sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2012

24 tuntia hiihtoa, hikeä ja Hollywoodia

**
Helmikuussa 2012 ilmestyi Teemu Virtasen uusi kirja "24 tuntia - hiihtoa, hikeä ja Hollywoodia". Aika outo kirja! Voiko hiihdon, hien ja Hollywoodin yhdistää? Kirjan lukeneena voin sanoa, että voi ja kirjan kustantaja Kalle Kotiranta luo tälle ajatukselle pohjaa sijoittamalla Teemun maailmanennätyshiihdon taitavasti kirjan sisäsivuille ja kuljettaa hiihdon myötä meitä läpi Teemun elämän.

Teemu on hyvän kirjan arvoinen. Kaikki eivät takuulla ymmärrä mitä se vaatii ihmiseltä jos hiihtää vähän yli 433 km yhden vuorokauden aikana. Se on muuten teko, joka ei onnistu kuin ihan poikkeukselliselta yksilöltä. Teemu on poikkeuksellinen! Kun hän narsistisesti kehuu naisseikkailuillaan, senkin ällöttävän kuvion lukee suhteellisen vaivattomasti.

Parasta kirjassa on se kun saamme tutustua Teemun ajatusmaailmaan ja jääräpäisyyteen. Lainaan tässä muutamia tyypillisiä kohtia kirjasta:

"Älä katso on ylivoimaisesti tunnetuin televisiojuttuni... Älä katsoa oli helppo ja mukava tehdä. En osannut odottaa siltä oikein mitään. Oli todella hienoa päästä juontamaan tuollaista menestysjuttua. Kun olen katsonut ohjelman uusintoja, alkujaksoissa huomaa, etten ollut koskaan esiintynyt estradijuontajana. Matkan aikana kuitenkin kehityin ja loppupuolella homma oli hanskassa. Vaikka sarja menestyi ja sen varjolla saimme jatkaa, päätti YLE lopulta lakkauttaa sen. YLE koki, ettei se ole heidän profiilinsa mukaista ohjelmaa ja jokin sisäinen vastarinta pakotti tähän päätökseen."

"Hyvästelin Marjon ja sanoin, että jouluna nähdään taas. Joulu tuli ja palasin perinteiselle joululomalle Suomeen, mutta en ottanutkaan yhteyttä häneen. Taas mieleni muuttui ja nälkäisenä etsin jo uutta tyttöä rinnalleni. Miksi olinkin näin typerä ja annoin hyvän tytön mennä menojaan. Marjo varmaan pitää minua todella ääliönä ja syystäkin..."

"Urheilussa eteenpäin meneminen on sinänsä aika selkeää. Harjoittelet ohjelman mukaisesti, toteutat sen, käyt kisoissa, analysoit ne ja jatkat eteenpäin. Työelämässä ja etenkin viihdemaailmassa samat lainalaisuudet eivät päde. Mukaan astuu suhdetoiminta, onni, jota toki tarvitaan urheilussakin ja mieletön puurtaminen, jossa ei lepoa tunneta, kuten urheilussa."

"Mutta minusta tuli maailmanennätysmies ja enemmän kuin sitä, minusta tuli ihminen. Ihminen joka osaa rakastaa. Ihminen, joka osaa arvostaa elämää, vaikka aina se ei ole helppoa. Minusta tuli se minä, jota lapsena en kuvitellut olevankaan. Se minä, joka jaksaa nostaa tulevaisuuden harteilleen ja kiivetä kohti kukkulan huippua aina toisinaan taakseen vilkaisten ja todeten, että tuo kiemurainen polku on antanut elämän kaikkine mausteineen."

Kahdeskymmeneneljäs tunti hiihtoa täyttyy ja Teemu kuulee Radio Suomen aikamerkin. Ennätyskokeen valvojan pilli puhaltaa. Teemu kaatuu lumihankeen ja hullu vuorokausi on ohi! Maassa maatessaan Teemu tajuaa olevansa ihan kuitti. Viimeiset tunnit ovat tehneet tehtävänsä. Näin puhkiväsynyt Teemu ei koskaan ole ollut, mutta eihän hän koskaan ennen olekaan hiihtänyt maailmanennätysvauhtia kokonaisen vuorokauden!

Voin suositella kirjaa kaikille suomalaisille! Hikeä, verta, seksiä, glamouria ja hiihtoa ei ole säästelty. Mahtavia tunnetiloja voi kokea laidasta laitaan, ääliömäisistä ryyppyreissuista ja kohelluksista tavattoman lahjakkaan ja ahkeran ihmisen ajatuksiin.

Lopetan mielelläni tällaiseen rakkauden sävyttämään kohtaan kirjassa:

"Sain nuoruuden ihastukseni omakseni. Siinä toki meni 15 pitkää vuotta ja monta seikkailua rakkauden ohdakeviidakossa, mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Ei tuo yhdessäolo tietysti aina ole ollut ruusuilla tanssimista ja kyllä meilläkin on ollut vaikeita hetkiä sovittaa täysin erilaiset elämämme yhteen. Me molemmat olimme eläneet pitkään yksin vain lyhyitä suhteita takanamme, Sadulla tosin hieman enemmän ja pidempiä yrityksiä, joten yhteiselo oli haastavaa... Kun sitten keväällä 2003 aloitimme vakavan seurustelun, Sadulla oli heti alusta asenne, että joko ollaan tai sitten ei. Hän ei enää halunnut leikkiä. Yritin itse vielä ajatella, että olisin muutaman vuoden vapaampana, mutta onneksi tajusin pitää parisuhteesta kiinni. Ehkä kaikkien epäonnistumisieni jälkeen halusin taistella tästä suhteesta ja olinhan saanut oman unelmatyttöni rinnalleni."

1 kommentti:

  1. Joo. Aika mielenkiintoista luettavaa. Hienoa, että kommentoidaan tällaisia tilityksiä, joita jotkut ihmiset voisivat moittia niiden sisältämien - valtamediassa huonoiksi tuomittujen - valintojen vuoksi.
    Elämä on sangen mutkikas prosessi eikä kukaan ole vielä onnistunut laatimaan ainoata oikeata oikeaoppista oikotietä onneen... Parhaat toivotukset kaikille oman elämänsä oikean reitin etsijöille! Sitä oikeinta reittiä ei vielä kukaan ole onnistunut määrittämään - ellei ihminen ole sitten liittynyt Dojoon - ja jollain ihmeen keinolla onnistunut välttämään poispotkimisen sieltä...

    VastaaPoista