sunnuntaina, kesäkuuta 13, 2010

Kova itsetunto - voimavara vai kompastuskivi?

*
Kirjoitan teille tänään
eräästä herkästä asiasta. Asiasta, jonka kanssa olen joutunut kipuilemaan. Kirjoitan nimittäin itsetunnosta, itsevarmuudesta ja ylpeydestä. En ole tämän aihepiirin asiantuntija, mutta olen joutunut näitä asioita pohtimaan. Haluan aiheesta oppia lisää. Siksi kirjoitan siitä ja toivon, että asiaa kommentoitaisiin rakentavaan sävyyn.

Olen saanut ottaa vastaan kirjeitä ja kommentteja missä toisaalta kehutaan blogikirjoituksiani, luentojani ja kirjojani, toisaalta haukutaan varsin tylyyn sävyyn. Välillä haukutaan sellaiseen sävyyn, että voi epäillä, onko kyseinen kriitikko laisinkaan perehtynyt tuotantooni.

Osa kritiikistä johtuu todennäköisesti siitä, että ahkeran kirjoittelun ja esilläolon vuoksi olen saanut jo hieman kuuluisuuttakin. Nähdään "tarpeelliseksi" ottaa minut alas "maan pinnalle", etten vaan tulisi ylpeäksi.

Ylpistymiseeni ei ole vaaraa. Olen itse asiassa hyvin nöyrällä asenteella liikkeellä varsinkin tässä terveysblogissa ja erityisesti luennoillani. Annan runsaasti tilaa muiden ajatuksille. Ehkä enemmän kuin moni muu bloggaaja. En mielistelläkseni vaan koska muiden (vieras)kirjoitukset ja kommentit ovat minulle ja muille tärkeitä.

Olen ollut nöyrä koko elämäni ajan. Käsittämättömän paljon kritiikkiä esittävät sekoittavat mahdollisesti ylpeyden ja itsevarmuuden. Olen nimittäin erittäin itsevarma tyyppi, mutta en ylpeä. Olen aina ollut itsevarma. Minulla on hyvä itsetunto. Uskon asiaani ja välittämäni tiedon merkitykseen. Se itsevarmuus on erityisen vahvasti esillä luennoillani ja jossain määrin näkyvissä myös rohkeimmissa kirjoituksissani. Luentojani sävyttävät itsevarmuus, muuten ne eivät olisi minun luentojani.

Itsevarmuus on tavaramerkkini, aivan kuten pitkä tukkani ja kireät farkkuni. Itsevarmoja tyyppejä ilmeisesti vihataan sen takia kun he näyttävät ylpeiltä. Onko näin? Kommentoikaa.

Tämä on minulle vaikea asia ja otan mielelläni vastaan vinkkejä ja ajatuksia miten edetä asiassa. Pitäisikö minun luopua itsevarmuudestani koska se niin herkästi sekoitetaan vääränlaiseen ylpeyteen? Miten tämän jutun kanssa pitäisi edetä?

Mahdollisesti nämä hapuilevat rivit voi lukea joku sellainen henkilö, joka pitkään on kärsinyt huonosta itsetunnosta ja mahdollisesti päässyt tämän vaiheen yli. Miten se tapahtui? Miten heikko itsetunto muuttui itsevarmuudeksi? Pidetäänkö sinuakin mahdollisesti ylpeänä ja leuhkana koska olet niin itsevarma? Olisiko niin, että tähän ongelmaan ei ole mitään ratkaisua itsevarman kohdalla, koska ongelma on niillä toisilla, ei meillä itsevarmoilla? Minulla on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia!

Muita tämän tyyppisiä kirjoituksia:

14 kommenttia:

  1. Olet Krisu kuule rohkea jätkä, josta voi ylpeästi ottaa mallia.

    Itse en kykenisi pitämään noin hyviä suhteita niin erilaisia mielipiteitä omaaviin ihmisiin ja se sinällään on hieno homma.

    Toisaalta ehkä kaltaisiani änkyröitäkin tarvitaan, mutta jos sillanrakentajat puuttuu, jää jäljelle vain ruudintuoksuiset juoksuhaudat.

    - Neo

    VastaaPoista
  2. Muutama kommentti
    Päiväkotilapsi oppii jo ensimmäisinä päiväkotipäivinään syvän perustotuuden, jonka syvyys kuitenkin selviää vasta vuosikymmenten kuluessa: "joka toista sanoo, on ite!" Nämä nimittelijät eivät vielä ole tätä oivalataneet!

    Aika tavallinen selitys sellaiselta, jota on pidetty ylpeänä tai koppavana tai yli-itsevarmana, on että sitä ominaisuutta hän on käyttänyt naamioimaan omaa arkuuttaan ja epävarmuuttaan.

    Kun olen nähnyt sinun esiintyvän, ei siinä kyllä ole syntynyt pudottelutarpeita, asiansa tuntavaa on kiinnostavaa kuunnella. Mutta: olisiko pudotustarve suurin pelkkien tekstien lukijalla; se kun antaa hyvin niukat tiedot livejuttuun verrattuna?

    Niin tai näin ANNA PALAA

    VastaaPoista
  3. Kun touhuaa paljon erilaisten ihmisten kanssa, niin saa aivan varmasti lokaa niskaansa.

    Hienoimpana asiana minä pidän sitä, että Christerillä on kyky ottaa vastaan tietoa ja muuttaa näkemystään, mikäli perusteet muutokseen ovat selkeät.

    Ravitsemusvalistuksen virallinen linja pitää kiinni näkemyksistään vaikka maailma on täynnä havaintoja, jotka ovat täydellisesti ristiriidassa heidän oppiensa kanssa.

    Rehellisyyttä peliin ja kykyä myöntää olleensa väärässä. Sitä tarvittaisiin muiltakin kuin Christeriltä. Esimerkiksi Pekka Puska ja Matti Uusitupa voisivat ottaa mallia.

    VastaaPoista
  4. Hienoa, Christer, että sivuillasi niin monenlaiset näkemykset voivat kohdata!
    Itse asiassa vain eri mieltä oleviltahan voi oppia jotain uutta.
    Samanmielisten hyminässä ei opi enää mitään. Muuta kuin ehkä hymisemään lisää...
    Arvostan myös sitä, että olet muuttanut joustavasti näkemyksiäsi ravitsemus- ja eittämättä muissakin asioissa sen mukaan, minkä oikeiksi olet kokenut.
    Itsekin pidän koko ajan tärkeänä punaisena lankana elämässäni sitä, että olen valmis tarvittaessa muuttamaan joustavasti näkemyksiäni.
    Virheetöntä eli täydellistä ihmistähän ei olekaan.
    T: Karde

    VastaaPoista
  5. ihana kirjoitus :) oot ihana ihminen :) etkä kyllä yhtään ylpeä, down to earth mies :)

    VastaaPoista
  6. Anna palaa vain. Itselläni on yksi suurimpia opetuksia elämässä ollut se kun tajusin, että toisten ihmisten mielipiteiden mukaan ei saa eikä voi elää. Kaikilla on oma näkemys aiheesta. Kun oppi luottamaan omaan vaistoonsa ja tuntemuksiin ja hyväksymään ulkoiset paineet ja eri mielipiteet elämä helpottui heti.

    Toinen suuri oivallukseni on ollut se, että jatkuva asioiden testaaminen ja kyseenalaistaminen omalla kohdallani ei olekaan vika vaan suoranainen elämän tehtäväni. Nautin siis siitä joka päivä :). Mitä enemmän kohteeni huomiostani ärähtää sitä paremmin tiedän osuneeni oikeaan kohtaan.

    FF

    VastaaPoista
  7. Christer, älä turhaan huolehdi jan huolestu siitä, mitä muut negatiivisesti ajattelevat ihmiset sinusta puhuvat. Kaikki uusia ajatuksia esittävät ihmiset saavat kestää ymmärtämättömien esittämää asiatontakin kritiikkiä. Anna sellaisten puheiden valua kuin vesi hanhen selästä.

    Löysin minulle tuntemattoman Erlingin kirjoittaman pikku runon, joka sopinee tähän yhteyteen:

    Egna vägar
    Einstein gick sina egna vägar,
    gjorde sina egna val
    och förändrade världen
    Det kan man vi alla göra.

    Ruotsiksi sanotaan muistaakseni myös näin: Den som går egna vägar, måste stå på egna ben.

    VastaaPoista
  8. No jos kehujen lisäksi tulee haukkuja tylyyn sävyyn, niin kyllähän se on sen merkki, että on onnistunut blogissaan erinomaisesti. Tylyjä haukkuja saa kun kirjoittaa merkittävistä asioista siten, että viesti menee perille. Jos kirjoittelee liirumlaarumeita varovasti kenenkään varpaille astumatta, saattaa saada pelkästään kehuja, mutta eipä sellaisilla kirjoituksilla mitään suurempaa merkitystäkään ole.

    Asiallista kritiikkiä kannattaa kuunnella, mutta asiattomat haukut kannattaa ottaa kohteliaisuutena. Haukkujen antaja on selvästi vaikuttunut kirjoituksestasi, mutta ei pysty asiaperustein antamaan kritiikkiä.


    Tyhmä Kyselijä

    VastaaPoista
  9. Ne, jotka vikovat toisen (tässä tapauksessa sinun) itsevarmuutta, ovat itse todennäköisesti jotenkin tyytymättömiä itseensä. Itsevarman ihmisen "maan pinnalle palauttaminen" on katetutta siitä itsevarmuudesta ja siitä, että ei itse voi olla tyytyväinen ja sinut itsensä kanssa.
    Minua on sanottu pelottavaksi. Kävelen selkä suorassa ja katson ihmisiä silmiin. Ei semmoista voi kestää. Lisäksi en hermostu koskaan ja sanon asiat suoraan. Osaan myös ottaa kritiikkiä. Semmoinen ihminen pitää heti polkea maanrakoon. Semmoinen ihminen on pelottava ja jos joku asia pelottaa, siltä pitää puolustautua. Hyökkäys on paras puolustus.
    Älä ota itseesi noista kommenteista, jätä ne omaan arvoonsa ja kohtele kommenttien antajia kuten ystäviä jotka antavat sinulle lahjan. Tämä lahja on se, että niiden kommenttien avulla kärsivällisyytesi kasvaa entisestään.

    VastaaPoista
  10. Lainaan tähän Tommi Helsteinin sanoja: "Toista ihmistä ei voi kohdata, ellei näe häntä. Toisessa ihmisessä olevaa ihmisyyttä ei voi nähdä, ellei näe sitä itsessään. Jokainen meistä on heikko, jokainen on keskeneräinen. Toiset vain ovat sen jo oivaltaneet, toiset eivät."

    Ne ylensä, jotka vikovat toisia ovat niitä, jotka eivät ole oivaltaneet omaa keskeneräisyyttään.

    Christer, ole ylpeä itsestäsi. Olet saanut upean blogin aikaan.

    terv äitiliini

    VastaaPoista
  11. Haluaisin rohkaista sua, vaikka en keksi mitään fiksua sanoa... Tsemppiä joka tapauksessa, ja ota jatkossakin kaikki rakentava kritiikki vastaan, ja ota muu "med en nypa salt". Se näyttää kuuluvan asiaan, että kaikki rohkeat ihmiset saavat tätä, se on kolikon toinen puoli. Pysy vahvana!

    PS Loistavaa, että olet parantanut layouttia!!!!! Sillä on paljon merkitystä monelle ihmiselle.

    VastaaPoista
  12. Ymmärsin viime lauantain kommenttejani lukiessa, nämä jatkavat olemistaan minusta huolimatta.

    Mitähän tuli kirjoitettua... Etiäppäin.

    Tosiaan, kuten todettiin, on hienoa että pystyt ylläpitämään suhdeverkostoa, voisi ehkä jopa sanoa, rakentamaan siltoja.

    Biologi sillanrakentajana :)

    Oma itsetuntoni perustaa kokemukseen, olisin varsin kaunis esimerkki kädentaidon ja älyn pienimuotoisesta synteesista, jollen olisi pahatapainen.

    Hyvä itsetunto, siihen johtaa itsensä ymmärtäminen. Pelkkä 'minä olen minä' ei riitä. Elämä haastaa, silti ei ole pakko olla sosiaalidarwinisti tai muuten luupää?

    Otsikossa on kysymysmerkki, vastaan sekäettä! :)

    VastaaPoista
  13. Ristiristiristi-referenssi, luin tiede-palstalta juttuja, ja karppipalstalta.

    Eikö me kaikki voitais olla kavereita?

    Naurattaa niin paljon, tuskin kykenen kirjoittamaan.

    Kaikki yhdessä?

    Ei kai. Onhan noita kesiä. Ziisus... Turuus?

    Saahan immeinen ehotella...?

    VastaaPoista
  14. Osa tulkitsee itsevarmuuden ylimielisyydeksi. Ylimielisyys yleensä nähdään katteettomana itsensä nostamiseksi muiden yläpuolelle, ja sellaiset on tietysti palautettava maan tasalle. Totuuden torven kohtalo on myös usein kova.

    Ei muuta kuin tulta päin Christer.

    VastaaPoista