tiistaina, syyskuuta 30, 2008

Veteraaniurheilijan blogissa sopivasti tiedettä


***
Kyllä kansaa tietää
, oli edesmenneellä Veikko Vennamolla tapana sanoa. Nyt kansa on kertonut minulle arvokasta tietoa blogistani. Äsken päättyneen kyselyni mukaan vain 6 prosenttia pitää blogini sisältöä liian tieteellisenä. Enemmistö (66 %) pitää blogini tieteellistä antia sopivana. Joka neljännelle teistä (27 %) joudun aina välillä kehittämään lisää tieteellistä antia, jos aion pitää teidät kiinnostuneina blogini sisällöstä jatkossakin.

Kiitos kun osallistutte kyselyihini. Ne auttavat minua kehittämään tätä vaatimatonta blogiani entistä paremmaksi.

Kuka kuuntelisi tavallista koululaista jolla menee hyvin?

**
Aamulehti kirjoittaa aiheesta
, joka on lähes päivittäin puheenaiheena täällä kotona. Vaimoni on kouluavustajana paikallisessa ala-asteessa. Apua tarvitsevat ongelmaoppilaat, jotka eivät opi muiden tahdissa tai suuntaavat energiansa vääriin asioihin. Ketä kiinnostaa sellainen koululainen, jolla menee hyvin? Milloin saadaan taloudellista ja henkistä kannustusta sellaiselle oppilaalle, joka hoitaa kuntoaan hyvin, pysyy hoikkana, lukee säntillisesti läksynsä, ei kiusaa muita koulutiellä. Minä olen itse elänyt sellaista aikaa kansakoulussa, jossa tylsistyminen kitkettiin pois taitavan opettajan toimesta lisätehtävien tai lenkkeilyn avulla. Muistan miten silloinen loistava kansakoulunopettajani oivalsi minun lukevan 7-8 -vuotiaana täyttä häkää Väinö Linnaa ja Mark Twainia. Ei hän pistänyt minua tavaamaan aakkosia kuten kaikkia muita, vaan minä sain välillä lähteä juoksulenkille. Tylsistyminen ja sen myötä kepposten keksiminen alkoi minulla vasta silloisessa keskikoulussa kun kohdalle ei osunut yhtä taitavia ja oivaltavia opettajia. Arvostan suuresti taitavia opettajia ja kouluavustajia!

Aamulehdessä mietitään välillä sitä hyvääkin oppilasta. Hieno juttu! Tässä poimintoja jutusta ja hyviä kysymyksiä:

  • Kuka huomaisi oppilaan, joka ei tee itsestään numeroa, vaan kulkee koulutietään harmaan massan mukana?
  • Miten havaita ongelmat oppilaassa, joka ei niistä kerro?
  • Miksi yhteiskunta satsaa kaiken häiriköihin? Meidän pitää satsata myös tavalliseen oppilaaseen.
  • Kiusaaminen on asia, johon voidaan puuttua, jos halutaan. Keinoja kyllä on. 
  • Jokainen lapsi voi ryhtyä kiusaamaan. 
  • Kiusaamiseen pitäisi puuttua heti, kun se havaitaan. Jos vaihtoehtona on, että lasta itseään ryhdytään kiusaamaan, hän lähtee helposti ainakin kiusaajien hiljaiseksi tukijaksi. 
  • Kiusaamisen kitkeminen on kiinni ennen kaikkea asenteista. Kiusaamista ei yksinkertaisesti pidä hyväksyä.
  • Tämä ei onnistu ilman resursseja: Hyvin mielelläni pitäisin kiusaamisen suhteen nollatoleranssia, mutta palaisin loppuun kahdessa viikossa. 
  • Ongelmiin pitäisi puuttua alkuvaiheissa. Nyt hoidamme pääasiassa asioita, jotka ovat jo tapahtuneet. Se on kallista ja raskasta.

Miksi liikut?

**
Moni harrastaa liikuntaa.
Syyt tähän käyttäytymismalliin vaihtelevat. Tässä korviini kantautuneita, silmiini sattuneita ja ihan ikiomia syitäni liikkua. Miksi sinä liikut?
  1. Liikunta poistaa stressiä
  2. Liikunta tehostaa ajattelua
  3. Liikunnan jälkeen saan enemmän aikaiseksi
  4. Liikunta auttaa jaksamaan töissä
  5. Liikunnan aikana ideat kypsyvät
  6. Lenkillä saan olla yksin
  7. Liikunta on mun paras kaveri
  8. Liikunta on tärkeää meille jokaiselle
  9. Liikunta on hyödyllistä
  10. Liikunta tuo laatua elämään
  11. Mieli lepää liikkuessa
  12. Liikunta vaikuttaa positiivisesti mieleemme
  13. Liikunta on kuin onnellisuuspilleri
  14. Kiukku laantuu lenkkipolulla
  15. Liikunta pitää masennuksen poissa
  16. Liikunnasta saa positiivista energiaa
  17. Liikunta ottaa aivoon
  18. Liikunta lisää lihavoimaa
  19. Liikunnalla saa vahvat luut
  20. Liikunta vähentää kipua
  21. Liikuntavietti tyydytetään vain liikkumalla
  22. Liikunta auttaa ajankäytön suunnittelussa
  23. Liikunta on yhteisöllisyyttä
  24. Liikunta on peruspalvelu
  25. Liikunta on sosiaalista kanssakäymistä
  26. Liikunnalla on yhteinen kieli
  27. Liikunta on hauskaa
  28. Liikunta tuo ystäviä
  29. Liikunta on enemmän kuin oppiaine koulussa
  30. Liikunta yhdistää puolisot
  31. Liikunta on koko perheen juttu
  32. Liikunta on hyvä harrastus
  33. Liikunta on jokamiehen oikeus
  34. Liikunta on helppoa
  35. Liikunta opettaa säntillisyyttä
  36. Liikunta torjuu sairauksia
  37. Liike on lääke
  38. Liikunta on keskeinen hyvinvoinnin lähde
  39. Ihminen on luotu liikkumaan
  40. Liikunnalla rasittuu juuri oikealla tavalla
  41. Liikunta pitää nuorekkaana
  42. Liikuntaa koko elämänkaari
  43. Lapsen liikunta on leikkiä
  44. Liikunta auttaa selviämään päivittäisistä askareista paremmin
  45. Liikkuja saa syödä enemmän ruokaa
  46. Liikkuja saa välillä herkutella
  47. Liikunta parantaa suorituskykyä
  48. Liikunta pitää notkeana
  49. Liikunta pidentää ikää
  50. Liikunta laihduttaa
  51. Liikunta on oleellinen osa painonhallintaa
  52. Liikunta on kivaa
  53. Liikunta on tarpeeksi haastavaa

maanantaina, syyskuuta 29, 2008

Terveisiä Norjasta!


*
Välttäen tosipitkiä selostuksia
, annan nyt teille äsken ystävältäni saamani lukuvihjeen. Juttu on kirjoitettu norjan kielellä. Siinä voitte lukea diabeteksesta ja miten sitä voi hoitaa syömällä vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän rasvaa. Klikatkaa julkaisu auki linkin kohdalta ja tulostakaa itsellenne tämä tieto talteen. Pohtikaa. Kommentoikaa.

Hexeberg S, Lindberg FA. Kvinnelig insulinbruker med diabetes type 2 og vektproblemer. Tidsskr Nor Legeforen 128 (4): 443–445, 2008 (PDF-tiedosto norjan kielellä!)

Norjalaiset "Antti Heikkilät" kertovat tässä hyvin yksityiskohtaisesti mitä tapahtui eräälle potilaalle, joka lihottuaan ja saatuaan tyypin 2 diabeteksen riesakseen, ryhtyi syömään hiilihydraattitietoisesti. Hyvin siinä kävi. Vähän hiilihydraatteja ja paljon rasvaa sisältävällä ruokavaliolla, hyvällä hoitomotivaatiolla sekä säännöllisellä seurannalla, potilas pystyi luopumaan aiemmin aloitetusta insuliinihoidosta. Samanaikaisesti hänen verensokerinsa tasaantui, hänen verenpaineensa parani ja hän pystyi luopumaan useista verenpainelääkkeistä. Uusi rasvaisempi ruokavalio toi myös apua painonhallintaan. Potilas oli runsaasti hiilihydraatteja sisältävän normaalin diabetesruokavalion avulla saavuttanut voimakkaan ylipainon (120 kg) vuonna 1999. Vuonna 2003 potilas sai kuulla "uudesta" ruokavaliosta, jossa syödään paljon rasvaa ja vähän hiilihydraatteja. Hän ryhtyi omatoimisesti noudattamaan tätä ruokavaliota ja paino tippui muutamassa vuodessa 14 kiloa (106 kg vuonna 2003). Paikallisen "Heikkilän" luokse tämä potilas hakeutui sen takia koska hän halusi saada apua verensokerinsa tasapainoon ja mahdollisesti pudottaa muutaman kilon lisää painoa. Tähän mennessä potilaan paino on pudonnut 40 kiloa (katso taulukkoa). Potilas on saavuttanut jo laihtumisensa myötä erittäin runsaasti terveyshyötyjä vähän hiilihydraatteja sisältävällä ruokavaliollaan. Diabeteksen väistyttyä taka-alalle ainakin tilapäisesti (potilas ei käytä enää insuliinia), voidaan ennustaa potilaalle tästäkin syystä terveempiä vuosia.

Tämä ei ole mikään yksittäistapaus. Näitä tapauksia on muitakin. Kerro omasi. Minä kerään näitä menestystarinoita. Voit luottamuksellisesti lähettää menestystarinasi minulle. Lisään sen tietokantaani. Yksityisyyttäsi suojaan parhaan kykyni mukaan.

Ellagiinihappo auttaa syöpään?

*
Ellagiinihaposta on äskettäin saatu
mielenkiintoista uutta tietoa. Ellagiinihaappo on fenoleihin kuuluva luonnontuote, jota löytyy useista hedelmistä, vihanneksista ja pähkinöistä. Hyviä tämän fenolihapon lähteitä ovat mm. mansikat, vadelmat, karpalo, saksan- ja pekanpähkinät sekä erityisesti granaattiomenan mehu.

Ellagiinihappoa pidetään tehokkaana antioksidanttina ja sen on koeputkissa todettu vähentäneen vahingollisten solujen kasvua. Se lieventää hapetustressin vaurioita. Nämä havainnot johtivat varsin laajaan innostukseen etsiä mahdollisia ellagiinihapon terveyshyötyjä. Sellaista lopullista läpimurtoa on pitkään odotettu.

Koululääketiede ei tunnusta, että ellagiinihappo voisi vaikuttaa millään tavalla syövän hoitoon. Amerikan ylin lääkintäviranomainen FDA on jopa varoittanut siitä, että tämä happo vie kuluttajaa harhaan: Ellagic acid has been identified by the U.S. Food and Drug Administration as a "187 Fake Cancer Cures Consumers Should Avoid" (Ellagiinihappo on FDA:n toimesta todettu huuhaa -tuotteeksi ja kuluttajien pitäisi sitä välttää). Tähän hieman kummalliseen asetelmaan sopii odottaa lisävalaistusta. Minusta tuntuu, että tässä on kyse siitä asetelmasta, että lääketeollisuus puolustaa kynsin hampain omia tuotteitaan ja on haluton myöntämään luonnontuotteille mitään mahdollisuuksia kovilla syöpähoidon markkinoilla.

Lääketeollisuus ja FDA saa uutta mietittävää tuoreesta tutkimustuloksesta. Kalifornialaiset tutkijat ovat löytäneet ellagiinihapon syöpäkasvainta hillitsevän mekanismin tarkoissa kokeissaan. Syöpäsoluissa ellagiinihappo aiheuttaa nopeutetun solukuoleman ja syöpäkasvain pienenee sekä ottaa paremmin vastaan solumyrkky- ja sädehoitoa.

Lähde: Medical News Today, 28.9.2008

sunnuntaina, syyskuuta 28, 2008

Luentoajatuksia

#
Suokaa anteeksi.
Kirjoitukseni on tällä kertaa hyvin itsekäs. Se käsittelee minua, minun ajatuksiani luennoista ja hieman tulevaisuuden pohdintoja. Itsekkäästä leimastaan huolimatta se voi kuitenkin sisältää jonkin sellaisen oivalluksen, josta sinulla, rakas lukijani ja kuuntelijani, on hyötyä.

Minulla on syksy alkanut kovin rankasti. Haaveilemani luentosarjat ja yksittäiset luentokerrat ovat kasaantuneet erityisesti tähän syksyyn. Syksy on alkanut rankasti ja tulee jatkumaan rankkana, mutta minä olen nyt tavattoman tyytyväinen! Sillä nyt saan puhua mieliaiheistani terveydestä, ravitsemuksesta ja liikunnasta. 

Terveen itsetuntoni myötä voin, itsekehuun vajoamatta, sanoa olevani erittäin hyvä puhuja. Tällaista ei voi kertoa netin keskustelupalstalla. Se johtaisi heti välittömästi inhoreaktioon: mene muualle siitä kehumasta itseäsi! Mutta tämä on oma henkilökohtainen blogini, jossa tuon esille juuri sellaisia asioita, joita minua kiinnostavat. Ja tässä blogissani toisaalta myös näyttäisi olevan tarpeeksi kiinnostavaa tietoa myös muille lukijoille. Otan sen riskin, että joku teistä alkaa inhoamaan (sanotaanko näin suomen kielellä?) minua niin paljon, ettei enää ikimaailmassa tule tätä blogiani lukemaan. Luotan siihen, että uskollinen lukijakuntani jaksaa olla sepustuksistani kiinnostunut jatkossakin ja mahdollisesti houkuttelevat muitakin lukemaan kirjoituksiani. Olen tosin huomattavasti huonompi kirjoittamaan kuin puhumaan. Kunto & Terveys -lehti on ottanut suuren riskin: He ovat valinneet minut terveystoimittajaksi isolla roolilla siinä lehdessä ja uskokaa tai älkää, mutta kahden viikon kuluttua siinä lehdessä ilmestyy tavattoman hieno kirjoitus diabeetikon ravitsemuksesta. Laadun takeena on kolme loistavaa haastateltavaa ja erinomaisen hieno tekstini hionta julkaisukuntoon lehden muiden toimittajien toimesta.

Olen aina ollut hyvä puhuja, jos minulle on sallittu hallittu puheenvuoro ja mielenkiintoinen aihe, josta minulla on runsaasti tietoa tarjolla. Olen pitänyt elämäni aikana erittäin paljon esitelmiä, luentoja ja pyydettyjä puheenvuoroja. Olen tavattoman kömpelö puhumaan isossa ja pienessäkin ryhmässä, jossa puheenvuorot seuraavat toisiaan nopeasti ja ne ikään kuin pitää ryöstää itselleen puhumalla toisen puheen päälle. Mutta jos saan olla varma, että minulta edellytetään valmisteltua puheenvuoroa, onnistun taatusti. Jos saan vapaasti rakastaa puhettani omalla omaperäisellä tavallani ja jos saan rakastaa ja kunnioittaa kuulijaa tarpeeksi, silloin tilaisuuksista tulee ikimuistoisia molemminpuolisia tiedon etsintäretkiä. Annan teille neljä tuoretta esimerkkiä. Jotta te tilaisuudessa olleet, ette tuntisi itseänne kiusaantuneiksi, en tarkoin kerro missä olen esiintynyt ja mitä tilaisuuksissa on käyty läpi. Kerron tilaisuuksista vain sen verran, että niistä kumpuavasta opetuksesta voi olla hyötyä minulle ja sinulle. Tässä saat arvokkaita luentoajatuksia, suurella sydämellä kirjoitettuna. 

Olin äskettäin puhumassa kolmetoista (13 !) tuntia yhteen pötköön personal trainereille (omavalmentajatutkinnon suorittaville). Välissä oli lyhyet ruoka- ja kahvitauot, mutta puhetta pidin yllä uskomattomat määrät tunteja. Palaute luennolta on ollut mykistävä. Se on joillekin kuuntelijoille ollut paras kuulemansa luento ravitsemuksesta. Voin vain kuvitella miten huonoja puhujia Suomessa on. Aika ei ollut tullut pitkäksi luennollani. Minua jaksettiin kuunnella. Sen on pakko johtua siitä, että tiedän varsin paljon aiheestani ja uskallan poiketa luentorungosta riittävän paljon. Sillä kauheaa täytyy olla kuulla sellaista monotonista puhetta suojaravintoaineiden tarpeesta liikkujalle, ilman kevennyksiä, huumoria ja selventäviä esimerkkejä. Tuon pitkän luentorupeaman jälkeen sain taas tarpeellisen muistutuksen, että minulla saattaa olla poikkeuksellisen hyvä taito luennoida.

Sitten olin äsken luennoimassa eräälle pienelle joukolle paikallisia diabeetikkoja. Siitä tuli luento, jolla oli tavattoman huonot lähtökohdat. Kuuntelijoiden joukossa oli tuttuja henkilöitä, jotka olivat kuulleet minun juttelevan pienissä ryhmissä kömpelöllä tavallani. Eihän siitä mitään tule. Olen tavattoman huono siinä lajissa. Mitähän tästäkin tulee kun tuo Sundqvist päästetään puhumaan? Kohtalo astui lisäksi peliin mukaan. Videoprojektoria ei saatu toimimaan. Annoin paikalla olevien insinöörien häärätä laitteen kimpussa aikansa. Tiesin kuitenkin aherruksen toivottomaksi ja turhaksi. Laite pysyisi pimeänä. Ikimaailmassa videoprojektoria ei saataisi toimimaan. Ja arvaattehan, että olin kerrankin nähnyt paljon vaivaa ja elävöittänyt powerpoint -esitykseni hienoilla kuvilla, jotka heijastaisin juuri oikealla hetkellä kuuntelijoiden nähtäväksi. Sellainen puheen ja kuvan riemuhetki oli odotettavissa. 

Koko tämän vuoden ajan videoprojektorit ovat toimineet moitteettomasti. En siksi nähnyt aiheelliseksi tehdä puheestani minkäänlaista muistilappua itselleni. Olihan minulla puheen runko tuossa powerpoint -esityksessäni. Ja nyt sitä ei voitu näyttää. Mitä nyt sitten?

Sain mielestäni erittäin nerokkaan ajatuksen. Pistin onnettoman pienen kannettavan tietokoneeni ruudun näkyville eturivissä istuville ja sitten kuvailin eturiviläisille ja kaikille muillekin mitä ruudulta pitäisi näkyä. Sekavissa tunnelmissa päätettiin aloittaa luentoni. Koko esitelmäni ajan käytin tätä oivallustani hyväksi. Loistavan hienot kuvani selostin hyvin tarkkaan ja annoin vasta sitten täsmällistä tietoa diabeteksesta. Pääroolissa olivat siis ne pienet kuvat, joita ei oikeastaan kukaan nähnyt. Ei edes eturivissä istuvat. Tämä vapautti yleisön kertomaan omista kokemuksistaan ja luentoni oli pian muuttunut pieneksi keskustelutuokioksi diabeetikon ravitsemuksesta. Yksi parhaimpia esitelmiäni mitä olin koskaan diabeetikolle pitänyt! Mikä onni, että se sattui kotikaupungissani. Koska luentoni "epäonnistui" näin totaalisesti, päätin antaa sen ilmaiseksi. Kun diabetesyhdistyksen sihteeri kysyi mitä minä haluan luentopalkkioksi, sanoin spontaanisti, että tämä oli ilmaisluento. Mehän teimme tämän luennon yhdessä. 

Sitten ihana luentokokemus muutaman päivän takaa. Puhuin noin kymmenen (10 !) tuntia liikunnasta, ravitsemuksesta, lihaskunnosta, hormoneista jne. eräälle potilasryhmälle. Olin poikkeuksellisen hyvin valmistautunut luentooni. Itse asiassa olin työstänyt luentoa yhteensä noin kaksi kuukautta, sillä luento oli tavanomaista vaativampi. Sairauden luonteeseen kuului se, että kuuntelijoita rupesi herkästi väsyttämään. Tarvitsin siis runsaasti täsmällistä ja kiinnostavaa tietoa sekä yllin kyllin viihdettä ja kiinnostuksen herättäviä jippoja käyttööni. Enhän halunnut kuuntelijoiden vaipuvan uneen!

Luento onnistui yli odotusten. Osittain siitä syystä, että olin niin hyvin valmistautunut ja sen takia, että luennoin erityisen hyvin sinä päivänä ja iltana. Onnistunein taktinen ja spontaani keinoni herättää kuuntelijoiden kiinnostus oli kuitenkin tämä: Kerroin aluksi, että olin valmistellut tätä luentoa jo kaksi kuukautta ja se ei vieläkään ole valmis. Tuon sen kuitenkin teille puolivalmiina (pieni valkoinen valhe sallittakoon!) ja tehdään luento yhdessä valmiiksi. Ja sitten astuin puhujanpöntöstä alas ja kävelin jokaisen kuulijan luokse sekä toistin hänelle täsmälleen saman litanian: kun kirjoitin puhettani, ajattelin juuri sinua! Tämä puheeni on sinua varten.

Ja sitten puhuin pitkät tovit rauhalliseen tapaani, sallien kuuntelijoille runsaasti mahdollisuuksia välittömään palautteeseen ja ideointiin, siitä mitä luennollani voitaisiin käsitellä! Puhuin heille ikään kuin luento olisi täysi raakile, joka tulisi valmiiksi vasta siinä hetkessä kun saisin kommentteja ja ehdotuksia yleisöltä. Homma toimi loistavasti! Minua ei tahdottu päästää lähtemään kotiin sinä iltana. Juttua ja luennointia olisi riittänyt vielä pitkään. Ja huomatkaa, että tässä oli siis vaarana, että kuuntelijat herkästi väsyvät ja nukahtelevat!

Vielä lopuksi ääripään esimerkki. Minut oli pyydetty erääseen nuorisotapahtumaan juttelemaan urheilijoiden ravitsemuksesta. Sanoin tarvitsevani kolme (3 min!) minuuttia. Provosoin järjestäjäparkoja vielä sanomalla, että sellainen joka ei osaa tiivistää sanottavansa kolmeen minuuttiin, hänelle ei pitäisi koskaan antaa puheenvuoroa. Tuossa olin aika ilkeä ja mahdollisesti jopa väärässä. Pidin kuitenkin kolmen minuutin puheeni urheilijan ravitsemuksesta ja jotkut nuoret ja vanhemmat tulivat kehumaan puhettani. Erityisen iloinen olin kun nuoret tulivat vilpittömästi kehumaan puhettani. Mitä ihmettä kerroin kolmessa minuutissa? Sen voitte kokea jos järjestätte koululuokalle tai muulle nuorisoryhmälle esimerkiksi liikuntapäivän. Kolmen minuutin puheeni maksaa 50 euroa + matkakulut.

Nämä äärimmäisen kiinnostavat kokeilut ovat osoittaneet, että olen hyvä puhuja. Mutta ne ovat myös osoittaneet, että minun luokseni on hakeutunut erittäin laadukas yleisö! Ei näitä puheita kovin helpolla olisi esitetty täysin välinpitämättömän väkijoukon edessä. Kiitos, rakas yleisöni, kun saan käydä puhumassa!

Aion tulevaisuudessakin luennoida tällä tavalla. Arvaamattomasti, hyvin valmistellen puheitani ja pyrkimällä hedelmälliseen vuorovaikutukseen yleisöni kanssa. Rajoitan esiintymisteni määrää (ja otan joka tilaisuudesta vähän kovemman hinnan, esiintymispalkkion). Siinä tippuu ehkä pois moni kansanopisto, mutta luentotyylistäni ja -aiheistani kiinnostunut yleisö ja järjestäjä kyllä saavat kokoon tarvitsemani rahasumman. Tällä tavoin pystyn parhaiten palvelemaan yleisöäni, ylläpitämään itseluottamustani ja arvovaltaani. Opin hallitsemaan itseni joka tilanteessa. Ehkä tulen jopa paremmaksi nopeissa keskustelutilanteissa?

Olen aiemminkin pistänyt nettiin ajatuksiani luennoista:


Löysitkö kirjoituksestani mitään tolkkua? 

torstaina, syyskuuta 25, 2008

Randy Pausch (1960-2008)

***
Ihailemani luennoitsija, professori ja innostaja
Randy Pausch on kuollut haimasyövän komplikaatioihin.

Kiitos kaikesta!

Tupakkateollisuus tuki polttavia näyttelijöitä

*
Tupakkateollisuus maksoi
huomattavia summia rahaa tunnetuille näyttelijöille Hollywoodissa, jotta he polttaisivat savukkeita. Amerikkalaistutkijoiden mukaan tämä oli erittäin kannattava sijoitus. Vielä tänä päivänäkin tämä sponsorointi tuo uusia asiakkaita tupakkateollisuudelle.

Tällaisia ajatuksia on viritelty niiden oikeudenkäyntien yhteydessä, joita on nostettu tupakkateollisuutta vastaan Yhdysvalloissa. Kalifornian yliopiston tutkijat ovat tutkineet näiden oikeudenkäyntien taustamateriaaleja. Lähes kaikki suuret filmitähdet 1930-, 1940- ja 1950-luvulla saivat palkkion jos tupakoivat elokuvissa. Julkisuuteen on vuotanut lista missä Lucky Strike tupakkamerkkiä mainosti tarmokkaasti vuosina 1937 ja 1938 mm. Gary Cooper (kuoli keuhkosyöpään), Clark Gable (kuoli sydänkohtaukseen), Spencer Tracy (kuoli sydänkohtaukseen), Joan Crawford (kuoli sydänkohtaukseen) ja Carole Lombard (kuoli lento-onnettomuudessa). He saivat 10 000 dollaria tästä vaivasta. Nykyrahassa se vastaa noin 146 000 dollaria. Heidän elokuviaan katsottiin vilkkaasti ja vielä tänäkin päivinä heidän elokuvillaan on katsojia. Aika hyvä satsaus tupakkateollisuudelta!

Älkää ryhtykö polttamaan tupakkaa!

Lähde: Dagens Medicin, 25.9.2008

Perusruoka kunniaan

***
Lapin Urheiluopisto ylpeänä esittää
:

PERUSRUOKA KUNNIAAN
14.–16.11.2008
Lapin Urheiluopisto
Luennoitsija: Christer Sundqvist

OHJELMA

PE 14.11. (Ainoastaan Personal Trainer- opiskelijat)
17.00–17.30 Jakson avaus ja tavoitteet
17.30–21.00 Liikuntaravitsemus
- Ravitsemusohjaus teoriassa ja käytännössä

LA 15.11. (Ainoastaan PT- opiskelijat)
08.00-09.30 Harjoitustyö yksilönohjaukseen liittyen
09.45–11.30 Asiakascaset
11.30–12.30 Lounas
12.30–14.00 Syödään tavallinen suomalainen lounas
14.00–14.15 Tauko
14.15–16.00 Nälänhallinta – avain menestykselliseen painonhallintaan
16.00–17.00 Päivällinen
17.00–18.30 Urheilijat ovat usein kehnoja kokkeja
18.30–19.30 Personal Trainerin tulevaisuuden haasteet ravintovalmennuksessa

SU 16.11 (PT + muuta yleisöä)
Tällä lyhytkurssilla TV:stä tuttu ravintovalmentaja ja terveystoimittaja FT Christer Sundqvist vie meidät tavallisen suomalaisen ruoan äärelle. Saamme kuulla minkälaisella ruoalla me pysymme terveinä ja jaksamme harrastaa liikuntaa. Kurssi sopii kaikille ihmisille, mutta erityisen iloiseksi luennoitsija tulee jos yleisön joukossa on paljon aktiiviliikkujia, urheilijoita, liikunta- ja terveydenhuoltoalan opiskelijoita, opettajia sekä ammattilaisia. Osallistujat saavat äänestää Ravintokaraoken luentoaiheet erityisestä ravintokaraokevihosta (noin 150 eri aihetta valittavana)

08.00-09.30 Suomalainen perinneruoka kunniaan!
09.30–09.45 Tauko
09.45–12.00 Syö ruokaa – ei lisäaineita
12.00–13.00 Lounas
13.00–16.00 Ravintokaraoke
16.00–17.00 Ravintovalmentajakoulutus info

Pistän tämän kurssi-ilmoituksen tähän näkyville jo nyt, jotta voitte suunnitella Lapin matkanne ajoissa. Sunnuntain yleisötapahtumaa kannattaa tulla kuuntelemaan ja siihen pyrkiä vaikuttamaan omalla panoksellaan. Lapin urheiluopistolla on hyvät majoitusmahdollisuudet ja Rovaniemen kaupungissa lisäksi useita laadukkaita hotelleja. Tulkaa läheltä ja kaukaa!

Personal Trainer -opiskelijoille tarkoitettu ohjelmaosuus (perjantai-lauantai) on osoituksena siitä, että Lapin urheiluopistossa osataan ajatella asioita käytännönläheisesti ja toteuttaa PT-koulutusosio tarvittaessa totutusta kaavasta poiketen.

Lisätietoja saa pian Santasportin sivuilta.