen väitöskirjatyöstä. Dagens Medicin kirjoitti yleistyvästä diabeteksesta Euroopan lapsilla. Lisää tietoa voitte hakea Lancet -lehden diabetesteemaan keskittyvästä numerosta, joka ilmestyi 23.5.2009.

keskiviikkona, toukokuuta 27, 2009

Terveys ja vastuullinen yritystoiminta - leikkipuistoista kulutuksen kentille

**
Olin 27.5.2009 Kansallismuseon auditoriossa kutsuseminaarissa
, jossa juhlistettiin viidettä Terveyden edistämisen ajankohtaispäivää. Terveyden edistämisen keskus ry (Tekry) järjesti seminaarin yhdessä Elinkeinoelämän keskusliiton, Eduskunnan terveyden edistämisen asiantuntijaryhmän, Sitran, Sosiaali- ja terveysministeriön, Terveyden edistämisen politiikkaohjelman, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Työ- ja elinkeinoministeriön ja UKK-instituutin kanssa. Oli varsin mielenkiintoinen tilaisuus!

Seminaarissa pohdittiin yksittäisissä puheenvuoroissa ja keskustelupaneelin kautta mahdollisuuksia luoda ja vahvistaa terveyttä ja hyvinvointia maassamme. Kuntien ja valtion lisäksi myös yritykset voivat päätöksillään vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisiin valintoihin ihmiset arkielämässään päätyvät. Erityisen herkässä asemassa ovat lapset ja nuoret, joiden terveyden edistäminen vaatii uusia näkökulmia ja kumppanuuksia elinkeinoelämän, julkisen sektorin ja järjestöjen välillä.

Yrityksillä on paljon vaikutusvaltaa kansalaisten arkipäivän valintoihin. Onko vastuullinen yritystoiminta todellista - vai pelkkiä sanoja vuosikertomusten sivuilla? Mitä terveyttä edistävä toiminta on yritysten näkökulmasta? Jotta kansalaisten terveys edistyy, tarvitaan uudenlaista ja ennakkoluulotonta yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Miten yhteiskuntavastuu tulee näkyväksi yritysten ja järjestöjen välisessä yhteistyössä?

Yritystoimintaa säätelevät useat lait ja säädökset, joilla suojataan terveyttä ja ehkäistään haittoja. Mitä on vastuullinen yritystoiminta erityisesti suhteessa lapsiin ja nuoriin? Mikä on tuotekehittelyn, markkinoinnin ja mainonnan rooli?

Tässä muutamia kysymyksiä, joihin etsittiin vastauksia. Olen koonnut teille muutamia päivän antiin liittyviä kohokohtia. Paikalla oli muitakin toimittajia, joten pyydän seuraamaan lehtikirjoittelua tasapuolisen kuvan saamiseksi. Minä olen saattanut hyvin valikoivasti kuunnella ja katsella seminaarin antia.

Henkilöstöjohtaja Antero Levänen HOK-Elannosta puhui rauhallisesti aiheesta ”Kumppanuudella terveyttä edistäviä tekoja”. Olin myönteisesti yllättynyt siitä miten laaja-alaisissa hankkeissa yritys oli mukana. Saimme kuulla erinomaisia esimerkkejä siitä miten vastuullinen yritys voi edistää sponsorointia ja kantaa sosiaalista vastuutaan. Terveyttä ja vastuullisuutta edistävinä hankkeina Levänen esitteli mm.
  • Punaisen Ristin jäsenhankintakampanjat (Sokoksissa ja Prismoissa voi liittyä SPR:n jäseneksi). ”Paljon Väliä” -projekti oli ensimmäinen yhteistyöprojekti SPR:n ja HOK-Elannon välillä. Teemoina oli vertaissovittelu, suvaitsevaisuus ja ensiapu. Sen jälkeen tuli monien tunnistama ”Tärkeät minuutit” –projekti, joka jatkoi ensiapulinjalla kouluissa ja eri tapahtumissa. Nyt on käynnissä vuoteen 2011 asti erityinen nuorisoprojekti, jossa yritetään tukea ja motivoida oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevia koululaisia (”LäksyHelppi”). Erinomaisia projekteja jossa yritys antaa taloudellista tukea mm. uusien vapaaehtoisten koulutukseen.
  • Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen kanssa on jännä yhteistyökuvio meneillään. ”Duunisauma” –projekti kouluttaa nuoria työelämään ja antaa heille välineitä itsenäiseen työnhakuun. Nuorisoasiainkeskuksen kanssa käynnistyi myös äskettäin pilottiprojekti nimeltään ”Junnut jeesaa”. Siinä nuoret auttavat ikääntyneitä eri tehtävissä. Parhaimmat kokemukset oli saatu kännykän ja tietokoneen käyttöopastuksessa. Nuoret näyttävät mitä kaikkea puhelimella ja tietokoneella voi tehdä.
  • Sitten vielä yksi sydäntä lämmittävä hanke: ”Ruoka-apua vähävaraisille”. HOK-Elanto jatkaa Veikko ja Lahja Hurstin työtä jopa 100 000 euron arvoisella tuella. Elintarvikkeita jaetaan vähävaraisille ja järjestetään kodittomien joulujuhla.
Henkilöstöjohtaja Antero Levänen sai ansaitut aplodit seminaariväeltä.
 
Puheenjohtaja FT Seija Sihvola, Lasten terveysfoorumista (LTF), piti ansiokkaan ja tietorikkaan puheen lapsista ja nuorista yhteiskuntavastuullisilla markkinoilla. Tohtori Sihvola piti yhteiskuntavastuuta moniulotteisena toimintana kansalaisten hyvän elämän edistämiseksi. Yhteiskunnassa on paljon riskitekijöitä, jotka vaarantavat sen miten koemme tasapainoisen ja onnellisen lapsuuden. Haaste taata jokaiselle lapselle ja nuorelle hyvä henkinen, psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi on vakavaa yhteiskuntavastuuta.

Sihvola nosti esille työyhteisöjen vastuun, jota voisi parhaiten toteuttaa tukemalla vanhemmuutta. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa perhevapaiden kunnioittamista, osa-aikatyön mahdollistamista, joustavia työaikoja, kohtuuttoman runsaan ylityön välttämistä ja muunlaista perhemyönteistä työkulttuuria.

Yrityksiin kohdistuu paljon yhteiskuntavastuun painetta. Yhteiskuntavastuun toteuttaminen kulminoituu voimakkaasti rahaan ja erityisesti syyniin jää yritysten voitonjako: heruuko siitä jotain myös ”yleiseen hyvään”, vai kasvattaako se vain omistajiensa varallisuutta. Taantuma saattaa johtaa siihen, että yrityksen voitto jätetäänkin yrityksen käyttöön toiminnan kehittämisrahaksi, eikä ylimääräistä väljää raha olekaan. Viisaat yritykset osaavat kuitenkin aina jakaa voitostaan myös työyhteisönsä ulkopuolisille vaikka todellinen voitto ei suuri olisikaan. Antamisen ilo ei ole kuollut eikä kuopattu!

Vastuu yrityksen tuottamista palveluista ja tuotteista avaa herkullisia näkökohtia kriittiseen tarkasteluun. On tuotteita ja palveluita, joita ei parhaalla tahdollakaan voi pitää hyödyllisinä lapsille ja nuorille. Tarvitsevatko lapset seksikkäitä vaatteita, jättikokoon pakattua roskaruokaa, väkivaltaisia pelejä, kerrasta hajoavia leluja ym. tupakkateollisuudesta puhumattakaan? Todennäköisesti ei. Ne ovat sellaisia ikäviä tosiasioita, joiden kanssa elämme. Aikuisille tarkoitetut ja lapsille sopimattomat tuotteet ajautuvat lasten näköpiiriin viimeistään internetin kautta.

Elämme kummallisuuksien maailmassa. Äskettäin julkaistiin tutkimus, jonka mukaan brändituotteella on erityinen tehtävänsä: Se lohduttaa nuoria! Vastaavaa koukutusta esiintyy tietenkin myös aikuisten maailmassa, mutta moraalittomalta asia tuntuu silloin kun se kohdistuu lapsiin. Turhien ja vahingollisten tuotteiden ja palvelujen tuotanto on muutettavissa vain jos paineet niiden haitallisuudesta otetaan riittävän vakavasti ja joukkovoima niitä vastaan on riittävän suuri. Kuluttaja voi toki äänestää jaloillaan ja käsillään.

Seija Sihvola toi meille esimerkin muodossa tällä hetkellä 25-vuotiaat nuoret naiset. Heillä on keskimäärin seuraavanlainen lähtökohta loppuelämälleen:
  • 20 prosentilla on rasitteena pitkäaikainen sairaus
  • 33 prosentilla on ylipainoa
  • joka viides tupakoi
  • joka neljäs ei jaksa juosta puolta kilometriä
  • joka neljäs juo vähintään 5 alkoholiannosta viikossa
Ei kovin hyvältä näytä, kuten tiedämme!

Saimme käytännön esimerkkejä järjestö- ja yrityskumppanuudesta kun yritysyhteistyövastaava Kristiina Helin, Pelastakaa Lapset ry:stä esiintyi yhdessä toimitusjohtaja Toni Toikan kanssa. Toikka on Alekstra Oy:stä.

Tilaisuuden päättäneessä paneelikeskustelussa oli teemana ”Rahat ja terveys - kaikki voittavat?” Paneelin vetäjänä oli toimittaja Annika Damström Ylen aamu-TV:stä.

Nämä asiat jäivät mieleen ystäväni, johtaja Mikael Fogelholmin (Suomen Akatemia, Terveyden tutkimuksen yksikkö ja Terveyden edistämisen keskuksen puheenjohtaja) puheenvuoroista:

- Pitäisikö mainokset kieltää? Ei me voida lähteä mainoksia kieltävään suuntaan. Kuitenkin on pidettävä huoli siitä, että tuotteesta ei saa sanoa ihan mitä tahansa (esim. perusteettomia terveysväitteitä ei saa esittää).

- Kuka ohjaa lapset oikeille urille? Vastuun jättäminen vain kotiin voi olla liian hankalaa. Kodit tarvitsevat apua ja niinpä mediakasvatus tulisi olla paljon vahvemmassa roolissa koulujen opetuksessa.

- Internet antaa mahdollisuuden kontrolloimattomaan nettiyhteisöön, joka voi olla kaikkea muutaman henkilön suuruisesta mielipiteiden laukaisukanavasta aina tuhansien henkilöiden muodostamaan foorumiin asti. (Huomatessaan minut yleisössä) Mikael otti esimerkin alakarppaajista (hiilihydraatteja voimakkaasti rajoittava sekalainen yhteisö). Jos internettiä ei olisi, ei alakarppaajat olisi saaneet niin vahvaa jalansijaa Suomessa. (Olen ihan samaa mieltä kuin Mikael tässä asiassa, mutta näen tässä alakarppajien toiminnassa toki myös myönteisiä seikkoja.)

- Yrityksissä on aika paljon kaikenlaista kaksinaismoraalia. ”Kännissä olet ääliö” –kampanja toimi esimerkkinä tästä. Panimoteollisuus haluaa, että alkoholijuomia myydään mahdollisimman paljon. Mahdollisesti panimoiden lähtö mukaan tähän kampanjaan pohjautuu siihen havaintoon, että heitä ei kiinnosta kännissä örveltämisen edistäminen. Tästä näkökulmasta katsoen panimoilla saattaa olla jopa aito kiinnostus edistää siistimpiä juomistapoja.

- Paljon kovempaan riskitestiin joutuu sellainen yritys, joka on valmis yhteiskuntavastuuseen tervehdyttämällä tuotetarjontaansa. Kuvitelkaa jos Kelloggs luopuisi aamiaismuroistaan ja Toni Tiikeristä terveyssyistä (muroissa on paljon sokeria ja suolaa, mutta vähän kuituja). (Erittäin hyvä pointti, Mikael!)

- Terveysmainonta on pääosin aika siistiä Suomessa. Lastenohjelmien aikana ei juurikaan esitetä pikaruokamainoksia. Aikuisille kyllä sitten tarjotaan mainosten muodossa vaikka mitä hömppää!

Paneelissa istuivat myös toimitusjohtaja Ritva Hanski-Pitkäkoski Mainostajien liitosta, toiminnanjohtaja Teemu Japisson Nuori Suomi ry:stä, Valion viestintäpäällikkö Taina Lampela-Helin ja ylijohtaja Marita Wilska Kuluttajavirastosta.

Johtaja Maija Perho (Terveyden edistämisen politiikkaohjelma) kokosi lopuksi hienosti päivän annin.

Lisätietoja voi saada minulta.

tiistaina, toukokuuta 26, 2009

Kahvi on suositeltava juoma

**
Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) puntaroi
juomasuosituksia laatiessaan eri juomien terveys-, paino- ja hammasvaikutuksia. Kahvin osalta asiantuntijaryhmä päätyi siihen, että se on harmitonta, kertoo ravitsemusasiantuntija Patrik Borg UKK Instituutista.

- Kahvin haittoja ei ole saatu esiin tutkimuksissa. Sen sijaan sen terveysvaikutuksista alkaa olla näyttöä, joka voidaan kenties jatkossa ottaa huomioon uusia suosituksia laadittaessa, Borg toteaa.

VRN otti huomioon sen, että juomat voivat olla lihottavia, jos niitä juodaan paljon. Kahvin suhteen merkitsevää on, minkä kanssa sitä juodaan ja kuinka usein. Suositeltavaa olisi sokerin ja maidon rasvan välttämiseksi juoda kahvi mustana tai vähärasvaisen maidon kanssa. Yksi punaiseen maitoon tehty maitokahvi silloin tällöin ei kuitenkaan pilaa kenenkään terveyttä.

- Punaisen maidon kieltäminen café lattessa näyttäisi terveysnatsismilta. Jos juo yhden kupin päivässä, ei asialla ole merkitystä, mutta jos juo monta, on sokeripaloilla ja maidon laadulla terveydellistä merkitystä, Borg huomauttaa.

Hammasterveydelle on pahasta juomien happamuus. Vaikka kahvi on hapan, ei se ole pahimmasta päästä tässäkään suhteessa.

Suodatinkahvi on edelleen tutkimusten valossa pannukahvia suositeltavampaa. Esimerkiksi espresso asettuu näiden kahvilaatujen välimaastoon kolesterolia kohottavien ainesosiensa takia.

Kysymys kohtuullisuudesta saa Borgin kaartelemaan. Juomasuosituksissa ei oteta asiaan kantaa, mutta kohtuutta voisi olla yhden ja viiden kupin välille asettuva päiväannos.
Kahvi ei aiheuta suomalaisille ravitsemuksellisia ongelmia

Suomalaiset juovat keskimäärin 3,2 kuppia kahvia päivässä. Ne, joille kahvi ei sovi, tuntuvat osaavan vältellä sitä itse. Tällä Borg viittaa esimerkiksi kofeiiniherkkiin ihmisiin, joille ei suositella yli kolmea kupillista kahvia päivässä.

- Sen sijaan syyllisyyttä kahvin kohtuukäytöstä on paljon. Kahvissa on vahva synnin leima, ja siihen liittyy paljon harhaluuloja. Moni uskoo sen diureettiseen voimaan, vaikka sitä ei ole todistettu.

Maalaisjärkeä käyttäen jokainen voi havaita, että kahvi itsessään on harvoin ongelma, sen sijaan ongelmia tulee, jos kahvilla korvataan aterioita.

Borg toteaa myös, että mielikuvissa kahvi ja kofeiini yhdistetään liiankin tiukasti yhteen. Kahvissa on puskuriaineita, joten kahvista saatavan kofeiinin vaikutus jää heikommaksi kuin energiajuomista saatavan. Tämä pätee etenkin lasten käyttöön. Silti kahvikaan ei ole lasten juomaa, sillä kun maksan kehittyminen on kesken, suositellaan varovaisuutta kahvin käytössä. 

Lähde: Ruokatieto uutiskirje toimittajille, 26.5.2009

Ole tarkkana alkoholin kanssa - ainakin tällä viikolla!

***
Poliisi valvoo
25.5.-31.5.2009 tehostetusti alkoholin käyttöä, sisäasiainministeriö kertoo.

Viikon tavoitteena on alkoholin aiheuttamien haittojen ehkäisy ja vähentäminen erityisesti nuorilla. Alkoholihallinto on mukana valvontatapahtumissa. Poliisi tekee yhteistyötä myös Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston kanssa.

Valvonnan kohteina ovat erityisesti:

  • anniskelu- ja vähittäismyynti sekä välitys alaikäisille
  • alkoholin nauttimisesta aiheutuvat häiriöt yleisillä paikoilla
  • humalajuomiseen puuttuminen
  • alaikäisten luvaton alkoholin nauttiminen ja hallussapito
  • järjestyslain 4 §:n valvonta, jonka mukaan päihdyttävän aineen nauttiminen yleisellä paikalla taajamassa ja julkisessa liikenteessä olevassa kulkuneuvossa on kiellettyä
Lähde: Sisäasiainministeriö, 25.5.2009

Maitotuotteet vähentävät verenpainetaudin riskiä iäkkäillä

**
Paljon vähärasvaista maitoa ja maitotuotteita nauttivat
näyttäisivät säästyvän verenpaineen kohoamiselta muita todennäköisemmin, osoittaa tuore hollantilaistutkimus. Hollantilaisten tutkimus ei ole ensimmäinen, jossa maidon ja verenpaineen yhteys on todettu, mutta se on ainoita, joissa eri maitotuotteita on tarkasteltu erikseen.

Tulosten perusteella maitotuotteisiin liitetty suojavaikutus suurenee mitä enemmän maitoa nauttii. Verrattuna vähiten, eli noin 160 grammaa päivittäin syöviin, noin 700 grammaa maitotuotteita päivittäin syövistä viidenneksen harvempi sairastui verenpainetautiin kuusivuotisen seurannan aikana. Ensimmäisen kahden vuoden aikana yhteys oli hieman voimakkaampikin.

Tarkemmissa analyyseissä yhteys rajoittui tavallisiin ja vähärasvaisiin maitotuotteisiin. Rasvaiset juustot ja maitotuotteet eivät pienentäneet riskiä, tutkijat raportoivat American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä.

Tutkimukseen osallistui 2 245 yli 55-vuotiasta rotterdamilaista, joiden verenpaine oli normaali tutkimuksen alkaessa. Kuusivuotisen seurannan aikana verenpainetauti todettiin 984 osallistujalla.

Vähärasvaisen maidon lisäksi muun muassa hedelmien ja vihannesten sekä kananmunien on osoitettu vähentävän verenpaineongelmia.

Uutisjutun kirjoitti Duodecim ja se julkaistiin Poliklinikka -sivuilla.

Lähde: American Journal of Clinical Nutrition 89: 1877-1883, 2009

Nuuskan terveysriskejä yritetään vähätellä

**
Nuuskan terveysvaikutuksista
on kertynyt runsaasti tutkimustietoa. Tiivistetysti voidaan sanoa, että nuuskalla on samanlaisia terveyshaittoja kuin savukkeilla, mutta sen keuhkovaikutukset ja savun hiilimonoksidista johtuvat vaikutukset puuttuvat. Näin totesi asian Syöpäjärjestöjen ylilääkäri, LKT Matti Rautalahti, Hengitysliitto Helin, Suomen Action on Smoking and Healthin (ASH) ja Syöpäjärjestöjen järjestämässä seminaarissa 25.5.2009 Helsingissä.

Tilaisuudessa tarkasteltiin nuuskan terveysvaikutuksia, kuultiin ruotsalaisten nuuskankäyttökokemuksia sekä eriteltiin nuuskan markkinoinnissa ja mainonnassa käytettyjä keinoja, joilla se pyritään tekemään houkuttelevaksi ja trendikkääksi nuorten parissa. Lisäksi tilaisuudessa kuultiin sisällöllinen analyysi nuuska-aiheisesta kirjoittelusta mediassa.

– Nuuskan syöpävaarallisuudesta on kiistelty pitkään, vaikka tieteellisen määritelmän mukaan se on ilman muuta syöpävaarallista. Näyttöä reaalisen syöpäriskin suuruudesta on myös viime vuosina alkanut kertyä. Nuuskan käyttö ei aiheuta yhtä suurta vaaraa terveydelle kuin savukkeiden polttaminen, mutta se lisää merkittävästi sydän- ja verisuonitautien, liikuntaelinten toimintahäiriöiden, diabeteksen ja tiettyjen syöpätautien vaaraa, Matti Rautalahti vahvisti.

Markkinoilla olevien nuuskatuotteiden koostumus vaihtelee paljon. Esimerkiksi nikotiinipitoisuus, annoskoot, kosteus ja PH ovat hyvinkin erilaisia eri tuotteilla. 

– Nuuska aiheuttaa riippuvuutta vähintäänkin yhtä paljon kuin savukkeet. Yhden nuuskarasian nikotiinipitoisuus voi vastata jopa 50-75 savuketta. Nuuskankäyttö on myös yhteydessä riskikäyttäytymiseen, erityisesti alkoholinkäyttöön, arvioi lääkäri, hammaslääkäri ja tutkija Seppo Wickholm McNeil Sweden AB:sta.

Viimeaikoina keskustelussa on paljon ollut esillä kysymys, voisiko nuuskankäyttö vähentää tupakointia. Yleisesti tunnetaan myös termi ”the Swedish Experience”, jolla viitataan ruotsalaisten pitkään kokemukseen nuuskan käytöstä.

– Kosteaa suunuuskaa on käytetty Ruotsissa jo pari sataa vuotta. Suurin nuuskan käyttäjäryhmä on tällä hetkellä 25–35-vuotiaat nuoret miehet. Puolet nuuskaajista tupakoi. Ilmiselvää on, että nuuskaajat haluavat lopettaa nuuskaamiseen aivan yhtä lailla kuin tupakoija tupakoinnin, Seppo Wickholm sanoi.

– Nuuskan uusi viehätys perustuu siihen, että siitä on tullut samaan aikaan sekä salonkikelpoisempaa että tapa kapinoida yhteiskunnan rajoituksia vastaan. Salonkikelpoistuminen ei ole sattumaa: kymmenessä vuodessa on tultu likaisin sormin huulen alle tungettavasta valuvasta mällistä hienostuneisiin erimakuisiin pussinuuskiin. Näyttääkin siltä että mitä rajoitetumpaa on markkinointi, sitä huolellisempaa on brändinrakentaminen, arvioi suunnittelija Erkki Izarra mainostoimisto 358:sta.

Nuuska-aiheisia lehtikirjoituksia esiintyi talven aikana varsin paljon, sillä tupakkalain uudistusta pohdittaessa julkisuudessa käsiteltiin myös nuuskan täyskieltoa. Viestinnän tutkijat Anne Leppänen ja Sanna-Mari Salomäki Konseptikehitys Kuule Oy:stä arvioivat, että talven nuuskajulkisuudessa esiintyivät enemmän ja monipuolisemmin näkökulmat, joiden mukaan nuuskan täyskielto olisi turhaa.

– Keskeistä kiellon arvioinnissa oli päättely, että koska haitallisempina pidettyjä tupakkaa ja alkoholia saa myydä vapaasti, nuuskan kielto olisi outoa ja epäloogista.

– Puheessa nuuskasta esiintyy sama arvojen kiista, kuin terveyden edistämisessä yleensäkin. Terveyssuositukset koetaan helposti negatiivisesti holhoamiseksi, ja tämä halutaan torjua. Vapaus liitetään nautintoaineiden vapaaseen käyttöön – olkoonkin, että nikotiinin aiheuttama riippuvuus on ristiriitaista vapauden arvolle, tutkijat pohtivat.

Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 25.5.2009

maanantaina, toukokuuta 25, 2009

Rasva tasapainotti elimistön

*
Vasabladet haastatteli
18.5.2009 diabetespotilas Ingemar Erikssonia ja asiantuntijoita Annika Dahlqvistia, Antti Heikkilää ja Christer Sundqvistia.

Ingemarin tapaus on mielenkiintoinen. Hänellä todettiin lihavuuden lisäksi korkea verenpaine ja myöskin verensokeri oli koholla. Hoitona hänelle määrättiin kaksi lääkettä ja hän sai kehotuksen välttää rasvoja. Lisäksi häntä kehotettiin liikkumaan paljon.

Hän onnistuikin pudottamaan painoaan lähinnä kovalla liikunnalla ja nälkäkuurilla. Tuli syksy ja liikunta jäi vähemmälle. Paino nousi entisiin lukemiin.

Sattumalta hän löysi Sten Sture Skaldemanin kirjan. Skaldeman oli pudottanut painoaan 145 kilosta 80 kiloon syömällä paljon rasvoja. Niinpä Ingemar Eriksson päätti kokeilla samaa keinoa. Hän söi lihaa, läskiä, kalaa, voita, kananmunia ja vihanneksia. Jätti kokonaan pois perunan ja muut runsaasti hiilihydraatteja sisältävät ruoka-aineet.

Pienenä ihmeenä Ingemar pitää sitä, että hän laihtui näkemättä nälkää. Lisäksi vapaa-aika täyttyi muustakin kuin liikunnasta. Ingemar on ollut tällä Skaldemanin vähähiilihydraattisella dieetillä noin kolme vuotta. Hänen veriarvonsa ovat kunnossa ja hänellä ei ole korkeaa verenpainetta eikä diabetesta. Hänellä on nerokas muistisääntö, jolla hän osaa valita ruokansa oikein: "Minä vältän kaikkia sellaisia ruoka-aineita joista voi tehdä viinaa".

Minua tarvittiin jutussa vakuuttamaan toimittajaa, että kolesteroliarvot ovat muillakin VHH-dieettiä noudattaneilla muuttuneet parempaan suuntaan. Ingemar ei ole mikään poikkeustapaus.

Antti Heikkilä ja Annika Dahlqvist kertovat uusista ravitsemusohjeista diabeetikoille, joihin kuuluu tärkeänä ominaispiirteenä se, että vältetään hiilihydraatteja ja syödään reilusti rasvaa.

Juttu on ilmestynyt myös ÖT:ssä (Österbottens tidning)

Meidän kotoinen Diabetesliittomme järjestää diabeetikoille suunnistuskursseja

Suomalainen eineskulttuuri

**
Tuon tämän vanhan jutun esille sen ajankohtaisuuden takia! Kirjoitettu 21.11.2007 ja päivitetty 25.5.2009.

Tätä juttua kommentoidaan vilkkaasti! Jo 31 kommenttia. Herkullisella tavalla keskustelu on kääntymässä käsitykseen siitä kuka on vastuussa terveellisestä ravinnosta. Yksilö vai jokin yhteiskunnallinen taho (esim. KTL nykyinen THL)? Elämä on todellakin valintoja täynnä. Elintarvikekemisti Saska Tuomasjukka on oivallisella tavalla osoittanut meille, että meidän on mahdotonta suorittaa kaikkia ruokavalintojamme terveysnäkökulmasta. Jostakin pitää tinkiä.
Ravitsemus herättää tunteita. Niin tämäkin keskustelu. Voimme varmaan puolustaa nimimerkki Anjan näkemystä siitä, että suurin osa elintarviketeollisuuden pöperöistä ovat kehnoja. Olemme kuluttajina osaltamme itse vaikuttaneet tilanteeseen. Me ostamme noita kehnoja eineksiä valtavia määriä. Emme protestoi tarpeeksi äänekkäästi jos lähikaupan lihatiski suljetaan. Meidän pitää nimimerkki Juuson tapaan oppia vaatimaan eineksistä parempaa ravitsemuksellista tasoa.
Iloitsimme Kati Parppein saarnasta: Meidän ei ole pakko alistua tähän einesten vyöryyn! Meidän pitää tämän asian suhteen oppia "ronkeleiksi", hankaliksi asiakkaiksi. Meidän pitää viestittää kauppiaalle, että laadukas ruoka pitää olla näkösällä niin, ettei sitä tarvitse etsiä milloin ala- milloin ylähyllyltä.
Ottakaa tekin kantaa terveellisen ravitsemuksen filosofiaan. Tämä teollisten pöperöiden ja kotiruoan vastakkainasetelma on todellakin vahvasti arvokeskustelun leimaama, kuten Juuso asian ilmaisee.
Lukekaa ihmeessä mitä mieltä nimimerkki *p* on eineksistä! Saska koettaa vääntää tämän näkemyksen koskemaan ainoastaan ekstremeravitsemuspiirejä. Voimme varmaan antaa tukemme monille *p*:n ajatuksille. Tuskin tämä kuitenkaan tarkoittaa, että meissä on kasvamassa esiin jokin ekstreme ravitsemusasenne? Tuskin. Pysytelkää jossakin kultaisen keskitien maisemissa. Siellä on turvallista mennä eteenpäin.

Suomalaiset kuluttajat
on taitavasti ohjelmoitu ostamaan kaupasta valmisruokia ja eineksiä. Suomalaiset kuuluvat Euroopan kärkijoukkoon einesten ja valmisruokien kulutuksessa. Luodaan sellaisia mielikuvia, että me nimenomaan haluamme ostaa elintarviketeollisuuden köyhdyttämiä valmisruokia. Haluammeko? Emmekö enää halua itse valmistaa ruokamme kotona puhtaista perusraaka-aineista? Emmekö enää halua tehdä ostoksia lihatiskillä tai kalatoreilla? Ostammeko ruokaa vai nälänhävitysmassaa?

Finfoodin uutispalvelu on pitkin syksyä valistanut meitä valmisruokien syntyhistorialla. Tässä muutamia ajatuksia herättäviä otoksia:

Valmisruokien eli einesten historia juontaa juurensa 1920-luvulle, jolloin Hämeenlinnassa toimi lähinnä armeijan käyttöön ruokasäilykkeitä valmistanut tehdas. Varsinainen valmisruokateollisuus käynnistyi 1930-luvulla, kun osuusteurastamoiden yhteyteen perustettiin niin sanottuja kauppakeittiöitä. Näissä valmistettiin muun muassa lihapullia, laatikoita ja kaalikääryleitä, kertoo projektikoordinaattori Anna-Maija Kallio Saarioisilta.

1950-luvulla Suomessa tapahtui taloudellinen murros, maalta muutettiin kaupunkeihin ja naiset menivät töihin. Jääkaapit tulivat markkinoille. Vihannes- ja ruokasäilykkeet olivat ruuanlaiton apuna ja eineskeittiöt aloittivat toimintansa. Einesten tavoitteena oli maistua kotiruualta toisin kun säilykkeet, joihin usein liitettiin steriloitu maku, Kallio sanoo.

1960-luvulla valmistui ruokatehdas Saarioisiin ja ensimmäiset suurtaloudet tulivat einesyritysten asiakkaiksi. Ensimmäisiä asiakkaita olivat Helsingin sairaalat ja koulut.

Ruuan tullessa muodikkaaksi 1980-luvulla eines-sana muutettiin valmisruuaksi. Saarioinen lanseerasi vuonna 1981 einespizzat, joiden suosio yllätti jopa yrityksen henkilökunnan. Kansainvälinen ja etninen ruoka alkoi yleistyä, mikä näkyi myös valmisruokasektorilla. Kauppojen hyllyille löysi tiensä muun muassa brittipiiraat ja Pekingin pata.

Laman myötä kuluttajat tulivat entistä kustannustietoisemmiksi ja puolivalmisteet yleistyivät. EU:hun liittyminen toi uutta kiinnostusta ruuan alkuperään ja turvallisuuteen sekä ympäristökysymyksiin. Kallion mukaan ruokakulttuuri muuttuu hitaasti. Perinteiset lihapullat, laatikot ja kääryleet ovat edelleen suomalaisten keittiöissä, vaikka niitä valmistava teollisuus on muuttunut.

Kiireinen elämäntapa ja arjen helpotusten kaipuu on johtanut siihen, että kuluttajien ostoskoreista löytyy valmisruokia entistä enemmän. Kun kolme vuotta sitten 22 prosenttia ostoskoreista sisälsi valmisruokia, arvioin määrän nousevan 24 prosenttiin vuonna 2007. Sen sijaan lihavalmisteiden ja tuoreen lihan ja siipikarjan osuudet eivät tunnu kasvavan, kertoo Järvi-Suomen Portin tuotekehityspäällikkö Marita Leskinen.

Leskisen mukaan uutuustuotteet kasvattavat valmisruuan markkinoita. Kuitenkin perinteiset laatikot ovat edelleen suurin ryhmä. Leskinen näkee niiden pitävän pintansa tulevaisuudessakin, joskin kasvun hidastumista on havaittavissa. Laatikoiden lisäksi toisen perinteisen eineksen, karjalanpiirakan suosio on viime vuosina ollut laskusuunnassa, mutta Leskinen näkee tuotteelle uuden tulemisen. Karjalanpiirakan kuoressa käytetään entistä enemmän ruista, myös täytettä laitetaan runsaammin. Karjalanpiirakka on nyt ikään kuin tuunattu retrohenkeen, Leskinen muotoilee.

Myös pastavalmisruokien sekä valmiiden keittojen suosio lisääntyy. Keittojen markkinat ovat kasvaneet todella paljon tänä vuonna. Kauppoihin tulee uusia tuotteita jatkuvasti ja myös uusia toimijoita on markkinoilla, Leskinen kertoo.

Välipalatuotteissa uutuudet ovat hyvässä vauhdissa, kun taas perinteiset suosikit laskevat menekkiään. Esimerkiksi lihapiirakan suosion hiipumisen taustalla Leskinen näkee sen rasvaisuuden, lihapiirakan 6-18 prosentin rasvamäärä ei houkuttele entistä terveysvalistuneempaa kuluttajaa.

Tällaisten ajatusvirtojen edessä kuluttajan on syytä kuunnella ruoan ammattilaisia, kuten esimerkiksi huippukokki Henri Alénia. Häntä haastateltiin muutama päivä sitten Helsingin Sanomissa. Näin Henri Alén sanoo eineksistä:

Maatilat tuottavat laadukkaita raaka-aineita, mutta ne päätyvät kotien ruokapöytiin pitkän teollisen prosessin kautta. Tehomaatalouden tuottamat ruoat maistuvat penisilliiniltä. Hyvistä suomalaisista raaka-aineista puhuminen on hurskastelua. Missä ovat ne kaikki marjat ja sienet? Kaupoissa niitä ei näy, ja jos näkyy, ne ovat kalliita.

Eräässä suositussa foorumissa nimimerkki "Anja" loihtii ilmoille suuria viisauksia:

Minua hämmästyttää suuresti, miten suomalaisille maistuu neutraali nälänhävitysmassa. Helppous jyrää ylleen maut ja ruoasta nauttimisen. Nykyisin jokaisessa kaupassa on tarjolla lähes samat tuotteet. Suuret einesten valmistajat, leipomot ym. jakelevat tuotteensa ympäri Suomea. Pikkufirmojen tuotteet ovat monesti maukkaampia. Pieni lihanjalostamo ei voi tehdä bulkkia, vaan on kilpailtava maulla. Kaupan sisäänostajat laskevat tarkkaan, mistä tuotteita tulevat parhaimmat katteet ja mitkä säilyvät hyllyissä kauimmin. Tuotteiden sijoittelu kaupoissa on lähestulkoon tiedettä. Helposti saataviksi sijoitetaan tuotteet, joissa on hyvä kate ja joita halutaan myydä paljon. Etsin kerran eräästä suuresta kaupasta marinoimattomia broilerin rintapaloja. Ei siis minuuttipihvejä tai liejukanaa (tuttavani antama nimitys marinoidulle broilerille). Kun en löytänyt, kävin lihatiskillä kysymässä. Hyvin happaman oloinen myyjä tuli näyttämään, että siellähän ne ovat ylähyllyllä...

Onko tähän valmisruokien vyöryyn pakko alistua?

Kommentoikaa!

Ruokakauppias ajattelee sinua koko ajan!

**
Toimittaja Mats-Eric Nilsson
 (erinomaisen Petos lautasella -kirjan julkaissut toimittaja) on lukenut Jens Nordfältin tutkimusraportin “Marknadsföring i butik (Liber, 2007). Svenska Dagbladet -lehdessä 24.5.2009 ilmestynyt juttu on ihanaa luettavaa kriittiselle kuluttajalle. Tässä minun omaperäinen selostukseni Nilssonin jutusta. 

Ruoka on esillä kaupoissa siten, että ostaisit mahdollisimman paljon ruokaa. Kauppias ja elintarviketoimittaja ovat lisäksi sitä mieltä, että sinun pitää ostaa juuri oikeita ruokia. Ei välttämättä terveellisimpiä mahdollisia ruokia, vaan sellaisia ruokia joiden takia on ollut erityisen kalliita mainoskampanjoita. 

Kaupassa sinun pitää tehdä ns. asiakaskierros. Kierrät kaupassa joko myötä- tai vastapäivään, riippuen siitä missä kohtaa on kaupan sisääntuloaukko. Tämän asiakaskierroksen aikana sinun tulee altistua mahdollisimman monelle ruokapakkaukselle. Mitä enemmän ruokapakkauksia näet kierroksen aikana, sitä enemmän sinulla on tapana pistää niitä ostoskärryyn.

Modernin ruokakaupan laidoilla kulkiessasi näet ne ruoka-aineet, joita kauppias myy kaikkein eniten: lihaa, maitovalmisteita ja pakasteita. Näiden ruokien pakkaukset iskostuvat mieleesi kun kiertelet kaupassa. Tämä on elintärkeää mikäli elintarviketoimittaja haluaa muuttaa sinun ostoskäyttäytymistäsi. Esimerkiksi joitakin vuosia sitten toteutettu kevyttuotteiden räjähdysmäisesti noussut myynti, toteutti tätä menetelmää erittäin tehokkaasti. Kevyttuotteet ovat elintarviketeollisuuden kannattavimpia tuotteita ja siksi niitä tyrkytetään joka paikassa ostoskierroksesi aikana. Hämmästyttävän kauan tämä kevyttuotebuumi kestikin, mutta nykyään asiakkaat ovat niin valistuneita, että jättävät nuo tärvellyt elintarvikkeet ostamatta.

Miten kauppias ajattelee? Esimerkiksi näin:

  • Sisääntuloväylä on tärkeä paikka! Heti kauppaan astuessaan asiakas on nimittäin kaikkein otollisin kohde kaikenlaisille heräteostoksille. Täällä on ihania tuoksuja ja värejä. Vastaleivottua leipää on tarjolla ja kukkia sekä hedelmiä.
  • Kauppias varaa mahdollisimman paljon hyllytilaa niille tavaramerkeille, jotka myyvät hyvin. Tavaramerkillä on suunnattoman tärkeä rooli asiakkaan ostoskäyttäytymisessä.
  • Hyllyjen välillä ei saa olla liikaa aukkoja. Varsinkin keskellä kauppaa, asiakas voi eksyä suunnitellulta reitiltä, jos hänellä on mahdollisuus poukkoilla hyllyjen välillä.
Asiakkaan ostoskäyttäytymistä seurataan valvontakameroista. Kameroiden tallentamaa kuvaa seuraamalla kauppias voi oppia miten ruoka-aineet pitää sijoittaa. Asiaa tutkitaan myös kuumeisesti eri tutkimuskeskuksissa.
 
On tärkeää, että oma suunnitelmasi liikkua kaupassa, menee mahdollisimman vaikeaksi. Kauhulla kauppias ottaa vastaan asiakkaita, jotka tuttuun kauppaan astuessaan ikään kuin pistävät automaattiohjauksen päälle ja tekevät samoja ostoksia vuodesta toiseen. Ei, tällainen peli ei vetele! Asiakas ei saa suoriutua liian nopeasti kauppareissusta! Eihän kaupalla silloin ole mahdollista altistaa sinua uutuustuotteilleen. Tällainen rutiinikierroksella oleva asiakas ei myöskään näe niitä houkuttelevia tarjouksia tyyliin "osta kolme, maksa vain yhdestä".

Ruokien sijoittelu hyllyille on suurta taidetta ja tiedettä. Jos tuote on vähänkin väärässä paikassa, se uhkaa jäädä ostamatta. Kaikkein tärkein paikka on silmien korkeudella. Ojenna kätesi ja se on siinä se tuote, jota sinun pitää ostaa! Tiede on laskenut, että otollisin paikka tuotteelle on 15 astetta alempana kuin silmien korkeus (keskimääräisellä asiakkaalla). Tällä korkeudella sijaitsevat ne tuotteet, jotka tuovat kauppiaalle parhaimmat mahdolliset voitot. Monesti näille hyllytasoille sijoitetaan kauppaketjun omat tavaramerkit tai jokin kallis brändi, joka on ostanut itselleen tuon paikan kaupassa. Yleensä nämä tuotteet eivät ole sieltä terveellisimmästä päästä. Itse olen havainnut, että alahyllyltä löytyvät useimmin ne kaikkein terveellisimmät tuotteet.

Kommentteja saa tulla.

Diabetesliitto = Suunnistusliitto?

###
Vihdoinkin, ajattelin toiveikkaasti
kun luin Suomen Yleisradion 25.5.2009 laatiman kirjoituksen otsikon. Vihdoinkin Suomeen tuodaan Amerikan Diabetesyhdistyksessä (ADA) ja Ruotsissa hyväksytty hoitomuoto, jossa ohjataan diabeetikkoa vähentämään ruoan mukana tulevaa hiilihydraattialtistusta. 

Ei hemmetti sentään, purskahtaa hetken kuluttua ilmoille matalassa majassani! Diabetesliitto on mennyt ihan sekaisin! Se on nimittäin sekoittanut suunnistuksen ja diabeteshoidon. Kartanluku on tärkeää rasteja etsivälle suunnistajalle, mutta mitä ihmettä diabeetikko hyötyy Yhdysvalloissa kehitetyistä keskustelukartoista?

Lukekaa tekin Yleisradion välittämä uutinen ja lausukaa sen jälkeen kommenttinne asiasta. Yleisradiolla olisi ollut tarjolla esimerkiksi Helena Hesselmarkin tarina siitä kun hän diabeetikkona tervehtyi jättämällä pois ruokavaliostaan lähes kaikki hiilihydraatit. Sellaisen tiedon varaan Diabetesliitto voisi rakentaa näitä potilasiltojaan. Minä tiedän muutaman kaverin, joka mielellään juttelee näistä asioista. Diabetesliitto tarjoaa keskusteluiltoja karttojen ääressä. Antakaa minun kaikki kestää! Kauheinta tässä on kuitenkin se, että hanketta sponsoroi suuri lääkeyritys Eli Lilly and Company. Sitä ei muuten Yleisradion uutinen mainitse lainkaan.

Uusi diabeteshoito rantautuu Suomeen

julkaistu tänään klo 06:09, päivitetty tänään klo 08:24

Hoitaja jakaa lääkkeitä.

Kuva: YLE / Etelä-Karjala

Uuden keskusteluihin pohjautuvan hoitomuodon kouluttaminen aloitetaan maanantaina Lappeenrannassa. Uusi hoito otetaan ensimmäisenä käyttöön Etelä-Karjalassa mm. alueen lääkäripulan vuoksi.

Uuden diabeteshoidon koulutus aloitetaan maanantaina Lappeenrannassa. Inspiroiviin keskustelukarttoihin perustuva menetelmä on täysin uusi Suomessa.

Keskusteluryhmissä tapahtuva hoitomuoto käynnistetään ensimmäisenä Etelä-Karjalassa, koska tällä alueella on muuta maata enemmän diabetestä sairastavia. Uudesta hoidosta odotetaan myös helpotusta maakunnan lääkäripulaan, kertoo Diabetesliiton koulutuspäällikkö Outi Himanen.

- Diabeteksen hoidon resurssit ovat aika niukat. Lappeenrannan seudulla esimerkiksi on kova lääkäripula. Tässä hoitomuodossa on myös mahdollisuus käsitellä asioita suuremman joukon kesken, joten pidemmän päälle voidaan ajatella, että tämä hoito säästää myös aikaa terveydenhuollossa.

Uusi hoito perustuu ryhmäkeskusteluihin, joiden pohjana käytetään Yhdysvalloissa kehitettyjä keskustelukarttoja. Himasen mukaan kartat ja kaikki työkalut, jotka karttojen tueksi on laadittu, innoittavat ja herättävät keskustelua.

- Oppiminen syvenee keskustelun kautta eri tavalla kuin passiivisesti tietoa vastaan ottamalla.

Diabetes lisääntyy

Aikuistyypin diabetes eli tyypin 2 diabetes lisääntyy Suomessa nopeasti. Vaikka sairauden hoitoon on monia tehokkaita lääkkeitä, ne eivät yksin riitä. Tyypin 2 diabetesta voidaan tehokkaasti estää ja hoitaa liikuntaa lisäämällä ja ruokavaliota keventämällä.

Etelä-Karjalassa diabetes on jonkin verran yleisempää kuin Suomessa keskimäärin. Eteläkarjalaisista diabetesta sairastaa noin 3,8 prosenttia väestöstä, kun muualla maassa luku on noin 3,3 prosenttia.

Suomessa diabeetikkoja on noin puoli miljoonaa, joista noin 200 000 sairastaa diabetesta tietämättään. Valtaosalla heistä on tyypin 2 diabetes. Suomessa sairastuneiden määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan 10-15 vuoden aikana.

Maailmanlaajuisesti diabetesta sairastavien määrän arvioidaan nousevan 350 miljoonaan vuoteen 2025 mennessä.

Koulutusta ympäri Suomea

Diabetesliiton koulutuspäällikkö Outi Himanen vetää kymmenen Diabetes Keskustelut -menetelmään valmistavaa koulutusta ympäri Suomea tämän kevään aikana.

- Diabeteksen hoito on haasteellista sekä potilaalle että ammattilaiselle. Diabetesta sairastava tarvitsee tietoa, ja häntä tulee auttaa löytämään itselle sopivimmat vaihtoehdot terveellisempään elämään.