Näytetään tekstit, joissa on tunniste juttuja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juttuja. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, joulukuuta 05, 2011

Ei kapuloita rattaisiin kapuajille

**
Olin kapuajien lehdistötilaisuudessa 4.11.2011. Eilen (4.12.2011) kapuajat palasivat Suomeen.



Kapuajien tavoitteena oli kiivetä Mera Peakille (6462 m) ja kerätä Nepalin luonnon ja ihmisten hyväksi euro jokaisesta metristä huipulle. Koko ryhmän keräystavoite on yhteensä 100 000 euroa. Tavoitteesta on saavutettu yli 82 000 euroa. Keräys jatkuu vuoden 2011 loppuun.

KAPUA kerää varoja kehitysmaiden auttamiseksi kiipeämällä vuorelle. Kapuajat ovat tavallisia ihmisiä, joita yhdistää halu auttaa kehitysmaita ja koetella fyysisiä rajojaan. Matkan aikana ryhmä tutustuu avustuskohteisiin, jonne kerätyt varat kanavoidaan ja kapuaa vuorelle. KAPUA 2011 Nepal -hanke toteutetaan yhteistyössä WWF Suomen ja Väestöliiton kanssa. Järjestöjen yhteishankkeessa Nepalissa yhdistyvät kestävä luonnonvarojen käyttö sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen. Molemmilla järjestöillä on monen vuoden kokemus kehitysyhteistyöstä Nepalissa.

Hyvästä ennakkovalmistautumisesta huolimatta matka koetteli Kapuajien kuntoa. Ennen vuorelle nousua ryhmä tutustui avustuskohteisiin Terain alueella, jonne kerätyt varat kanavoidaan. "Olimme mykistyneitä siitä vieraanvaraisuudesta, mitä saimme osaksemme sekä siitä, miten pienistä asioista voidaan iloita todella paljon", kertoo Katja Luomala.

Tämän jälkeen alkoi vaellus kohti vuorta, joka vaihtui huonojen sääolosuhteiden johdosta 6189 metrin korkeuteen kohoavaan Island Peakiin. Ryhmästä seitsemän saavutti vuoren korkeimman huipun - kaikki kipusivat korkeuksiin, joista voivat olla ylpeitä. "Kapua opetti minulle, mitä porukan positiivinen voima ja yhteisen tekemisen merkitys on. Se voi kantaa jopa 6189 metriä ylös. Olen oppinut, että kaikessa mittakaavassa me tarvitsemme toisiamme. Huiputus oli vain osa tätä matkaa", summaa kiipeilytavoitteensa saavuttanut Nuppu Stenros.

KAPUA-hankkeet syntyivät paraislaisen Suvi Aarnion halusta tehdä jotain konkreettista kehitysmaiden auttamiseksi. Kampanja rakennettiin uudelle ja innovatiiviselle tavalle kerätä varoja ja edistää kehitysyhteistyötä yhdistämällä varojen hankinta "Once in a Lifetime" -matkaan. KAPUA antaa tavallisille ihmisille mahdollisuuden osallistua kansainväliseen avustustyöhön.



Voit lukea kapuajien matkaraportteja tästä:


Lue miten kapuaminen on edistynyt. Varasuunnitelmat otettiin käyttöön, sillä sää ei ole ollut paras mahdollinen.

04.11. Helsinki - Delhi
05.11. Delhi - Katmandu
06.11. Siirtyminen maan etelärajan tuntumaan, Dangin alueelle
07.11. Avustuskohdevierailut, Dang
08.11. Avustuskohdevierailut, Dang
09.11. Chitwanin luonnonpuisto, avustuskohdevierailut
10.11. Avustuskohdevierailut, Chitwan
11.11. Paluu Katmanduun
12.11. Lento Himalajan vuoristoon, Luklaan
13.11. Vaellus alkaa, nousu Thukdingin pienelle teetuvalle 3300m (muuttui varasuunnitelmaksi!)
14.11. Nousu kohti Zhartwa Lan solaa, leiriytyminen sen rinteelle
15.11. Nousu solan juurelle Khari Tengin leiripaikalle 4050 m (jatkuu varasuunnitelman varassa!)
16.11. Chetra Lan solan ylitys (4580m). Laskeutuminen Hinkun laaksoon Thaktorin leiripaikalle 3650m
17.11. Khote, laakson kehittynein kylä 3580m
18.11. Lepopäivä Khotessa (lepopäivää ei vietetty varasuunnitelman takia!)
19.11. Vaellus jatkuu Tangnakin kylään 4300m
20.11. Lepopäivä Tangnakissa
21.11. Khare, viimeinen kylä ennen vuorelle nousua 4850m (Lepopäivä Namze Bazarissa varasuunnitelman takia)
22.11. Khare, valmistautuminen vuorelle nousuun
23.11. Nousu Meran jäätikön reunalle, ensimmäinen leiri 5250m (varasuunnitelma)
24.11. Nousu jäätikölle ja yläleiriin 5800m (lepopäivä)
25.11. Nousu kohti Mera Peakin keskihuippua 6421m, paluu Khareen (varasuunnitelma käytössä)
26.11. Paluu tuttua reittiä Khoteen (ei raporttia)
27.11. Matka jatkuu Chetra Lan solan jurelle 4300m (varasuunnitelma johti vuoren huipulle!)
28.11. Paluu Luklaan (varasuunnitelma)
29.11. Varapäivä (ei raporttia)
30.11. Varapäivä (ei raporttia)
01.12. Paluulento Katmandun vilinään
02.12. Vapaata aikaa Katmandussa, tutustumista kulttuurinähtävyyksiin
03.12. Katmandu-Delhi (ei raporttia)
04.12. Paluu Helsinkiin (ei raporttia)


Minulla oli mahdollisuus käydä kuuntelemassa upeaa hyväntekeväisyysprojektia. Suomesta on lähdössä toistakymmentä suomalaista hyväntekeväisyysmatkalle Nepaliin. Heillä on koossa jo yli 75 000 euroa. Vau!

Tässä KAPUA 2011 Nepal -hankkeessa kerätään varoja Nepalin luonnon ja ihmisten hyväksi. Hanke kulminoituu tänään perjantaina 4.11.2011 alkavaan Nepalin matkaan, jonka aikana ryhmä pääsee tutustumaan avustuskohteisiin, joihin he ovat keränneet varoja, sekä tavoittelemaan maan korkeinta vaellushuippua Mera Peakia. Ryhmän tavoitteena on kerätä 100 000 euroa Nepalin hyväksi, eli aika lähellä tavoitetta ollaan, sanoi KAPUA -koordinaattori Suvi Aarnio (Aidventures Oy).

Kapuajien varainkeruuideat ovat olleet todella kekseliäitä: on leivottu limppuja, virkattu perhosia, kiipeilty, myyty kirpputorilla, jumpattu sekä järjestetty lounaita ja elokuvailtoja. Myös yrityksiltä saatu tuki edesauttaa keräystavoitteen saavuttamista, kertoo Aarnio.

Hankkeen keräämät varat ohjataan WWF:n ja Väestöliiton yhteiseen hankkeeseen Nepalin maaseudulla. Voimakas väestönkasvu ja köyhyys ovat johtaneet lisääntyvään riippuvaisuuteen hauraista ja hupenevista luonnonvaroista. Suojeluasiantuntija Tanja Pirinen (WWF) kertoi esimerkiksi, että metsiensuojeluohjelma on aivan välttämätön koska metsäkato on uhkaamassa Nepalissa. Tehottomat keittoliedet on tarkoitus korvata uudemmila ja tehokkaammilla liesillä, jotka eivät kuluta niin paljon polttopuuta. Huikean mielenkiintoiselta kuulosti biokaasun avulla toimiva voimala yksittäisten perheitten käyttöön!

Pirinen kertoi YK:n juuri ilmestyneestä inhimillisen kehityksen raportista. Siinä todetaan, että naisten heikko yhteiskunnallinen asema vaarantaa luonnonvarojen kestävän käytön samalla kun ympäristöongelmat kohdistuvat rajuimmin juuri naisiin. Hanke edistää kestävää kehitystä esimerkiksi parantamalla naisten tulonansaintakeinoja ja terveydentilaa.

Mahdollisuudesta päättää ja ajoittaa lasten syntymä puhui projektikoordinaattori Sini Karusto (Väestöliitto). Väestönkasvu kuormittaa voimakkaasti ympäristöä ja hallitulla perhesuunnittelulla on myönteisiä vaikutuksia ympäristön tilan lisäksi myös köyhyyden vähentämiseen ja naisten asemaan Nepalissa.

Muun muassa maaseudulla kiertäviä klinikoita tukemalla, kastelualtaita rakentamalla, mikroluotoilla sekä asenteisiin vaikuttavilla kampanjoilla voidaan konkreettisesti vaikuttaa Nepalin tulevaisuuteen. Puhtaasta juomavedestä on huutava pula ja KAPUA -hankkeella pyritäänkin varmistamaan puhtaan juomaveden saatavuus. Arseniikki oli erityinen ongelma juomavedessä.

Hätkähdyttävää oli kuulla miten yleisiä sukupuolitaudit ovat ja erityisesti HIV on lisääntynyt voimakkaasti. Arvioitiin, että 70-100 000 ihmistä sairastaa HIV:iä Nepalissa. Se on ennen kaikkea siirtotyöläisten parissa esiintyvä ongelma. Nepalilaiset käyvät Intiassa töissä ja tuovat mukanaan HIVenen masentavia tuliaisia. Maassa on 15 000 AIDS -orpoa.

Kapuajat ovat keränneet varoja ennen matkaa ja tulevat jatkamaan keräystä palattuaan Suomeen. Jokaisen kapuajan keräystavoite on euro jokaisesta metristä Mera Peakin huipulle, yhteensä siis 6462 euroa. Osallistujat maksavat itse matkakulunsa.

Nettisivuilta www.kapua.fi saadaan lukea lisää tietoa ja ajantasaisia raportteja on tarkoitus tuottaa mukana kulkevan satelliittivastaanottimen avulla.

Lisätietoja KAPUA-hankkeesta saat täältä:

KAPUA-koordinaattori Suvi Aarnio, Aidventures Oy: suvi@kapua.fi, p. 050 440 5534

Lisätietoja WWF:n ja Väestöliiton hankkeesta antaa:

Projektikoordinaattori Sini Karusto: sini.karusto@vaestoliitto.fi p. 040 180 1116

Suojeluasiantuntija Tanja Pirinen: tanja.pirinen@wwf.fi, p. 040 8400058

Jäädään odottamaan ensimmäisiä matkaraportteja!

maanantaina, kesäkuuta 28, 2010

Veteraaniurheilija ruokakaupassa

**
Pääkirjoitukseni Ikiliikkuja -lehdessä nro 3/2010.

Veteraaniurheilija ruokakaupassa
Tänä päivänä tehdessään ruokaostoksia veteraaniurheilija saa varautua melkoiseen seikkailuun. Tulkitessaan ruokien tuoteselosteita, hän saattaa jäädä harmittelemaan, että se kemian peruskurssi jäi sittenkin suorittamatta. Suurennuslasilla lukiessaan noista ftalaateista, natriumglutamaatista, nitraatista, atsoväriaineista ja muista numeroilla varustetuista moderneista E-vitamiineista (elintarvikkeiden lisäaineista, E-koodeista), hän harvemmin saa asioihin selvyyttä pelkältä kansakoulupohjalta. Pyytäessään kauppiaalta opastusta hän saa kuulla, että kauppa on pullollaan vain tutkittuja ja turvallisia tuotteita. Ostokset ovat aina täysin turvallisia vaikka viimeinen myyntipäivä olisikin valovuosien päässä.

Parhaimmat ruokakaupan markkinapaikat ovat silmien ja vikkelien käsien korkeudella. Terveys löytyy kuitenkin usein alahyllyltä ja taaimmaisesta nurkasta. Viisas veteraaniurheilija ottaa mahdollisesti polvisuojukset käyttöön kauppakierroksella, sillä kontata pitää pitkin kivikovia lattioita, jos hamuaa terveellisiä ruoka-aineita kaupasta. Polvisuojuksilla tekee kivuttomia kauppareissuja.

Kaupan kaiuttimista kuuluva mainosviesti edullisista perunasipseistä sekoittaa kokeneenkin veteraanin. Varustuksena onkin syytä olla tehokkaat kuulosuojaimet, näin ei voi mennä harhaan. Ostetaan vain sitä mitä on ostoslistalla. Näin Martatkin opettavat.

Tuoksujen maailma on löytänyt tiensä ruokakauppaan. Kaupan mainostoimisto odottaa ostoryntäystä osastolle missä on aistittavissa tuoreen pullan tuoksu. Mutta veteraaniurheilija pysyy vakaasti valitsemallaan reitillä ja antaa muiden kulkea tuoksujen suuntaan, sillä onhan hänellä tietenkin pyykkipoika nenässä.

Lähestyessään kauppakierroksensa päätöstä, veteraaniurheilija tietää, että mitään ei kannata pistää ostoskoriin kymmenen metrin säteellä kaupan ulosmenokassasta. Lähes niin pitkälle kuin hän kolmella loikalla ylsi viime viikon kansallisissa kisoissa, niin pitkälle ulottuu hänellä kielletty vyöhyke. Sipsit, makeiset, virvoitusjuomat ja tupakat hän viisaasti jättää ostamatta.

Kaupan oviaukossa seistessään veteraaniurheilija saattaa tuumata, pitäisikö hänen ryhtyä vapaaehtoisesti neuvomaan nuoria äitejä ja isiä miten ruokakaupassa tehdään ostoksia. Eräänä päivänä hän vielä toteuttaa aikeensa ja näyttää miten mummo taikka vaari kaupasta löytää vain terveellisiä ruoka-aineita ja mitä apuvälineitä kauppareissulle on tarjolla.

Christer Sundqvist, FT

Muita samantyyppisiä kirjoituksiani:
En ole aina oikeassaJoko sinulla on liikkumattomuustodistus?

Ravinto herättää tunteita

perjantaina, huhtikuuta 16, 2010

MS-potilas hyötyy D-vitamiinista

**
Olen viime aikoina
saanut lukea useita minulle lähetettyjä kertomuksia D-vitamiinin terveyshyödyistä. Saatte nyt lukea yhden tosikertomuksen. Kertomuksen lähettäjä on pyytänyt saada esiintyä nimettömänä. Lukekaa ja hämmästelkää!


Olen 59-vuotias, onnekas MS-diagnoosin vuonna 1997 saanut mies. Mielestäni erittäin onnekas siksi, että vuonna 2008 hölkkäsin kaksi maratonia. Tauti on siis kohdallani todella lievä.

Ensimmäisen kerran minulla epäiltiin demyelinoivaa sairautta (MS) vuoden 1977 keväällä tutkittaessa syytä alaraajojen puutumiseen, heikkouteen ja huimaukseeen.

Oireet kuitenkin häipyivät itsestään ja palasivat vasta huhtikuussa 1997, jolloin tuli näköhäiriö ja oikean jalan puutumisoireita. Magneettikuvassa aivoista löytyi "MS-tautiin sopivia plakkeja, joiden perusteella varma MS-tautidiagnoosi voitiin tehdä".

Tuntui kuin taivas olisi pudonnut. Olin tuossa välissä ehtinyt perustaa perheen, muuttaa Etelä-Suomesta Pohjanmaalle ja harrastaa kovan luokan kuntoilua (6 Kalevan kierrosta). Siitä montusta nouseminen kesti noin seitsemän vuotta. Saadessani diagnoosin olin työttömänä. Kun naiiviuttani menin sanomaan parissa työhaastattelussa MS-diagnoosista, totesin, että mahdollisuudet saada koulutusta vastaavaa työtä heikkenivät huomattavasti. Eli sillä sektorilla suu suppuun.

Lopetin kuntoilun, koska kiellettiin ”rasittamasta itseään liikaa”. Jälleen kerran oireet kuin ihmeen kaupalla kuitenkin hävisivät itsestään eikä lääkitystä (Oxepamia lukuun ottamatta) tarvittu.

Vasta vuonna 2003 tuli seuraava relapsi kasvojen kolmoishermo-oireena. Silloin olin jo oppinut etsimään tietoa Internetistä. Onnekseni myös osaan englantia ja saksaa.

Lukiessani varmaaan tuhansia sivuja kaikkea MS-tautiin liittyvää yhä useammin tulivat vastaan MS-tauti ja ympäristötekijät ja niistä lähinnä pohjoinen–etelä-akseli. Pohjoisessa (Pohjoismaat, Kanada, Amerikan pohjoisvaltiot, Fär-saaret, Suomen litteä Pohjanmaa) tautia on suhteessa muuhun väestöön paljon, etelän maissa vähemmän. Kun tähän vielä lisätään nykyaikainen sisälläolo, aloin ajatella samalla tavoin kuin monet tutkijat: auringon valon ja sen tuottaman D-vitamiinin täytyy olla yksi erittäin merkittävä tekijä MS-taudin puhkeamisessa.

Kelasin elämääni taaksepäin. Vauvana olin sairastanut riisitaudin. Olen syntynyt pimeässä marraskuussa. Olin aina ollut fyysisesti ja henkisesti parhaimmillani syksyllä, olipa kyse urheilusta tai opiskelusta. Silloin D-vitamiinia oli tankattu ilman paitaa uimarannalla ja ulkotöissä. Tautikohtaukset tulivat keväisin, kun D-vitamiinitasot olivat alimmillaan talven jälkeen.

Silloin päätin tehdä omin päin kokeilun. Vuoden 2003 lokakuussa mittautin — kiitos paikallisen viisaan terveyskeskuslääkärin — oman 25(OH)D-arvoni. Se oli 62 nmol. Aloin syödä D-vitamiinia 4000 ky:ä = 100 mikrogrammaa päivässä. Huhtikuussa 2004 arvo oli noussut 100 nmol:iin. Relapsit pysähtyivät toistaiseksi siihen. Söin D-vitamiinia talvella 4000 ky:ä päivässä ja kesällä 2000 ky:ä ja otin aurinkoa aina kun voin. Lokakuussa 2007 mittautin seurannan vuoksi 25(OH)D:ni. Se oli 87. Nostin annoksen 5000 ky:öön. Maaliskuussa 2008 arvo oli 172.

Huhtikuussa 2008 hölkkäsin 12 vuoden tauon jälkeen neljän ja puolen kuukauden harjoittelulla Maskun maratonin. Kiertäessäni Maskun neurologisen kuntoutuskeskuksen neljä kertaa hölkäten tiesin olevani todella onnekas!

Minulla on todettu lievä remittoiva-relapsoiva MS-tauti. Halusin jo silloin kertoa kohtalotovereilleni D-vitamiinista ja sen mahdollisista positiivisista vaikutuksista MS-taudin oireisiin. Omien kokemusteni ja kaiken sen jälkeen lukemani perusteella rohkaisen kaikkia MS-diagnoosin saaneita kokeilemaan seuraavaa:

1. Ala heti ottaa D-vitamiinia 2000 ky:ä päivässä.
2. Mittauta, jos mahdollista, 25(OH)D-arvosi. Jos se on alle 120, nosta annos 4000 ky:öön.
3. Mittauta arvo uudelleen puolen vuoden päästä, ja säädä annosta sen mukaan.

Rohkeutta taisteluusi!

Muita kirjoituksia sairauksista:

lauantaina, helmikuuta 27, 2010

Luet Suomen suosituinta terveysblogia

**
Tuhannet kiitokset saamastani tuesta!

Sisällysluettelo - uusimmat

***
Olen vuosina 2005-2010 julkaissut tuhansia juttuja terveysblogissani. Tässä näet suurimman osan uusimmista kirjoituksista yhdellä silmäyksellä. Vanhimmat kirjoitukseni löydät täältä.

      • Vuonna 2007 ilmestyi 348 kirjoitusta