maanantaina, heinäkuuta 14, 2008

Tervetuloa rasvahysterian syntysijoille

*
Kesälukemista on minulla riittänyt
. Äskettäin (13.7.2008) ilmestyi Ilkka -lehdessä maallikko (?) Anne Puumalan kirjoitus "Rasvahysteria - turhaanko?". Kirjoituksessa Puumala tuo esille tässä vaatimattomassa blogissanikin esillä olleita asioita Valtion ravitsemussuosituksissa olevista epäkohdista. Kansalaisille on vuosikymmeniä toitotettu, että rasvojen syöntiä on syytä välttää, sillä ne jos mitkä ovat vaarallisia. Viesti on mennyt perille tosi hyvin. Kauppojen hyllyiltä saa välillä turhaan etsiä täysrasvaisia elintarvikkeita. Enimmäkseen tarjolla on vähärasvaisia kevyttuotteita. Kuka ottaa vastuun siitä jos osoittautuu, että tämä kevytlinjaus onkin ollut syynä räjähdysmäisesti lisääntyneeseen tyypin 2 diabetekseen ja lihavuuteen?

Puumalan kirjoitus inspiroi minua paneutumaan mahdottoman vaikean aiheen kimppuun, eli miten käsitys rasvojen epäterveellisyydestä sai niin laajan hyväksynnän ykkösleirissä. Leiriajatteluuni ja nykyisten ravitsemussuositustemme ongelmakohtiin voi tutustua esimerkiksi tässä.

Yritän pitää tämän pohdintani sellaisella tasolla, että kaikki sen ymmärtävät. Mitään tarvetta minulla ei ole mustamaalata joitakin tiettyjä ravitsemustahoja tai tiedemiehiä. Kirjoitukseni perustuu monen vuoden aikana tekemiini neutraaleihin havaintoihin rasvahysterian synnystä. Jos minun on pakko jokin muu inspiraatiolähde mainita Puumalan kirjoituksen lisäksi tässä vielä esimerkkejä erinomaisista lukuelämyksistä + inspiraatiohetkistä:

Ilkka Salmenkaita, Varpu Tavi. Laihdu ilman nälkää. Teos, Helsinki, 2005
Saska Tuomasjukka. Strategies for reducing postprandial triacylglycerolemia. Väitöskirja, Turun Yliopisto, 2007
Gary Taubes. Good calories, Bad calories. Alfred A. Knopf, New York, 2007

Perustana nykyiselle käsitykselle, että rasvat (erityisesti eläinperäiset rasvat) ovat kaiken pahan alku ja juuri, pidetään Ancel Keysin olettamusta, että korkea kolesteroli on sydän- ja verisuonitautien synnyssä keskeisellä sijalla. Olettamus kolesterolin tärkeästä roolista on aika helppo omaksua, sillä löytyyhän kolesterolia verisuonten seinämistä suuria määriä. Verisuoniin muodostuu oikein isoja paukamia (plakkeja), joissa on kolesterolia ja kalkkia ihan riesaksi asti. Oli ilmeisen helppoa omaksua sellainen ajatus, että verestä helposti mitattava aine (kolesteroli) voidaan kytkeä vakavaan kansansairauteen. Jälkeenpäin on Keysin 1950-luvulla syntynyttä olettamusta kolesterolin osuudesta hienosäädetty moneen kertaan ja pidetty Keysin selitysmallia aivan liian yksinkertaisena. Ykkösleiri ei kuitenkaan olettamuksen todenperäisyyttä milloinkaan ole kiistänyt. Vaikka pelkkä kolesteroli ei nykytietämyksen mukaan paljoa kerrokaan sydän- ja verisuonitautien riskistä, se ei ole mitenkään vaikuttanut perussanomaan: eläinperäinen rasva on vaarallista.

Samoihin aikoihin Ancel Keysin kanssa teki laajaa tutkimustyötä Kalifornian yliopiston tutkija John Gofman. Hän teki merkittävän työpanoksen radioaktiivisten aineiden (mm. plutonium) parissa, mutta innostui käyttämään ultrasentrifugiaan myös erilaisten rasvojen lajittelemiseen ja erottamiseen. Rasvatutkimukset loivat pohjan nykyiselle käsityksellemme kolesterolista. Tutkija Gofman vähätteli Keysin havaintojen merkittävyyttä niin kauan kuin hän eli (hän kuoli viime vuonna). Gofman tähdensi, että kolesteroli on vain yksi niistä lukuisista rasvoista ja rasvanomaisista aineista, jotka vaikuttavat terveyteemme. Itse asiassa kolesteroli ei ole mikään rasva, vaan oikeastaan alkoholi. Paljon enemmän merkitystä Gofman pani esimerkiksi vapaisiin rasvahappoihin ja triglyserideihin, sillä tässä muodossa rasva kiertää verivirrassa. Tiedossa oli, että veren rasvat liikkuvat erityisten kuljetusproteiinien avulla, jotka Gofmanin aloittamilla kärsivällisillä kokeilla vähitellen saatiin lajiteltua tarkasti. Ancel Keysin riehuessa mielikuvamarkkinoilla ja ankkuroidessa työnsä hedelmiä kauaskantoisin seurauksin, Gofman jatkoi kärsivällistä kuljetusproteiinien lajittelutyötään ja Keysin kritisointia.

Jo 1950-luvulla oli ilmeistä, että sydän- ja verisuonisairauksien syntyyn vaikuttivat erityisesti nämä kuljetusproteiinit, joita ruvettiin kutsumaan lipoproteiineiksi: LDL ("paha kolesteroli"), HDL ("hyvä kolesteroli") ja VLDL (triglyseridien kuljettamiseen erikoistunut lipoproteiini). Miten on mahdollista, että Ancel Keys tuijotti itsensä sokeaksi pelkkään kolesteroliin? Syy on ilmeisesti siinä, että näiden lipoproteiinien erotteluun kyettiin aikanaan vain Gofmanin ultrasentrifugilla. Sittemmin lipoproteiinien erottelu tiheytensä mukaan on kasvanut mittavaksi tutkimuskentäksi ja laitteita löytyy tuhansittain ympäri maailmaa. Samalla tieto on lisännyt tuskaa, sillä aiempi jako LDL, HDL ja VLDL-lipoproteiineihin on mutkistunut huomattavasti. Tätä Ancel Keys ei voinut tietää aikanaan kun hän kehitti otaksumaansa, että kolesteroli on vaarallista sydämelle. Mutta se, että tiedemiehet eivät ole korjanneet hänen virheellisen yksinkertaista käsitystä tästä yhteydestä, voi johtua siitä yksinkertaisesta syystä, että kolesterolia on edelleen helppoa mitata ja siihen löytyy käteviä lääkkeitä (statiineja).

Gofman oli edellä aikaansa, niin kuin nerokkailla tiedemiehillä on tapana olla. Hän huomasi, että LDL-kolesteroli oli koholla niillä potilailla, joilla oli ateroskleroosi (valtimon kovettumatauti) ja diabetes, mutta erittäin harvoin kolesterolilla oli mitään tekemistä asian kanssa. LDL saattoi olla hyvin korkea, mutta kolesteroli matala, näillä sairastuneilla. Tämä kaikki tapahtui siis 1950-luvulla. Nykyään tiedämme enemmän veren rasvoista.

Saska Tuomasjukan väitöskirjasta ja Gary Taubesin kirjasta voimme lukea erinomaisen mielenkiintoisia seikkoja, joiden luulisi horjuttavan nykyistä käsitystämme rasvahysteriasta. Kun me syömme runsaasti hiilihydraatteja, me kasvatamme huomattavasti VLDL:n (triglyseridien) määrää. Gofman huomasi tämän ilmiön kun verinäyte oli sakeana rasvasta (!). Edistyksellisesti ajattelevat biokemistit pitävät tätä triglyseridien korkeaa määrää suurena riskinä sydän- ja verisuonitaudeissa. Gofmanin käsityksen mukaan potilas saattoi vähärasvaisella ja paljon hiilihydraatteja sisältävällä ruokavaliolla kylläkin vähentää LDL-kolesterolin määrää, mutta samalla nousi triglyseridien määrä niin suureksi, että se muodosti uuden sairausriskin. Tässä ollaan siis vielä 1950-luvulla liikkeellä ja täytyy hämmästellä miten hitaasti lääketiede on omaksunut näinä päivinä tämän ajatuksen uudestaan. Ehkä ajatus siitä, että rasva-aineenvaihdunnan häiriötä voi hoitaa menestyksellisesti vähentämällä hiilihydraattien saantia, on niin vieras, että sitä on pidetty vakan alla mahdollisimman pitkään. Tuomasjukan ansioksi on laskettava, että hän raportoi seurauksista välittämättä, että tyydyttyneet rasvat tasaavat triglyseridien huippuja aterioinnin jälkeen. Ja näitä triglyseridejä meidän pitäisi nykytietämyksen mukaan pelätä.

En tiedä, toiko tämä mitään uutta rasvahysterian synnystä. Tarkoituksena oli osoittaa, että Keysin selitysmalli oli liian yksinkertainen ja jos me olisimme kuunnelleet enemmän aikakautemme neroa, John Gofmania, voisi tilanne rasvahysterian suhteen olla huomattavasti leppoisampi. Ehkä useampi lääkäri olisi suositellut sydän- ja verisuonitaudista huolissaan olevalle potilaalleen hiilihydraattia rajoittavaa ruokavaliota rasvoja rajoittavan ruokavalion sijaan.

Mielestäni rasvahysteria on elänyt näiden vaiheiden läpi:
  • Ancel Keys väittää yksinkertaisesti, että sydänsairaudet johtuvat liiallisesta rasvan syönnistä ja sen aiheuttamasta kolesterolin lisääntymisestä
  • Kokonaiskolesterolin yksipuolisesta painottamisesta siirrytään vähitellen omaksumaan käsityksenä se, että keskeistä sydänsairauksien synnyssä on LDL (mahdollisimman alhainen määrä tuo terveyttä), HDL (mahdollisimman korkea) ja triglyseridit (mahdollisimman alhainen)
  • Rasvan yksipuolisesta demonisoinnista siirryttiin vähitellen puhumaan eläin- ja kasvisperäisistä rasvoista. Eläinrasvoille annettiin pahan pojan rooli, kasvirasvoja meidän piti suosia
  • Rasvat totuttiin jakamaan tyydyttyneisiin, yksittäis- ja monityydyttämättömiin. Meidän piti suosia monityydyttämättömiä rasvoja tyydyttyneiden sijaan
  • Sitten tuli aika jolloin pinnalla oli monityydyttämättömät rasvahapot sen mukaan missä kohdin ensimmäinen kaksoissidos sijaitsi. Jos se sijaitsi omega-3-kohdassa se oli parempaa kuin omega-6:ssa
  • Tiedon lisäännyttyä ja asioiden muututtua monimutkaisemmiksi se ei ole paljoa meidän ravitsemussuosituksissamme näkynyt. Edelleen meidän pitää varoa eläinperäisiä rasvoja ja suosia kasvirasvoja
Kommentteja ja selventäviä kysymyksiä saa mielellään tulla. Olen kiinnostunut totuudesta näissä rasva-asioissa. Oletko sinä?

Juotko sinäkin dinosaurusten virtsaa?

#
Tämä kirjoitus on omistettu Jormalle
, joka pitää äskettäisen sauvakävelyjyttuni otsikointia epäonnistuneena. Jorman mielestä siitä saa käsityksen, että olen sauvakävelyä vastaan. Ei pidä paikaansa, minulla ei ole mitään sauvakävelyä vastaan. Kesä ja pienimuotoinen lomailu on tehnyt tehtävänsä minussakin. Olen lukenut kirjoja sieltä kevyemmästä päästä. Tämän juttuni otsikosta saa Jorma mahdollisesti sen käsityksen, että olen täysin pimahtanut. Se on mahdollista. Todennäköisempänä selityksenä oudolle otsikolle pidän kuitenkin kesäloman rentouttavaa vaikutusta. Otsikkoni salaisuus aukenee sille, joka jaksaa tämänkin juttuni lukea läpi.

Ajauduin joitakin aikoja sitten homeopatiaa selvittelemään. Päädyin tähän:

1) Homeopatia toimii. Minulle lähetettiin 43 kpl kertomuksia missä homeopaattinen valmiste oli auttanut erilaisissa sairauksissa. Vaikka löysinkin joitakin näistä tarinoista myöhemmin keskustelukanavilta vähän eri sanakääntein ja voin kuvitella, että jotkut tarinoista olivat keksittyjä, jää päällimmäiseksi viestiksi, että homeopaattisesta valmisteesta on ollut potilaalle hyötyä. Miten paljon tästä hoitovaikutuksesta on selitettävissä homeopaattisen hoidon sinänsä loistavasta ideasta kokonaisvaltaisesta hoitotavasta, se jääköön lukijan oman navan tuijottelun varaan? Hoidossa tavallaan houkutellaan elimistö nujertamaan sairaus itse, kuume koetaan siunaukseksi, laimea hoitoliuos yhdistetään positiiviseen hoitotulokseen. Homeopatia siis toimii, ei kaikkiin sairauksiin, ei ehkä kaikkiin samalla tavalla, mutta hoitovaikutuksiin uskon.

2) Homeopatia ei toimi. Mitä enemmän homeopatiaa tarkastelee länsimaisen tiedemiehen silmin, sitä vakuuttuneemmaksi tulen, että homeopatian hoitotulos ei voi perustua samanlaiseen kemialliseen tai fysikaaliseen mekanismiin kuten useimmat lääkeaineemme. Veden muistista olen lukenut pitkät litaniat ja paljon muitakin kekseliäitä selitysmalleja on tarjottu. Vaikuttaa eksytykseltä.

Olen nyt kesälomallani jatkanut lukuelämysten keräämistä aiheesta "Veden muisti". Vannoutuneelle homeopatian vastustajalle tämä kirjoitukseni lienee se viimeinen naula siinä arkussa, joka haudataan lopullisesti "huuhaa"-tiedon syviin multiin. Innokkaan homeopatian suosijan usko ei todennäköisesti millään tavalla horju. Onhan jälkimmäisellä laaja tiedemiesporukka INSERM:in valtiollisessa tiedelaitoksessa Ranskassa tekemässä näitä kokeita mm. homeopatian tieteellisen taustan selvittämiseksi. Mitä on saatu aikaiseksi?

Moni meistä on jo unohtanut erikoislaatuisen episodin tiedemaailmassa. Kesäkuussa vuonna 1988 tiedelehti Nature yllättäen julkaisi Jacques Benvenisten ja työryhmän artikkelin "Human Basophile Triggered by Dilute Antiserum against IgE" (Hyvin laimea immunoglobuliini E:n vasta-aine aiheuttaa reaktion ihmisen basofiilisissä valkosoluissa) . Jo otsikko on asiaa tunteville sensaatiomainen ja sisältö on vielä radikaalimpi, tosin koesarja osoittautuikin jälkeen päin väärennökseksi.

Tohtori Benvenisten artikkelin mukaan he onnistuivat koetilanteessa vähentämään basofiilisissä valkosoluissa olevien erityisten jyvästen määrää altistamalla nämä solut erivahvuisille vasta-aine-liuoksille. Immunoglobuliini-E vasta-aineita laimennettiin homeopaattisesti (laimennussuhteet vaihtelivat 2-10, jopa 10-120 -kertaisiksi). Laimeimmissa IgE-liuoksissa ei teoriassa enää ollut laisinkaan IgE -molekyylejä jäljellä. Kun Benvenisten kokeessa tällainen erittäin laimea liuos annettiin valkosoluviljelmille, se yllättäen toimi allergeeneinä, eli sai aikaiseksi allergisen reaktion, joka näkyi basofiilisten valkosolujen jyvästen menetyksenä. Homeopaattisten liuosten toimivuus oli siis todistettu!

Tämä löi tietenkin tiedeyhteisön ällikällä. Olihan nyt ihan vakavasti otettava tiedemies onnistunut osoittamaan homeopaattisen laimean liuoksen toimivuuden koetilanteessa. Lähes pelkkää vettä sisältävä liuos aiheutti allergisen reaktion. Oliko tässä todistettu, että vedellä on muisti? Muistiko vesi, että siinä oli alussa (ennen laimennusta) ollut IgE-molekyylejä?

Benvenisten koe toistettiin eri laboratorioissa ja tulos oli aika tyly: ei toimi! Viisi vuotta Benvenisten artikkelin ilmestymisen jälkeen Lontoon yliopiston farmakologian osasto sai julkaisuluvan samaisessa Nature -lehdessä laajoille koesarjoilleen: "Human basophil degranulation is not triggered by very dilute antiserum against human IgE" (Ihmisen basofiilisissä valkosoluissa ei tapahdu erityisten jyvästen häviämistä kun niille annetaan hyvin laimeaa IgE -vasta-ainetta). Lisäksi kävi ilmi, että tohtori Benveniste oli kytköksissä homeopatiaa edistäviin ryhmittymiin ja koesarja suoritettiin Boironin kaupungin homeopaattisessa laboratoriossa. Koesarjassa ilmenneet myönteiset tulokset on helposti selitettävissä sillä, että tohtori Benveniste oli osakkaana yrityksessä, joka kaupitteli homeopaattisia valmisteita. Koejärjestelyissä ja tulosten tulkinnassa oli lisäksi useita puutteita. Kaiken huipuksi tohtori Benveniste kieltäytyi toistamasta koesarjaansa ("älä toista sellaista koetta, joka kerran on onnistunut").

Luulisi tällaisen paljastuneen vilpin vaimentavan tiedemiehen intoa etsiä uusia ratkaisuja veden muistille. Tohtori Benveniste oli kuitenkin päättänyt yllättää tiedemiehet vielä kerran. Tosin mikään tiedelehti ei tietääkseni ole julkaissut näitä kohta selostamiani fantasiajuttuja.

Yhdeksän vuotta Nature -lehdessä julkaistun vilpin jälkeen tohtori Benveniste pistää vielä paremmaksi: Molekyylin jättämä muistijälki ei ainoastaan rajoitu veteen (veden muisti) vaan muistijälki säilyy myös ilmassa, jopa tietokoneverkoissa! Tohtori Benveniste kehitti omalaatuisen homeopaattisen fantasian, jossa todellakin tietokoneverkostot näyttelevät tärkeää roolia. Istahda tiukasti tuoliin ja lue tämä jatkotarina:

Tohtori Benvenisten mikro-makrokosmisessa teoriassa on onnistuttu yhdistämään mustat aukot avaruudessa ja valkoiset aukot vedessä! Juttu on julkaistu "satukirjassa" Theory of High Dilutions and Experimental Aspects. Kirjan on julkaissut minulle tuntematon Polytechnica kirjankustantamo. Professori Claude Hennionin mukaan kirja on eksytystä alusta loppuun. Professori Georges Charpak, vuoden 1992 Nobelin fysiikan palkinnon saajaehdokas, toteaa kirjasta, että jos tämä on totta, silloin meillä on yhdeksän vuoden odottelun jälkeen (Benvenisten edellinen vilppikirjoitus) mahdollisuus todistaa tieteen suurinta edistysaskelta kautta aikojen. Ironia sikseen, nyt on aika sukeltaa Benvenisten ihmeelliseen maailmaan ja vähitellen myös saada jotain tolkkua erikoiseen otsikkooni (Jorma, lukuinnostuksesi palkitaan pian!).

Tohtori Benvenisten mukaan homeopaattisilla laimennuksilla saadaan vähitellen vaikuttava aine vähenemään siinä määrin, että ainetta lopulta ei ole yhtään olemassa. Tämän me ymmärrämme. Mutta nyt tulee Benvenisten yllätys: Vaikka aine kokonaan häviää laimennetusta liuksesta, se jättää jälkeensä valkoisen aukon vesiliuokseen. Tarkoilla instrumenteilla on tulevaisuudessa ehkä mahdollista jopa todistaa näiden valkoisten aukkojen olemassaolo. Tällä hetkellä se on toki mahdotonta. Tässä valkoisessa aukossa on kuitenkin muistijälki vaikuttavasta aineesta. Vähän niin kuin avaruuden musta aukko on muistijälki suurten tähtien räjähdettyä kauan, kauan sitten. Valkoiset aukot liittyvät tohtori Benvenisten mukaan ihmisen terveyteen sillä tavalla, että ihmiselimistö muodostaa näitä valkoisia aukkoja vereen! Kohoamalla fantasiatasollaan aivan äärimmäisyyksiin, tohtori Benveniste häpeämättä esittää "teoriansa" valkoisten aukkojen käyttämisestä homeopaattisiin hoitomenetelmiin ja näin ihminen tervehtyy! Benveniste esittää ilmeisesti vakavissaan (?), että nämä valkoiset aukot veressä voitaisiin erityisellä laitteella (jonka valmistuksesta hän on vastuussa?) todentaa ja lähettää tieto tästä tietoverkkojen avulla hoitavalle homeopaatille. Aukon muoto olisi riippuvainen vaikuttavasta aineesta tai tässä tapauksessa aiheutuneesta sairaustilasta. Vertailemalla aukon kokoa ja muotoa, voitaisiin löytää oikea homeopaattinen lääke. Fantasianappulat kaakossa, Benveniste spekuloi mahdollisuudella siirtää verestä luettu "aukkotieto" puhtaaseen veteen. Veteen joutuessaan tämä aukkotieto aktivoituisi ja tulisi dynaamiseksi. Huomaatteko nyt miten nerokas menetelmä tämä olisi? Benveniste katsoisi "koneellaan" potilaan verestä näitä valkoisia aukkoja, siirtäisi aukkotiedon puhtaaseen veteen ja sitten ottamalla tämä dynaamista tietoa tihkuva vesi, potilas paranisi. Kallista tämä varmaan olisi ja Benveniste eläisi onnellisena ja rikkaana elämänsä loppuun asti!

Sanomattakin on selvää, että näitä Benvenisten uusimpia valkoisen aukon teorioita on hämmästelty ja vieläpä tutkittukin eri puolilla maailmaa. Professori Georges Charpak on fysiikan laboratoriossaan epätoivoisesti etsinyt näitä valkoisia aukkoja. Ei ole löytynyt. Hän on todennut tästä Benvenisten viimeisimmästä fantasiasta seuraavasti: "Veden muistista puhuminen on tekemässä suuresta yleisöstä kretiinejä". (Kretiini on vajaaälyinen ihminen).

Nyt, Jorma, paljastan vihdoinkin tuon dinosauruksen virtsaa koskevan salaisuuden. Jos tämä Benvenisten fantasia valkoisista aukoista olisi totta, silloin muistijälkenä kiertää maapallolla kauan, kauan sitten sukupuuttoon kuolleen dinosauruksen virtsamolekyylejä! Maapallon synnystä lähtien vesi on jatkanut kiertokulkuaan. Dinosauruksen virtsaa on haihtunut ilmaan suuria määriä ja sitä tulee sateen muodossa uudestaan alas maapallon pinnalle. Virtsa on tietenkin vuosimiljoonien saatossa laimentunut valtavasti, mutta Benvenisten laitteella voisimme varmaan löytää sieltä dinosauruksen virtsan jättämän aukon. Juotko sinäkin dinosaurusten virtsaa?

Lähde: Jean-Marie Abgrall. HEALING OR STEALING? Medical Charlatans in the New Age. Algora Publishing, New York, ISBN: 1-892941-51-1, 2001

torstaina, heinäkuuta 10, 2008

Doping- ja lääkeaineita myydään Suomessa järjestäytyneen rikollisuuden kautta

**
Poliisi on ahkeroinut Joensuun ympäristössä
. Siellä on löytynyt järjestäytynyt rikollisryhmä, jonka epäillään välittäneen suuria määriä huumaavia lääke- ja dopingaineita pääasiassa Joensuuhun ja lähikuntiin. Osa aineista on kulkeutunut myös Etelä-Suomeen.

Urheilussa kiellettyjen aineiden ja lääkkeiden hankintareitit ovat tälle rikollisuudelle tyypilliset:
  • aineita kerättiin ihmisiltä, joilla oli lääkkeille laillinen resepti
  • apteekeista ja jäteasemalta (!) varastettiin lääkkeitä
  • dopingaineita hankittiin pääasiassa internetin kautta ulkomailta
  • jonkin verran dopingaineita saatiin välitettäväksi myös lääkärien määräämillä resepteillä
Yksi epäillyistä oli syyllistynyt pienimuotoiseen dopingaineiden valmistukseen. Häneltä takavarikoitiin kapseleiden valmistuslaitteita. Poliisi pääsi rikoskokonaisuuden jäljille omien tutkimustensa avulla. Epäiltyjä rikoksia on tutkittu aktiivisesti viime syksystä lähtien. Kiinniotot alkoivat toukokuussa 2008. Epäiltyjä on kaikkiaan noin 30.

Miettikääpä tätä:
  • Suomessa on noin 10 000 dopingaineiden väärinkäyttäjää!
  • Dopinginkäyttäjän arvioidaan kuluttavan aineisiinsa noin 1000 euroa vuodessa.
  • Järjestäytynyt rikollisuus ei jätä tätä arviolta 10 miljoonan euron vuotuista rikollista markkina-aluetta harrastelijoille vaan ottaa kaupan haltuunsa.
  • Laittomilla markkinoilla on runsaasti väärennettyjä valmisteita, jotka muodostavat erittäin suuren terveysriskin.
  • Internetin kautta tilataan yhä enemmän dopingvalmisteita.
  • Internetsivuilla esiintyy ilmoituksia, joissa annetaan ostajalle takuu tullin varalta, että jos aineet jäävät kiinni tullin haaviin tarkistuksissa, toimittaja lupaa lähettää ilmaiseksi vastaavan tuote-erän!
  • Dopingaineita levitetään erityisen häikäilemättömällä tavalla.
Lähde: Mediuutiset, 10.7.2008

keskiviikkona, heinäkuuta 09, 2008

Sukukalleudet vaarassa pyöräillessä

**
Pyöräily on erinomainen kuntoilumuoto
. Se voi kuitenkin aiheuttaa miehelle terveyshaittoja. Pyöräilyn vaaroista puhui äskettäin urologisen kirurgian konsultti Vinod Nargund Lontoosta. Vääränlainen polkupyörä ja huono pyöräilytekniikka aiheuttaa miehille erektio-ongelmia, sukupuolialueen tunnottomuutta, aristusta nivusiin sekä ihovaurioita.

Selitys löytyy pyörän satulasta, joka painaa hermoja ja verisuonia erittäin herkällä alueella ja voi aiheuttaa erektiovaikeuksia. Jalkovälin hiki, talirauhaset ja karvatupet ovat otollinen kasvualusta infektioille. Pyöräilyn on myös todettu muuttavan sperman laatua lantion lämpenemisen takia, mutta sen ei ole kuitenkaan kiistatta osoitettu aiheuttavan hedelmättömyyttä.

Nargund toteaa erityisesti maastopyöräilijöiden olevan alttiita vaivoille. Tutkimusten mukaan maastopyöräilijöillä on enemmän poikkeavuuksia kiveksissä kuin maantiepyöräilijöillä. Yleisimmät pyöräilyvammat ovat hankaumia, mustelmia ja iho-ongelmia. Tunnottomuutta on yli 60 prosentilla tutkimuksiin osallistuneista miehistä. Tunnottomuus ja erektiovaikeudet ovat sitä todennäköisempiä, mitä säännöllisemmin ja pidempiä matkoja pyöräillään.

Ongelmien välttämiseksi pitkillä ja raskailla pyörämatkoilla kannattaa pitää taukoja. Myös sopivan pyörän ja varusteiden valinta on tärkeää. Paljon pyöräilevälle satulan sopivuus on erityisen tärkeää. Satulan kaltevuus etu- ja takasuunnassa on säädettävä polkijalle sopivaksi. Pehmusteet satulassa ja pyöräilyhousuissa auttavat. Polkijan tulee myös osata laskea painoaan polkimille oikein.

Nargundin lisäksi asiaa on tutkinut kohtalaisen harva tutkija. Tässä muutamia lukuvinkkejä, joista selviää erityisesti satulan tärkeä rooli sukukalleuksien säilymisessä:

Breda G, Piazza N, Bernardi V, Lunardon E, Caruso A. Development of a new geometric bicycle saddle for the maintenance of genital-perineal vascular perfusion. J Sex Med 2 (5): 605-611, 2005 (laadukas satula vähensi verenkiertohäiriöitä alapäässä)

Cohen JD, Gross MT. Effect of bicycle racing saddle design on transcutaneous penile oxygen pressure. J Sports Med Phys Fitness 45 (3): 409-418, 2005 (ei löytynyt oikein mitään sopivaa pyöränsatulaa joka olisi helpottanut ihon läpi tapahtuvaa hapen kulkeutumista siinä tärkeässä elimessä jalkojen välissä. Tutkijat varoittavat erektiovaikeuksien voivan johtua huonosta satulasta)

Schwarzer U, Sommer F, Klotz T, Cremer C, Engelmann U. Cycling and penile oxygen pressure: the type of saddle matters. Eur Urol 41 (2): 139-143, 2002 (alapään tunnottomuus ja sukupuolielämän häiriöt voivat johtua epäsopivasta pyörän satulasta. Vaikeus saavuttaa erektio voi johtua pyöräilyharrastuksesta)

Schrader SM, Breitenstein MJ, Clark JC, Lowe BD, Turner TW. Nocturnal penile tumescence and rigidity testing in bicycling patrol officers. J Androl 23 (6): 927-934, 2002 (Todettiin, että yölliset erektiot vähenivät sellaisilla poliiseilla, jotka tekivät paljon pyöräilykeikkoja)

Lähde: Tohtori.fi, 9.7.2008

torstaina, heinäkuuta 03, 2008

Dementiahiihto testattu Englannissa

*
Birminghamissa on tutkittu
sauvakävelyn ihanuuksia. Täällä päin Suomea sauvakävelyä kutsutaan dementiahiihdoksi, sillä sauvat on kyllä muistettu ottaa mukaan lenkille, mutta sukset ovat unohtuneet.

Seitsemän ahkeraa maastossa liikkujaa kävellytettiin hetken mielijohteesta muutaman päivän välein yhden tunnin verran juoksumatolla. He kävelivät ensin ihan normaalisti ja toisen suorituksen aikana he käyttivät kävelysauvoja. Matto oli kallistettu 5 % kulmaan, ja maton nopeudeksi vakioitiin 55-65 % kävelijän maksimisykkeestä.

Kävelijät arvioivat miten raskaalta kävely vaikutti erityisellä kuormittuvuus-asteikolla (RPE-asteikolla) 10 minuutin välein, ja hapenkulutusta mitattiin koko ajan. Sauvakävelyn aikana hapenkulutus oli merkittävästi suurempaa kuin käveltäessä ilman sauvoja. Vaikka liikunta sauvojen kanssa oli siis fyysisesti raskaampaa, oli yllättävää, etteivät kävelijät kokeneet rasittuvansa sauvakävelyn aikana yhtään enempää kuin ilman sauvoja. Eikä tässä vielä kaikki! Vielä hämmästyttävämpää oli, että tavallisen, sauvattoman kävelyn jälkeen testihenkilöt arvioivat olevansa väsyneempiä kuin sauvoilla kävelyn jälkeen.

Tutkijat ovat ilmeisesti päässeet jyvälle dementiahiihdon salaisuuksista. Sauvat sekoittavat pään! Tutkijoiden mielestä kävelysauvat tarjoavat psykologista hyötyä ylämäkikävelyssä, vaikka ne tosiasiassa aiheuttavatkin fyysistä rasitusta.

Ylös, ulos ja sauvakävelylenkille! Muistatko minne jätit sauvat?

Lähde: Duncan MJ, Lyons M. The effect of hiking poles on oxygen uptake, perceived exertion and mood state during a one hour uphill walk. JEPonline 11 (3): 20-25, 2008

Missä suomalaistuotteessa on eniten moderneja E-vitamiineja?




###
Kommentointi on vilkasta!

Iltalehden toimittaja Markku Haapio on taas ahkeroinut. Lukekaa tänään ( 3.7.2008) ilmestynyt juttu!

Kilpailu on päättynyt. Voiton vei Juho! Hän on saanut voittopaketin kotiinsa. Onneksi olkoon!
Eniten moderneja E-vitamiineja oli kotimaisen FinnSweet -yrityksen makeissekoituksessa. Siinä oli peräti 32 kpl E-koodeja! Kauhean hyvä suoritus.

Alunperin kirjoitettu 4.5.2008, lisäyksiä tuli TOP TEN-listalle eniten 5.5.-11.5.2008. Naurut houkutteli esiin Leaf:in kirje, KIITOS! En ole pitkään aikaan nauranut näin makeasti jopa terveysvaikutteisia ainesosia korostavan kirjeen johdosta. Ovatkohan Leaf:in kuluttajapalvelusta vastaavat todellakin aikuisen oikeasti sitä mieltä, että terveyttä hoidetaan syömällä karkkia? Lopetin jo nauramisen, kohta itken...

TOP TEN listalla olevat yritykset olivat kovin haluttomia kommentoimaan tuotteitaan. Listan kärkisijoitusta ilmeisesti hävetään. Pitkän odottelun jälkeen sain tällaisia kummallisia lähes samansisältöisiä vastauksia Runebergin Makeistukusta ja FinnSweet Oy:ltä:


Makeissekoitus 500 g on eri valmistajien tuotteista koostettu sekoitus, jonka koostumus eräkohtaisesti vaihtelee jonkun verran. Etiketin ainesosaluettelot päivitetään joka kerta vastaamaan sisältöä. Huomioitavaa on, että yksittäinen makeinen ei sisällä kaikkia ainesosaluettelon E-koodeja. Makeissekoituksessa on noin 40 erilaista makeista, joista koostuu ainesosaluettelon pitkä E-koodilista. Ystävällisin terveisin FinnSweet Oy Minna Saario

Yllätyspussi on eri valmistajien tuotteista koostettu sekoitus joka koostumus eräkohtaisesti vaihtelee jonkun verran. Etiketin ainesosaluettelot päivitetään joka kerta vastaamaan sisältöä. Tästä johtuen yleisen ainesosaluettelon koostaminen tästä tuotteesta ei ole mahdollista. Ystävällisin terveisin, Runebergin Makeistukku Oy, Jan Nylund

Pitkä odottelu palkittiin 26.5.2008 kun Leaf:in kuluttajapalvelusta tuli kaipaamani selvitys makeispussin lisäaineiden tarpeellisuudesta. Leafissä lisäaineet ovat muuttuneet jopa terveysvaikutteisiksi ainesosiksi:

Kaikki E-koodin saaneiden lisäaineiden turvallisuus on tarkoin testattu ennen kuin ne hyväksytään käyttöön. E-koodiluokituksen ovat saanet monet keskeiset makeisten rakenteeseen ja makuun vaikuttavat aineet. Makeutusaineena käytetty ksylitoli (E967) vaikuttaa kiistatta positiivisesti suun ja korvien terveyteen. Lisäksi esimerkiksi arabikumi (E414) on keskeinen luonnontuote pastillivalmistuksessa, jota saattaa olla jopa puolet pastillin painosta. Lääkehiili (E153) värjää salmiakin tummaksi, omenahappo (E269) tuo esiin hedelmämaut ja mehiläisvaha (E901) ja karnaubavaha (E903) antavat makeiselle kauniin kiiltävän pinnan. Kun koodit avataan ja luetellaan niiden omilla nimillä, lisäaineiden huomataan usein olevan hyödyllisiä, jopa terveysvaikutteisia ainesosia.

Lauantai-pussi on sekoitepussi, jossa on hyvin monen tyyppisiä ja eri teknologoilla valmistettuja makeisia. Pienemmässä 120 g painavassa pussissa on mukana mm. tikkari, karkkiaski, ksylitolipurukumi, erilaisia vaahto- ja viinikumimakeisia, suklaatoffeeta, salmiakkia ja lakritsia. Pussin monipuolisuudesta johtuen, myös lisäaineiksi luokiteltavien ainesten määrä on suhteellisen korkea. Lauantai-pussin lisäaineiden joukossa ei ole yhtäkään säilöntäainetta, vaan lisäaineiden käyttö liittyy makeisten makuun, ulkonäköön ja koostumukseen.

Alussa esiintynyt Trube-tuotteiden ylivalta murtui. Trube-tuotteet pääsivät Iltalehteen, jonka toimittaja Markku Haapio kirjoitti 9.5.2008 jutun "Äideistä parhaimmalle 28 lisäainetta?"

Ruotsissa oli käynnissä
sama kilpailu. Tarkoitus oli löytää se ruotsalaistuote, jossa oli eniten niitä moderneja E-vitamiineja. Voittajaksi tuli Ruotsissa: Rydbergs lätta skagenröra (22 kpl E-koodeja) Bläh, usch så grymt! Saako tätä tuotetta Suomesta? Skagenröra on äärettömän epäterveellinen tuote, joka taatusti jää minulta ostamatta ja varsinkin syömättä. Skagenröra sisältää mätiä ja katkarapuja majoneesikastikkeessa.

Ruotsalaisen kilpailun lähde: Hacke snackar, 21.4.2008


Suomalainen TOP TEN Lista

Eniten moderneja E-vitamiineja

  1. Makeissekoitus (Finnsweet Oy), 32 kpl modernia E-vitamiinia (E100, E102, E104, E110, E120, E122, E123, E124, E129, E131, E132, E153, E133, E141, E150, E150d, E153, E160a, E160c, E160e, E163, E171, E270, E296, E297, E322, E325, E330, E331, E334, E335, E471) Ehdotti: Juho (melkoinen sekoitus koodeja!)

  2. Lauantai-Pussi (Leaf Oy), 29 kpl modernia E-vitamiinia (E100, E101, E120, E132, E141, E150d, E153, E160a, E160c, E160e, E162, E171, E270, E296, E322, E325, E330, E331, E334, E414, E420, E422, E471, E510, E901, E903, E904, E950, E967) Ehdotti: Åke (lapsuusajan karamellimaailmaa muistellen)

  3. Yllätyspussi (Runebergin Makeistukku Oy), 29 kpl modernia E-vitamiinia (E100, E102, E104, E110, E120, E122, E123, E124, E129, E131, E132, E141, E150, E153, E160a, E160c, E160e, E163, E171, E270, E296, E297, E300, E322, E325, E331, E334, E335, E471) Ehdotti: Flikka (hieno ehdotus!)

  4. Romance-kakku (Trube tuotteet), 28 kpl modernia E-vitamiinia (E160a, E162, E202, E281, E296, E322, E327, E330, E331, E333, E404, E410, E413, E420, E420ii, E422, E440, E447, E450, E463, E471, E472b, E472e, E475, E500, E509, E1414, E1422) Ehdotti: _t_ (huippujuttu, ruotsalaiset on murskattu!)

  5. Tacostick (Myllyn Paras), 27 kpl modernia E-vitamiinia ( E150c, E171, E251, E270, E300, E304, E322, E330, E331, E341, E415, E450, E471, E472a, E481, E500, E503, E551, E621, E627, E631, E1414, E1420, E1442, E1450, E1518) Ehdotti: Anne

  6. Marsipaanikakku äidille (Trube tuotteet), 24 kpl modernia E-vitamiinia (E100, E104, E141, E160a, E202, E220, E306, E304, E322, E330, E333, E401, E420, E420ii, E440, E450, E463, E471, E472b, E472e, E475, E500, E1103, E1442) Ehdotti: Aki (hyvä Aki, ruotsalaiset voitettiin!)

  7. Mansikkakakku äidille (Trube tuotteet), 24 kpl modernia E-vitamiinia (E120, E160a, E172, E202, E220, E296, E322, E327, E330, E331, E333, E407, E413, E420ii, E440, E450, E463, E471, E472b, E472e, E475, E500, E509, E1442) Ehdotti: Seija-täti (hieno ehdotus, anteeksi kaikki äidit!)

  8. Kinkkuvoileipäkakku (Satukonditoria), 23 kpl modernia E-vitamiinia (E150c, E160a, E170, E202, E211, E250, E300, E301, E325, E326, E330, E341, E407, E410, E412, E415, E440, E450, E451, E471, E472e, E481, E575) Ehdotti: Aki

  9. Pecanpähkinä tourbi (Europicnic), 22 kpl modernia E-vitamiinia (E150c, E160aii, E171, E202, E300, E304, E307, E322, E330, E341ii, E407, E415, E435, E401, E450iii, E460, E466, E471, E472a, E472b, E472e, E575) Ehdotti: Aki

  10. Poro-sieni sandwich (Atria), 22 kpl modernia E-vitamiinia (E150a, E160a, E170, E202, E211, E223, E250, E270, E316, E325, E330, E331, E341, E415, E450, E452, E471e, E472e, E481e, E509, E621, E954) Ehdotti: Braine


    Listan tuntumassa:


  11. Käpykakku (Satukonditoria), 21 kpl modernia E-vitamiinia (E100, E104, E120, E127, E131, E141, E150c, E160e, E202, E211, E220, E330, E333, E401, E410, E420, E440, E450, E471, E475, E500) Ehdotti: StarSol

  12. Kevätjuhlakakku (Fazer Oy), 20 kpl modernia E-vitamiinia (E104, E120, E133, E141, E160a, E202, E211, E330, E339, E401, E420, E440, E450, E463, E471, E472a, E472b, E475, E500, E516) Ehdotti: Ankka

  13. Jenkki Bubble-Mix pussi (Leaf Oy), 19 kpl modernia E-vitamiinia (E104, E132, E171, E210, E296, E300, E321, E322, E330, E341, E414, E420, E421, E901, E903, E904, E950, E965, E967) Ehdotti: Laura (kiitos yhteistyöstä!)

  14. Re-Mix Choko karkkipussi (CloettaFazer Oy) 18 kpl modernia E-vitamiinia (E120, E150b, E150c, E153, E160a, E171, E270, E322, E325, E330, E331, E414, E420, E422, E440, E901, E903, E904) Ehdotti: Sami Uusitalo (monipuolista naposteltavaa?)

  15. Pitkä wiener (Uudenmaan Herkku), 17 kpl modernia E-vitamiinia (E160a, E162, E202, E322, E327, E330, E331, E333, E401, E404, E407, E440, E452, E471, E482, E1414, E1442) Ehdotti: Reijo(klassinen tuote!)

  16. Texaspitko (Fazer Leipomot) 17 kpl modernia E-vitamiinia (E160a, E171, E202, E330, E339, E401, E404, E435, E450, E471, E472a, E472b, E472c, E472e, E481, E516, E1414) Ehdotti: Anonyymi

  17. Vadelmavalkosuklaa -juustokakku (Europicnic) 16 kpl modernia E-vitamiinia (E101, E160a, E171, E202, E211, E221, E223, E322, E330, E331, E341, E410, E415, E440, E471, E1520) Ehdotti: Seija-täti (Huomio! Pakastettu tuote)

keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2008

Söimme viime vuonna enemmän lihaa ja kasviksia

**
Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen
Tiken vuotta 2007 koskeva ravintotase on ilmestynyt. Tike laatii vuosittain yhteenvedon Suomen tärkeimpien elintarvikeryhmien tuotannosta, kotimaisesta käytöstä ja kulutuksesta. Ravintotaseeseen kuuluu 11 ruoka-aineryhmää sekä juomat. Ravintotase laaditaan YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO:n jaottelun mukaisesti.

Mitä siitä selvisi? Syömmekö terveellisemmin?

Myönteistä
Suomalainen söi viime vuonna lihaa keskimäärin reilut 76 kiloa. Määrä oli yhteensä 2,6 kiloa suurempi kuin vuonna 2006. Eniten kasvoi siipikarjanlihan kulutus, joka nousi miltei kaksi kiloa, peräti 12 prosenttia. Sianlihan kulutus nousi 0,6 kiloa ja naudanlihan 0,2 kiloa. Eniten suomalaiset syövät sianlihaa, jota kuluu miltei 35 kiloa per henki. Naudanlihaa kului viime vuonna henkeä kohti 18,7 ja siipikarjanlihaa 17,6 kiloa.

Myös vihanneksia ja hedelmiä syötiin edellisvuotta enemmän. Vihannesten kulutus kasvoi vajaa kuusi prosenttia ja hedelmien kulutus noin seitsemän prosenttia edellisvuodesta. Tuoreiden vihannesten suosio lisääntyi kolmisen kiloa edellisvuodesta. Vuoteen 2005 verrattuna viime vuoden kulutus oli kuitenkin vain reilun kilon verran suurempaa. Kaikkiaan vuonna 2007 vihanneksia kulutettiin henkeä kohti liki 69 kiloa, kun mukaan lasketaan myös pakasteet ja säilykkeet.

Myös tuoreiden hedelmien kulutus lisääntyi. Sitrushedelmien kulutus nousi kilon edellisvuodesta, liki 14 kiloon henkeä kohti. Kaikkiaan tuoreita hedelmiä syötiin yli 36 kiloa per henki, 2,3 kiloa aiempaa enemmän. Myös hedelmäsäilykkeitä kului liki kilo edellisvuotta enemmän, 6,2 kiloa henkeä kohti. Hedelmämehujen kulutus sen sijaan laski jo toista vuotta peräkkäin.

Maitotuotteista osuu silmään iloisena asiana jogurtin kulutuksen nousu, joka jatkui jo viidettä vuotta peräkkäin. Sen kulutus oli viime vuonna jo 21,6 litraa henkeä kohti, 7,5 prosenttia edellisvuotta enemmän. Tässä ei ole jogurttilaatuja eroteltu. Viisautta on syödä täysrasvaista luonnonjogurttia. Kermaa kulutettiin viime vuonna 6,8 litraa, mikä on 4,5 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Rukiin kulutus nousi vajaalla puolella kilolla, 16,7 kiloon henkeä kohti. Viljan kokonaiskulutus nousi edellisvuodesta 1,4 kiloa yli 80 kiloon henkeä kohti. Noin 60 prosenttia kulutetusta viljasta oli vehnää, 48 kiloa henkeä kohti. Vehnän menekki oli lähes sama kuin vuonna 2006.

Margariinin ja rasvaseosten menekki pysyi samalla tasolla kuin vuonna 2006, 7,5 ja 2,8 kilossa henkeä kohti. Margariineja ei pidä minun mielestäni ostaa. Hyvä jos kasvukäyrä edes vähän loivenee, ehkä jopa kääntyy laskuun. Kasviöljyjen kulutus nousi hieman, 5,6 kiloon henkeä kohti.

Kielteistä
Kovin ikävää kuuluu maitorintamalta. Nestemäisten maitotuotteiden kulutuksen suunta jatkui samanlaisena kuin aiempinakin vuosina: Rasvattoman maidon suosion kasvu jatkui. Täys- ja kevytmaidon sekä piimän ja viilin kulutus jatkoi laskuaan, tosin hieman loivemmin kuin edellisinä vuosina. Yhteensä maitoa kulutettiin yli 137 litraa henkeä kohti, 0,2 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2006. Määrästä yli puolet oli kevytmaitoa, jonka kulutus laski vajaa kaksi prosenttia. Rasvattoman maidon osuus oli reilu kolmannes eli 49,5 litraa. Lisäystä edelliseen vuoteen kertyi 3,6 prosenttia. Sekä piimän että viilin kulutus pieneni 2,7 prosenttia edellisvuodesta. Piimää kulutettiin viime vuonna henkeä kohti 13 ja viiliä 5,2 litraa.

Sokerin kulutus oli käsittämättömällä tavalla lähes edellisen vuoden tasolla, noin 31 kiloa henkeä kohden.

Rasvoista voin kulutus laski 0,2 kiloa edellisvuodesta 2,6 kiloon. Eihän anneta voin käytön vajota enää tästä alemmaksi? Järkiinnytään ja siirrytään joukolla voin käyttäjiksi!

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 2.7.2008

tiistaina, heinäkuuta 01, 2008

Palmuöljyn tuotanto aiheuttaa metsäkatoa

*
Elintarvikeyritysten olisi kannettava vastuunsa palmuöljyn tuotannosta
. Palmuöljyn tuotanto on merkittävin metsäkadon aiheuttaja Malesiassa ja Indonesiassa. Mikäli palmuöljyn tuotannossa ei siirrytä vastuullisiin menetelmiin, Kaakkois-Aasian sademetsät ovat vaarassa tuhoutua nopeasti. Maailman palmuöljyn tuotannosta noin 80 prosenttia käytetään elintarviketeollisuudessa. Suomessakin suurin osa jalostetusta palmuöljystä käytetään elintarvikesektorilla.

Suomalaiset palmuöljyä käyttävät elintarvikeyhtiöt ovat pääosin piittaamattomia palmuöljyhankintansa kielteisistä sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista, ilmeni WWF Suomen viime marraskuussa julkaisemassa selvityksessä. WWF tarjoaa heinäkuussa suomalaisille mahdollisuuden kannustaa elintarvikeyrityksiä sitoutumaan vastuulliseen toimintaan.

Palmuöljyn tuotantoon liittyy huomattavia ympäristöongelmia. Öljypalmuplantaasien tieltä hakataan luonnontilaista metsää, mikä pienentää monien Kaakkois-Aasian uhanalaisten lajien elintilaa. Maanmuokkauksessa hallitsemattomien kulotusten seurauksena syttyy metsäpaloja ja trooppinen metsäkato aiheuttaa maailmanlaajuisesti mittavat kasvihuonepäästöt. Ellei trooppista metsäkatoa saada pysäytettyä, vaarallisen ilmastonmuutoksen torjuminen on lähes mahdotonta. WWF:n viime syksynä tekemä yrityskysely paljasti, että vaikka yhtiöt huomioivat raaka-ainehankintansa yritysjohdon hyväksymässä ympäristöpolitiikassa, vain harva yritys oli selvittänyt palmuöljyhankintansa vastuullisuutta.

Euroopan palmuöljytuonnin määrä kaksinkertaistui vuosien 2000–2006 välisenä aikana pääasiassa elintarviketeollisuuden kasvaneen kysynnän vuoksi. Palmuöljyä käytetään muun muassa margariineissa, ravintoloiden paistorasvoissa, pakasteruoissa, ranskanperunoissa, perunalastuissa, kasvirasvajäätelössä sekä kekseissä ja muissa leivonnaisissa. Suurin osa raakapalmuöljystä tuodaan Suomeen Ruotsista. Suomalaiset elintarvikeyhtiöt ostavat palmuöljyn kuitenkin pääasiassa osana jatkojalostetta, kuten kasvirasvasekoitusta, joiden palmuöljyosuus vaihtelee suuresti. Vuonna 2005 kasvirasvasekoitteita tuotiin Suomeen yli 31 miljoonaa kiloa.

Osa elintarvikeyhtiöistä on alkanut kehittää palmuöljyhankintaansa. Esimerkilliset yritykset ovat sitoutuneet siirtymään aikataulutettuun vastuulliseen hankintaan. Ne osoittavat esimerkillään, että kannattavan liiketoiminnan ja ympäristövastuun ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään.

"Kuluttajan on lähes mahdotonta tuoteselosteiden perusteella tietää tuotteiden palmuöljysisällöstä – siksi vastuu palmuöljyn vastuullisesta alkuperästä on yrityksillä", sanoo metsänhoitaja Sampsa Kiianmaa WWF:stä. "Elintarvikeyrityksillä on vastuullisuuttaan kehittämällä hyvät mahdollisuudet pienentää suomalaisten ekologista jalanjälkeä sademetsissä", hän jatkaa.

WWF:n Kuukauden sankariteko –kampanjassa kuluttajat saavat mahdollisuuden vedota palmuöljyä käyttäviin elintarvikeyrityksiin, jotta ne sitoutuisivat tukemaan vastuullista palmuöljyn tuotantoa ja käyttämään vain vastuullisesti tuotettua palmuöljyä. Valmiiksi muotoillun kirjeen voi lähettää WWF:n verkkosivujen kautta. Kirjekampanjan kohteiksi on valikoitu elintarviketeollisuuden eri osa-alueita edustavia yrityksiä: Raisio Oyj, Fazer Leipomot, S-ryhmän ketjuravintolat sekä Lännen Tehtaat Oyj. Kansainvälisistä yrityksistä Unilever on jo sitoutunut käyttämään tuotteissaan vain RSPO-sertifioitua palmuöljyä. Santa Maria on pohjoismaiden ensimmäinen elintarvikeyhtiö, joka on sitoutunut ostamaan käyttämälleen palmuöljylle RSPO-sertifikaatit. WWF toivoo, että suomalaiset elintarvikeyritykset seuraavat esimerkkiä.

WWF:n selvitys palmuöljyn käytöstä suomalaisessa elintarviketeollisuudessa: Syökö suomalainen elintarviketeollisuus viimeisiä sademetsiä? löytyy osoitteesta http://www.wwf.fi/tiedotus/raportit/.

Kuukauden sankariteko –kampanjaan voi tutustua osoitteessa http://www.wwf.fi/ymparisto/metsat/sademetsat/kuukauden_sankariteko_kampanja.html

Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 1.7.2008

Geenidoping on valtavan iso ongelma

**
Viime aikoina paljon huomiota saanut
valmentaja Kari-Pekka Kyrö on halunnut paljastaa maastohiihdon parissa vellovan dopingin käytön. Kyrön mukaan kyseessä on ollut varsin yleinen tapa hoitaa hiihtäjämme huippukuntoon. Mikäli väitteet ovat totta, on ennustettavissa todella vaikeita aikoja tälle loistavalle urheilulajille ja sen mainioille nykyisille harrastajille.

Minun piti maastohiihtoa koskettavasta laajasta ongelmasta kirjoittaa, mutta en löydä asian käsittelyyn riittävästi motivaatiota. Sen sijaan ajattelin tarjota teille aivan uutta tietoa geenidopingiin liittyvistä ongelmista. Brittiläinen farmakologian erikoislehti omistaa suuren osan lehden sisällöstä geenidopingin käsittelyyn. Sain äsken tutkijavaihtona tohtori Wellsin laajan yhteenvedon nykytilanteesta (Gene doping: the hype and the reality). Tässä blogini lukijoille selkokielinen vapaasti suomennettu juttu ajankohtaisesta aiheesta.

Geenidopingin ongelma on tiedostettu WADA:ssa (Kansainvälisessä dopinginvastaisessa liikkeessä), mutta työkenttä on valtava, sillä vilpillisin keinoin menestystä hakevat urheilijat eivät kaihda käyttää mitä mielikuvituksellisimpia modernin geeniterapian suomia keinoja. Geenidoping houkuttelee, koska sillä voidaan lisätä lihasmassaa ja -voimaa sekä edistää veren punasolujen tuotantoa. Geenidopingin avulla urheilija voi saada Eero Mäntyrannan luontaisesti korkeat hemoglobiiniarvot antamalla lääkärin kohottaa hänen erytropoietiiniaan (EPO) geeniterapian keinoilla. Se on kuitenkin paitsi väärin, myös erittäin vaarallista. Potilaita on sairastunut leukemiaan geeniterapian jälkeen. Vakavasti sairaat voivat ehkä ottaa tällaisen riskin, mutta nuorille, terveille urheilijanaisille ja -miehille se ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää.

Laboratorioeläimillä on saavutettu geenimuuntelun avulla hämmästyttäviä tuloksia erityisesti kestävyyden ja voimantuoton alueella. Tohtori Wells pitää todennäköisenä, että osa näistä tuloksista siirtyy myös vilppiä tavoittelevien urheilijoiden käyttöön (osa menetelmistä on jo ehkä siirtynyt urheilijoiden käyttöön kuten esim. kasvuhormonin tuotannon lisääminen). Wells pitää todennäköisenä voimakasta kehitystä mm. lihaskasvun tehostamisessa ja hapenottokyvyn parantamisessa geenejä manipuloiden. Eläinkokeissa on ollut esillä insuliininkaltaisia kasvutekijöitä ja myostatiini inhibiittoreita (estäjiä) lihaskasvun keinotekoisina lisääjinä. Myostatiini tai GDF-8 (engl. Growth Differentiation Factor 8) valvoo lihaksen kasvua tiettyyn geeneissämme ennalta määrättyyn rajaan saakka. Ihmisen kekseliäisyydellä ei ole rajoja: Jotta lihakset jatkaisivat edelleen kasvuaan on olemassa myostatiini inhibiittori, joka estää myostatiinin tarjoaman lihaskasvun rajoituksen. Voitte kuvitella, että tällä tempauksella liikutaan paitsi kielletyllä alueella, myös hyvin vaarallisella alueella! Lihakset voisivat siis kasvaa yliluonnollisen suuriksi koska niiden kasvua ei estettäisi. Eläinkokeissa on jo saatu voimakasta lihaskasvua aikaiseksi vaikuttamalla geenitasolla myostatiiniin. Pysytään kuulolla löytyykö pian tämäkin vilpillinen tekniikka urheilijoita varten, ainakin siitä jo vakavasti keskustellaan tiedemiespiireissä. Myostatiini inhibiittoreita on jo kokeiltu potilasryhmille, jotka kärsivät heikentyneestä lihasvoimasta.

Suorituskykyä parannetaan lisäämällä erytropoietiinin (EPO) muodostusta ja erityisillä verisuoniston kasvutekijöillä (tutustu angiogeneesiin) uusien pienten verisuonten kasvattamista kiihdytetään. Mielikuvitus on tiedemiehillä laukannut todella villisti, sillä lihasten fenotyyppiin (ilmiasuun) on myös pystytty vaikuttamaan. Erityiset peroksisomi kasvutekijöiden vilkastuttamiset jo hallitaan. Hidas tai heikko lihas saadaan olympiakuntoon noilla menetelmillä.

Se mikä tekee tästä geenidoping-asetelmasta todella hankalan, on sopivan testausmenetelmän kehittely. Miten saadaan kiinni nämä urheilijat vilpillisten menetelmien käytöstä? Onhan nyt kyse urheilijan oman elimistön tuottamista kasvutekijöistä. Urheilijan lahjakkuustekijöihin kuuluvat luonnostaan näiden osa-alueiden ja toimintojen korostuminen. Miten menetellä sitten kun puutteet näillä osa-alueilla korvataan tai entisestään tehostetaan sopivia geenejä aktivoimalla? On vain ajan kysymys milloin nämä menetelmät ovat käytössä vilppiin taipuvaisilla huippu-urheilijoilla.

Geenidopingissa käytettävät menetelmät ovat toistaiseksi erittäin kalliita ja jokseenkin epävarmoja. Kehitystyö on kuitenkin nopeaa ja kiihkeää. Ei sentään huippu-urheilijoita silmälläpitäen, vaan sen takia, että saadaan jotakin toivoa lihassurkastumataudeista kärsiville potilaille (esim. MS-tauti ja Duchennen lihasdystrofia). Huippu-urheilijat hyötyvät näistä ponnisteluista ikään kuin sivutuotteena.

Perinteisestä dopingista poiketen geenidoping ei kuulu ihan joka lääkäriaseman perustoimintoihin (vielä). Tohtori Wells toivoo, että lääkäriasemien siirtymäaika näihin menetelmiin on mahdollisimman pitkä, sillä paljon on vielä testaamatta mitä sivuvaikutuksia geenidopingin eri menetelmillä on urheilijalle. Tiukempi kontrolli lienee kuitenkin mahdotonta, sillä mikään ei pysäyttäne laittomasti toimivien lääkäreiden mukaantulon markkinoille. Hippokrateen vala ei paljon velvoita tarpeeksi suuren setelitukon näkyessä.

Geenidopingiin turvautuva urheilija vaarantaa terveytensä monella eri tasolla. Toisaalta itse geenin aktivointi ihmiselimistössä ja siihen liittyvät menetelmät ovat vielä epävarmoja. Toisaalta on mahdotonta tietää mitä hallitsematon geenin aktivointi voi aiheuttaa ihmiselimistössä. Elimistön herkän tasapainon (homeostaasin) järkkyminen voi näkyä lisääntyneenä sairastumisena aineenvaihdunta- tai syöpäsairauksiin. Hinta voi olla aivan liian korkea jos terveellisenä pidettävä urheilu vie ennenaikaiseen kuolemaan.

Todella vaikeiden asioiden äärelle tohtori Wells vie meidät pohtiessaan geenidopingin käyttöä loukkaantuneen urheilijan saattamisessa taas hyvään iskuun kilpakentillä. Moderni lääketiede saattaa tulevaisuudessa tarjota geeniterapiaa nopeuttamaan potilaiden tervehtymistä esim. liikenneonnettomuuksien jälkeen. Pitäisikö urheilijoilta mahdollisesti kieltää paras mahdollinen hoito sen takia, että siinä on väärinkäytön mahdollisuus?

Lähde: Wells DJ. Gene doping: the hype and the reality. British Journal of Pharmacology 154: 623–631; doi:10.1038/bjp.2008.144; julkaistu 21.4. 2008